Mīm
Mīm (arab. ميم, mīm) on arabialaisen kirjaimiston 24. kirjain, joka äännetään [m] ja kirjoitetaan itsenäisessä muodossa م. Se vastaa heprealaisen kirjaimiston kirjainta mem (מ).
Arabialaista kirjaimistoa käytetään hyvin erilaisissa kielissä ja sen kirjoitusasussa ja ääntämyksessä on runsaasti kielikohtaista vaihtelua, mutta mīm-kirjaimen muoto ja äänneasu ei juuri muutu. Mīm kirjoitetaan ja äännetään samalla tavalla muun muassa arabiassa, persiassa, urdussa, pandžabissa, paštussa, sindhissä ja kurdissa.[1][2][3][4][5][6][7]
Muiden arabialaisten kirjainten tavoin mīmin kirjoitusasu riippuu ympäröivistä kirjaimista. Sanan alussa ja sellaisten kirjainten jälkeen, joita ei liitetä seuraavaan kirjaimeen, mīm kirjoitetaan muodossa مـ (esim. محمد, Muḥammad). Sanan keskellä edeltävään ja seuraavaan kirjaimeen liitettynä mīmin kirjoitusasu on ـمـ (esim. أحمد, ’Aḥmad), ja sanan lopussa se kirjoitetaan ـم (esim. کریم, Karīm).[1]
Lähteet muokkaa
- Daniels, Peter T.: The World’s Writing Systems. Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Bauer, Thomas: ”Arabic Writing”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.11.2014)
- ↑ Kaye, Alan S.: ”Adaptations of Arabic Script – Persian”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.11.2014)
- ↑ Kaye, Alan S.: ”Adaptations of Arabic Script – Urdu”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.11.2014)
- ↑ Ager, Simon: Punjabi Omniglot. Viitattu 7.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Ager, Simon: Pashto Omniglot. Viitattu 7.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Ager, Simon: Sindhi Omniglot. Viitattu 7.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Ager, Simon: Kurdish Omniglot. Viitattu 7.11.2014. (englanniksi)