Luottamus
tunne tai varmuus siitä, että johonkin voi luottaa
Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä.[1] Itseluottamus on luottamusta omaan itseensä.[1]
Ihmisten välinen luottamus on tunnetta ja kokemusperäistä tietoa. Luottava ihminen uskoo, että luottamuksen kohde ei halua hänelle pahaa, vaan tarkoittaa hyvää. Jos ihminen epäilee toisen moraalia ja aikeita, luottamusta ei synny. Luottamuksen edellytyksiä ovat hyvien aikeiden lisäksi osaaminen (kompetenssi) ja riski.[2][3]
Luottamus tai luottavaisuus voi ihmisten lisäksi kohdistua instituutioihin tai järjestelmiin.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Nina Laine: Trust in Superior-Subordinate Relationship. (Väitöskirja; Tampereen yliopisto, 2008)
- ↑ Nina Laine: Luja luottamus. Miten työpaikan luottamussuhteet saa toimimaan? (Taurus Media,2. täydennetty painos 2010)
- ↑ Ilmonen, Kaj ja Jokinen, Kimmo: Luottamus modernissa maailmassa tekijöiden tiivistys 2002 ilmestyneestä kirjastaan. Arkistoitu 2.4.2019.
Kirjallisuutta muokkaa
- Ilmonen, Kaj & Jokinen, Kimmo: Luottamus modernissa maailmassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos: Kopijyvä, 2002. ISBN 951-39-0924-7.
- Keskinen, Jarkko & Teräs, Kari (toim.): Luottamus, sosiaalinen pääoma, historia. Historia mirabilis 5. Turku: Turun historiallinen yhdistys, 2008. ISBN 978-952-99637-4-4.
Aiheesta muualla muokkaa
- Tomi Kankainen: Luottamus. Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali 15.8.2008.
- Tomi Kankaisen väitöskirja käsittelee yhdistystoiminnan, instituutioiden ja luottamuksen yhteyksiä. Jyväskylän yliopisto.