M60 Patton

M60
Tekniset tiedot
Tyyppi	taistelupanssarivaunu
Pituus
– putki edessä	6,4 m
Leveys	3,6 m
Korkeus	3,1 m
Taistelupaino	52 000 kg
Maksiminopeus
– tiellä	48 km/h
Toimintasäde	415 km
Pääase	105 mm:n rihlattu psv-kanuuna
Muu aseistus	konekiväärit .50 ja 7,62 mm
Panssarointi	180 mm
Moottori	Continental AV-1790-5B, -7, -7B, tai -7C
– kilowattia	510 kW
Miehistö	4
	Infobox OK

M60 Patton on yhdysvaltalainen taistelupanssarivaunu, joka oli alatyyppeineen Yhdysvaltain pääasiallinen taistelupanssarivaunu 1960-luvulta 1990-luvulle. M60-vaunuja on valmistettu yhteensä noin 15 000 kappaletta eri versioina. Vaunu on nimetty toisen maailmansodan kenraalin George S. Pattonin mukaan.

Historia muokkaa

Kehitys muokkaa

M60 Pattonin kehittely alkoi vuonna 1957 kun ilmeni, että neuvostoliittolaiset olivat kehittäneet 100 mm:n panssarivaunukanuunalla aseistetun raskaasti panssaroidun T-54:n, joka oli ominaisuuksiltaan ylivoimainen verrattuna yhdysvaltalaisten silloiseen M48 Patton -taistelupanssarivaunuun.^[1]

M48:n runkoon asennettiin uusi 750 hevosvoimainen, ilmajäähdytetty Continental V-12-dieselmoottori ja aseistukseksi brittiläinen 105 mm:n L7-sarjan panssarivaunukanuuna. Vaunu nimettiin aluksi M68:ksi, ja sen sarjavalmistus aloitettiin 1959. M68 uudelleennimettiin M60:ksi ja se tuli palveluskäyttöön 1960.

Uudelleensuunnittelu lisäsi vaunun toimintamatkaa ja liikkuvuutta, ja vähensi tankkaus- ja huoltotarvetta. Vaunun runko on yksiosainen teräsvalu, joka on jaettu miehistö- ja moottoritilaan.

Vuonna 1963 M60 uudistettiin M60A1:ksi. Siinä oli suurempi ja paremmin muotoiltu torni, parempi panssarointi ja paremmat vakaimet. Sitä valmistettiin vuoteen 1980 saakka. M60A2:ssa oli edellistä matalaprofiilisempi torni vaununjohtajan konekiväärikupolilla varustettuna sekä 152 mm:n panssarivaunukanuuna, jolla voi ampua myös Shillelagh-panssarintorjuntaohjuksia. Kanuunaan liittyneiden ongelmien vuoksi M60A2 hylättiin tyyppinä ja monet niistä uudistettiin M60A3:ksi, mikä torni perustui M60A1:een. M60A3:n suunnittelu aloitettiin 1978. Sen tekniikka sisälsi uuden etäisyysmittarin ja ballistisen tietokoneen, sekä tornin vakautusjärjestelmän ja kaikki vaunut päivitettiin lopulta tähän malliin.

Käyttö maailmalla muokkaa

Israel käytti M60:ia ja M60A1:iä Jom Kippur -sodassa 1973 Siinailla Egyptiä vastaan ja Golanin kukkuloilla Syyriaa vastaan. Yhdysvallat lähetti M60:ia lisätueksi ennen vihollisuuksien puhkeamista ja niiden kestäessä. Sodan seurauksena Israel sai myös lisää M48:a, M60:iä ja M60A1:iä.

Uudistetut M60:t palvelivat Israelia myös Rauha Galileaan -operaatiossa Libanonissa 1982. Israel uudisti M60:iä uusilla teloilla ja aktiivipanssarilla. Näin uudistettu M60 oli nimitykseltään Magach 6B. Magachia on kehitetty edelleen Magach 7A:ksi, 7B:ksi ja 7C:ksi lisäämällä panssarointia, ammunta-automatiikkaa, lämpösuojauksen ja savunheittimet.

Yhdysvaltain merijalkaväki ja saudit käyttivät M60A1:tä vielä ensimmäisessä Irakin sodassa. M60 oli verrattavissa Irakin T-72:n vientimalleihin, vaikkakin heikommin aseistettu, mutta toisaalta varustettu nykyaikaisella ammunnanhallinnalla.

M60-taistelupanssarivaunuja oli 2005 Argentiinalla, Bahrainilla, Itävallalla, Egyptillä, Kreikalla, Israelilla, Espanjalla, Turkilla, Thaimaalla ja Iranilla. Yhdysvalloissa niitä ei ole enää taistelukäytössä.

Tekniset tiedot muokkaa

Miehistö

4 (ajaja, johtaja, lataaja ja ampuja)

Aseistus

105 mm psv-kanuuna
- Ammustyypit: APFSDS, APDS, HESH, HEAT ja savukranaatteja
- Ammustäyttö: 63 kpl 105 mm kranaatteja
7,62 mm konekivääri
- Ammustäyttö: 5950 patruunaa
12,7 mm ilmatorjuntakonekivääri
- Ammustäyttö: 900 patruunaa

Mitat