Wikipedia

Luusodat

Luusodiksi kutsutaan yhdysvaltalaisten paleontologien Edward Drinker Copen ja Othniel Charles Marshin 1870–90-luvuilla käymää kiihkeää kilpailua dinosaurusten fossiilien löytämisestä ja löytöjen julkaisemisesta.[1] He käyttivät toistensa voittamiseen arveluttavia keinoja, joihin kuuluivat lahjonta, ryöstöt ja jopa luiden tuhoaminen. He yrittivät käydä toistensa kimppuun myös tieteellisissä julkaisuissa saadakseen toistensa rahoituksen lopetetuksi. Paleontologit kilpailivat Coloradon, Nebraskan ja Wyomingin alueella. Cope ja Marsh kärsivät molemmat suuria taloudellisia ja sosiaalisia tappioita kilpaillessaan toisiaan vastaan.[1] Silti he saivat paleontologian alalla aikaan merkittäviä tuloksia löytäessään ja luokitellessaan yhteensä yli 140 uutta dinosauruslajia. Kilpailu herätti myös suuren yleisön kiinnostuksen paleontologiaan.[2]

Luusota
Othniel Charles Marsh (vas.) ja Edward Drinker Cope
Othniel Charles Marsh (vas.) ja Edward Drinker Cope
Päivämäärä:

1877–1892

Lopputulos:

Tausta muokkaa

Cope ja Marsh olivat alkujaan ystäviä. He tapasivat Berliinissä 1864 ja tulivat hyvin toimeen. He jopa nimesivät löytämiään lajeja toistensa mukaan. Heidän välilleen syntyi kuitenkin erimielisyyksiä, sillä Cope kannatti lamarckismia, kun taas Marsh oli innokas darwinismin tukija. New Jerseyn kaivauksilla miesten välillä tapahtui välikohtaus, kun Marsh lahjoi kaivauksia tehneet työmiehet tuomaan fossiileja hänelle Copen sijaan. Molemmat alkoivat hyökätä toisiaan vastaan tieteellisissä julkaisuissaan. Marsh nöyryytti Copea osoittamalla, että tämä oli rakentanut Elasmosauruksen luurangon väärin; Cope oli sijoittanut eläimen pään sen pyrstöön. Toisaalta Marsh oli itse laittanut Apatosauruksen luurangolle väärän kallon ja väittänyt sitä uudeksi lajiksi, jonka hän nimesi Brontosaurukseksi.[2]

1872–1877 muokkaa

1870-luvulla Copen ja Marshin kiinnostus suuntautui läntiseen Pohjois-Amerikkaan, josta uskottiin löytyvän paljon fossiileja. Käyttämällä vaikutusvaltaansa Washingtonissa Cope pääsi osallistumaan Yhdysvaltojen geologisen retkikunnan matkalle Ferdinand Haydenin alaisuudessa. Cope ei saanut palkkaa, vaan tilaisuuden kerätä fossiileja ja julkaista tutkimuksia niiden avulla. Vuonna 1872 Cope lähti matkaan tarkoituksenaan käydä Wyomingin fossiilikentillä. Tämä ärsytti Joseph Leidyä, joka oli aiemminkin ollut mukana Haydenin retkillä ja saanut silloin kaivaa fossiileja yksinoikeudella. Hayden huomasi välien kiristymisen ja yritti pitää miehet pois samoilta alueilta. Lopulta Cope löysi Wyomingin kaivauksilta Agathaumas sylvestrisin luurangon. Saavuttuaan kaivauksilta tukikohtaansa Fort Bridgeriin hän huomasi, ettei Hayden ollut lähettänyt sinne hänen tarvitsemiaan vankkureita ja työläisiä. Cope päätti palkata itse mukaansa neljä miestä, minkä lisäksi hänen joukossaan oli kolme Chicagosta saapunutta miestä, jotka opiskelivat paleontologiaa. Copen miehet olivat kuitenkin samalla myös Marshin palkkalistoilla. Marsh raivostui, vaikka miehet vakuuttivat olevansa yhä lojaaleja hänelle. Cope löysi uusilla retkillään monia muitakin lajeja, ja kävi ilmi, että Marshin miehet olivat antaneet Marshille tarkoitettua materiaalia hänelle.

 
Marsh aseistettujen vartioidensa kanssa 1873.

