Luonnonmaisema
Luonnonmaisema on lähinnä luonnonalueiden muodostama maisematila. Se eroaa kulttuurimaisemasta maisemassa näkyvien alkuperäisten, luontosyntyisten elementtien, kuten esimerkiksi metsän, suon, vesistön tai tunturin esiintymisenä maisemassa. Luonnonmaisemassa olennaisesti näkyviä kohteita ovat myös vaarat, saaret, kosket, vesiputoukset, kanjonit sekä hiekkarannat ja kalliorannat. Luonnonympäristössä on paikoin retkeilypolkuja. Kolin kansallispuisto on kansallismaisema, joka on esimerkki vaaramaisemasta. Kolin rinteiltä avautuu näköala Pieliselle, missä sijaitsee Hiekkasaarten saariryhmä. Laajemmista saaristoista ovat esimerkkejä Saaristomeri, missä on mahdollisuus liikkua lautalla tai lossilla sekä merenkurkun saaristo, johon viimeisin jääkausi on vaikuttanut merkittävästi. Esimerkkejä luonnon keskellä olevista vesiputouksista on Puolangan Hepoköngäs, Hyrynsalmen Kumulanköngäs, Kuusamon Putaanköngäs ja Sallan Kullaojan putous. Pitkiä hiekkarantoja nähdään useimmiten eteläisillä merillä, mutta joitakin hiekkarantoja on myös Lapissa, kuten Posion Livojärvellä ja Enontekiön Hietajärvellä.[1]
Maisema voidaan yleispiirteisesti jakaa kolmeen päätyyppiin: luonnonmaisemaan, maaseudun kulttuurimaisemaan ja kaupunkimaisemaan.
Lähteet muokkaa
- Haapanen A., Mikkola P. & Tenovuo R.: Luonto ja luonnonsuojelu, s. 352. Otava, 1977. ISBN 951-1-04400-1.
- Ruuhijärvi R. & Häyrinen U.: Ympäristönsuojelu 2.1984, s. 210.Kirjayhtymä. ISBN 951-26-2288-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ Jonna Saari: Retkipaikka, seikkailuja kauneimmissa maisemissa, s. 34-35, 84-85, 116-117, 144, 170-173. Karttakeskus, 2021. ISBN 978-952-266-678-9.