Lyykian kieli
Lyykian kieli[1] on muinaisessa Lyykiassa puhuttu kuollut kieli. Se kuuluu indoeurooppalaisten kielten heettiläiseen ryhmään.[2][3]
| Lyykia | |
|---|---|
 Alueet, joilta on löydetty lyykiankielisiä kielinäytteitä |
|
| Tiedot | |
| Alue | Anatolia |
| Puhujia | 0 (kuollut kieli) |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä | anatolialaiset kielet |
| ISO 639-3 | xlc |
Lyykian kieli tunnetaan kiveen hakattujen ja rahojen sisältämien piirtokirjoitusten perusteella.[2] Ne edustavat kahta eri murretta, joista rakenteeltaan arkaaisempi tunnetaan nimellä miljan. Kirjoittamiseen on käytetty kreikkalaista muistuttavaa[4] vähäaasialaista kirjaimistoa.[5]
Lyykialla ja luuvilla on yhteisiä piirteitä, joiden perusteella ne on yhdistetty erilliseksi heettiläisten kielten alaryhmäksi. Toisaalta niiden välillä on myös huomattavia eroja, jotka estävät yhteisen kantakielen rekonstruoimisen. Todennäköisempää onkin, että samankaltaisuudet ovat syntyneet murteiden välisen vuorovaikutuksen tuloksena.[2] Lisäksi lyykian kielestä erotetaan usien omaksi kielekseen milya (tai lyykia B), mutta näiden kahden suhdetta ei toistaiseksi täysin ymmärretä.[6]
Fonologia muokkaa
Konsonantit muokkaa
| Labiaali | Labiodentaali | Dentaali | Alveolaari | Palataali | Velaari | Uvulaari | Glottaali | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Norm. | Lab. | Norm. | Lab. | Pal. | |||||||
| Nasaali | m ~ m̩ | n ~ n̩ | |||||||||
| Klusiili | β | p | b | θ | ð | t | tʷ | k | g | kʷ | kʲ | gʲ | q | ||
| Affrikaatta | ts | ʧ | |||||||||
| Frikatiivi | s | x | ɣ | h | ||||||||
| Lateraali | l | l̩ | ||||||||||
| Tremulantti | r ~ r̩ | ||||||||||
| Puolivokaali | w | j | |||||||||
Lähde:[7]
Vokaalit muokkaa
| Etinen | Keskinen | Takinen | |
|---|---|---|---|
| Suppea | i | u | |
| Puolisuppea | e | ||
| Avoin | a |
Kaikki vokaalit voivat esiintyä myös nasaalisina.
Lähde:[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 91. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
- ↑ a b c Roger D. Woodard (ed.): The Ancient Languages of Asia Minor, s. 46. Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-68496-5.
- ↑ Glottolog 4.6 - Lycian A glottolog.org. Viitattu 26.11.2022.
- ↑ Roger D. Woodard (ed.): The Ancient Languages of Asia Minor, s. 47. Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-68496-5.
- ↑ Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 267. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2.
- ↑ Lycian language Encycloædia Britannica. 2022. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Lycian alphabet and language omniglot.com. Viitattu 26.11.2022.