Vuonna 1873 Copen, Leidyn ja Marshin löydöt jatkuivat. Cope ja Leidy tekivät paljon kenttätyötä, kun taas Marsh antoi palkkaamiensa työmiesten hoitaa sen. Paleontologeilla oli tapana ilmoittaa löydöistään sähkeillä itään. Ongelmaksi muodostui se, että toisistaan riippumattomat paleontologit saattoivat ilmoittautua saman lajin löytäjiksi, mutta nimetä sen eri tavoin. Osasta he jopa tiesivät niiden olevan jo löydettyjä. Kävi ilmi, että kun Marsh oli luokitellut suurimman osan löydöistään oikein, Cope ei ollut luokitellut niistä oikein yhtäkään. Cope väitti kuitenkin julkaisuissaan Marshin luokittelevan löytöjään väärin.

Molemmat paleontologit tekivät retkiä entistä kauemmas länteen. Marshin matka Yaleen jäi hänen viimeisekseen, hän käytti siitä lähtien työmiehiänsä. Cope taas erosi Haydenin antamasta virasta ja työskenteli armeijassa pioneereissa. Vuonna 1875 molempien huomio kääntyi Etelä-Dakotaan, jossa silloin kahakoitiin sioux-intiaanien kanssa johtuen kultalöydöistä heidän alueeltaan. Marsh maksoi paikalliselle sioux-päällikölle kaikista löytämistään fossiileista saadakseen suojaa. Marsh lähti leiristään mukanaan monia fossiileja juuri ennen kuin vihamieliset miniconjout saapuivat alueelle.

1877–1892 muokkaa

Vuonna 1877 Marsh sai kirjeen Arthur Lakesilta, joka kertoi hänelle löytäneensä suuria fossiileja ollessaan patikointiretkellä Wyomingissa. Vastausta odotellessaan Lakes kaivoi fossiileja ylös, mutta kun Marsh ei vastannut riittävän nopeasti, hän lähettikin löytönsä Copelle. Tästä kuultuaan Marsh lähetti miehensä Lakesin kaivauksille ja julkaisi oman tutkimuksensa hänen löydöistään juuri ennen kuin Cope ehti julkaisemaan omansa. Marsh sai myös toisen kirjeen Carlin ja Reed -nimisiltä rautatietyöläisiltä, jotka kertoivat löytäneensä monia fossiileja Como Bluffista ja varoittivat häntä alueella jo olevista fossiilien etsijöistä. Kun Marsh sai tietää, että fossiilien etsijät olivat Copen palkkaamia, hän lähetti nopeasti omat miehensä paikalle syrjäyttäen Carlinin ja Reedin. Marshin joukot löysivät sellaisia uusia lajeja kuten Stegosaurus, Allosaurus ja Diplodocus. Marsh yritti salata fossiilien löytöpaikan siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä Carlin ja Reed levittivät sanaa löydöistä. Cope kuuli löydöistä ja lähetti oman väkensä varastamaan fossiileja Marshin kaivauksilta.[2]

Cope ja Marsh rahoittivat toimiaan itsenäisesti. Tonneittain fossiileja lähetettiin itään tutkijoiden varastoihin. Sää ja sabotaaši haittasivat kuitenkin kaivausten etenemistä. Lisäksi Como Bluffiin virtasi muita luista kiinnostuneita. Marshilla oli miesylivoima Copeen nähden, ja Cope alkoi jäädä kilpailussa jälkeen. Sekä Cope että Marsh turvautuivat fossiilien tuhoamiseen estääkseen niiden päätymisen kilpailijoiden käsiin.

Lopputulos muokkaa

Määrällisesti luusodat voitti Marsh. Molemmat tutkijat tekivät merkittäviä läpimurtoja, mutta Marsh löysi 80 uutta lajia ja Cope "vain" 56.[2] Ennen Copen ja Marshin luusotaa Amerikasta oli löydetty vain yhdeksän eri dinosauruslajia. Luusotien loppuvaiheessa Marshilla oli enemmän miehiä ja varusteita kuin Copella, mikä johti Copen häviöön. Toisaalta Marsh keskittyi lähinnä dinosauruksiin, kun taas Cope oli kiinnostunut laajemmasta skaalasta paleontologisia löytöjä. Cope ja Marsh kehittivät löytöjensä perusteella tunnettuja teorioita, esimerkkinä Marshin teoria lintujen polveutumisesta dinosauruksista sekä Copen teoria lajien suurenemisesta evoluutiolinjassa. Copea ja Marshia arvosteltiin kuitenkin yhdysvaltalaisen paleontologian maineen vahingoittamisesta ja fossiilikenttien hävityksestä.

Vuosina 2007–2008 tehty tutkimus kuitenkin osoitti että tuhot alueella olivat väitettyä pienemmät.lähde?

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luusodat&oldid=20893396”