Mäcit Ğafuri
Mäcit Ğafuri (tat. Мәҗит Гафури, baškiiriksi Мәжит Ғафури - koko nimi: Ğäbdelmäcit Nurğäni ulı Ğafurov, ven. Габдулмажит Нурганиевич Гафуров / Мажит Гафури, Gabdelmažit Nurganijevitš Gafurov / Mažit Gafuri; 1. elokuuta 1880, Ufan kuvernementti - 28. lokakuuta 1934, Ufa) oli tataarin- ja baškiirinkielinen kirjailija. Häntä pidetään baškiirinkielisen nykykirjallisuuden perustanlaskijana. Vuonna 1923 hän sai Baškortostanin kansanrunoilijan arvonimen.
.jpg)
Elämä muokkaa
Mäcit Ğafuri syntyi kyläkoulun opettajan perheeseen.[1] Hän opiskeli Troitskin, Kazanin ja Ufan koraanikouluissa.[2] Ensimmäiset runonsa hän kirjoitti tataariksi vuonna 1902. Ensimmäinen runokokoelma Seber timer julı jäki millätneŋ xäldäre (”Siperian rautatie”) ilmestyi Orenburgissa vuonna 1904. Vuonna 1905 Ğafuri muutti Kazaniin, jossa hän osallistui opiskelijalevottomuuksiin. Sensuuriviranomaiset takavarikoivat kokoelmat Jäš ğümerem (”Nuori elämäni”, 1906) ja Millät möxäbbäte (”Rakkaus kansaa kohtaan”, 1907). Vuonna 1906 Ğafuri palasi Ufaan, jossa hän vuodesta 1911 lähtien asui poliisin valvonnan alaisena.[1]
Ğafurin varhaisten teosten teemoja ovat sosiaalinen ja kansallinen sorto, kansanvalistus ja vallankumousaatteet. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän laati sodanvastaisia runoja. Vuonna 1915 kirjoitetusta runosta Juqtırhıŋ da, alla! (”Ei ole sinua, Jumala”) hän sai päälleen muslimipapiston vihat. Tsaarinvallan kaatumista Ğafuri tervehti runolla Xörriät irtähe (”Vapauden aamu”, 1917).[1]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Ğafuri kirjoitti ajankohtaista kansalaislyriikkaa[1] ja työskenteli Qıźıl Bašqortostan ja Kommuna -lehtien toimittajana.[2] Runoelma Ešse (”Työläinen”, 1921), omaelämäkerrallinen pienoisromaani Šağirźeŋ altın priiskehendä (”Runoilijan kultakaivoksilla”, 1931) ja Tormoš basqıstarı (”Elämän portaat”, 1930) kuvaavat baškiirien ja tataarien elämää ennen vallankumousta. Pienoisromaani Qara jözzär (”Häväistyt”, 1927) kertoo naisen alistetusta asemasta. Näytelmän Qıźıl jondoź (”Punatähti”, 1926) aiheena on Venäjän kansalaissota. Ğafuri oli myös ensimmäisiä baškiirinkielisiä lastenkirjailijoita. Hänen tuotantoonsa on vaikuttanut baškiirien ja tataarien suullinen kansanperinne sekä klassinen itämainen runous.[1]
Kirjailijan mukaan on nimetty Baškortostanin Gafurin piiri sekä baškiirinkielinen akateeminen draamateatteri. Ufassa toimii hänelle omistettu kotimuseo.[2]
Kirjallisuutta muokkaa
- Ramazanov, G.Z. Mažit Gafuri. Moskva, 1980.
- Ramazanov, G.Z. Tvortšestvo Mažita Gafuri. Ufa, 1970.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Kratkaja literaturnaja entsiklopedija: Mažit Gafuri feb-web.ru. Viitattu 13.10.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b c Kratkaja entsiklopedija ”Baškortostan”: Mažit Gafuri bashedu.ru. Arkistoitu 26.12.2008. Viitattu 13.10.2009. (venäjäksi)