Wikipedia

Luomutuote

tuote, joka on tehty luonnonmukaisesti viljellyistä raaka-aineista

Luomutuote on luomumaatalouden tuote. Suomessa viranomaiset (Evira ja Ely-keskukset) valvovat luomuviljelyä, luomutuotteiden valmistusta, kuljetusta ja myyntiä. Luonnonmukaisen tuotannon vaatimukset määritetään EU-lainsäädännössä. Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ohjaa ja suunnittelee valvontaa sekä valvoo luomuelintarvikkeiden ja -rehujen valmistajia Luomutilat kuuluvat ELY-keskusten valvontaan. Suomeen tuotavia luomutuotteita valvoo Tullilaitos. Ahvenanmaalla luomutuotantoa valvoo Ahvenanmaan maakuntahallitus. Luomuvalvonta on siihen kuuluville toimijoille maksullista.[1]

Luomutuotteiden ja niiden lisäaineiden (esimerkiksi etikka ja mausteet) tulee olla pääsääntöisesti luonnonmukaisesti tuotettuja, mikä kuitenkin sallii rajoitetun lannoitteiden, tuholaismyrkkyjen ja antibioottien käytön. Luomumerkki voidaan myöntää viljellyille ja jalostetuille elintarvikkeille sekä myös luonnosta kerätyille tuotteille, mikäli tuotteiden keruualue on tarkastettu luomusäännösten mukaisesti.

Laajan luomuruokaa koskevan katsauksen mukaan luomutuotetuissa ruoissa oli selvästi enemmän hyödyllisiä antioksidantteja sekä vähemmän haitallisia torjunta-ainejäämiä ja raskasmetalleja kuin tavallisesti tuotetuissa.[2] Kyseistä katsausta on kritisoitu heikkotasoiseksi ja aiemmista katsauksista poikkeavaksi.[3] Toisaalta Suomessa luomusta saa heikosti seleeniä ja D-vitamiinia,[4] lannoitteena käytetty lanta voi aiheuttaa tauteja,[5] ja luomun 2–6-kertainen hinta voi vähentää kasvisten syömistä haitallisesti.[6][7] Useiden tutkimustulosten perusteella ei voida väittää luomuruoan olevan tavallista ruokaa turvallisempaa, terveellisempää,[8][6][9][10][11][12][13] paremman makuista[9] tai ympäristöystävällisempää.[14][15][16]

Biodynaamiset tuotteet muokkaa

Myös biodynaamisesti viljeltyjen tuotteiden edellytetään kuuluvan luomuvalvonnan piiriin. Biodynaamisille tuotteille myönnettävä Demeter-merkki on kansainvälinen tuotemerkki. Merkin käyttöä Suomessa valvoo Biodynaaminen yhdistys. Biodynaaminen viljely tehdään Rudolf Steinerin antroposofisten näkemysten mukaisesti[17] ja siinä käytetään "biodynaamisia" ruiskutteita (ks. homeopatia), joiden on tarkoitus välittää maahan taivaankappaleiden kosmisia voimia.

Luomu ja ympäristö muokkaa

Tieteellisen tutkimuksen perusteella luomutuotantoa ei voida sanoa tavanomaista ympäristöystävällisemmäksi, vaikka yksittäistutkimuksia on molempiin suuntiin.[14][15][16]

Aihetta tutkinut Oxfordin yliopiston tutkijaryhmä totesi, että sekä luomuviljely että tavanomainen viljely ovat ympäristölle haitallisempia kuin integroidut menetelmät, joissa mikään hyödyllinen käytäntö ei ole kiellettyä. Integroidut menetelmät ja tavanomainen tuotanto näyttävät paljon paremmilta päästöjen, energiankulutuksen ja biodiversiteettivaikutuksen suhteen, kun otetaan huomioon luomun vaatima laajempi peltoala.[18][16]

Tohtori Hanna Tuomiston mukaan monet luulevat luomun olevan automaattisesti ympäristöystävällistä, vaikka tutkimus osoittaa, että se on toisinaan ympäristölle haitallisempaa kuin tavanomainen viljely. Tuomiston Oxfordin yliopistossa johtama 71 vertaisarvioidun tutkimuksen meta-analyysi päätyi siihen, että luomuviljan, -maidon ja -sianlihan kasvihuonepäästöt ovat suuremmat kuin tavanomaisilla mutta naudanlihan ja oliivien kasvihuonepäästöt vähäisempiä. Luomutuotanto vaati enemmän peltoalaa saman tuotteen tuottamiseksi.[14]

Tutkijoiden mukaan asetelmasta "luomu vastaan tavanomainen" pitäisi luopua ja yhdistää molempien hyviä puolia, jotta saataisiin näitä ympäristöystävällisempää tuotantoa.[14] Pitäisi jalostaa uusia lajikkeita vähentämään suojeluaineiden tarvetta ja käyttämään ravinteita tehokkaammin sekä lisäämään satoisuutta, jotta että peltoalaa ei tarvittaisi niin paljon, vaan villieliöillekin jäisi tilaa.[14] Luomutuotanto vaatii Tuomiston et al. meta-analyysin mukaan 84 % enemmän peltoalaa.[15]

Luomutuotteen typpi-, typpioksidi- ja ammoniakkipäästöt ovat suurempia kuin tavanomaisen tuotteen tarvittavan suuremman peltoalan vuoksi, samoin rehevöittämis- ja happamoittamisvaikutukset mutta energiankulutus oli vähäisempää.[15] Muut erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.[15]

Ruoan luomu-status ei takaa ympäristöystävällisyyttä, ja luomuruoka tuodaan usein toiselta puolen maailmaa.[19]

Vain 8 % suomalaisista ilmoitti ostaneensa luomua ympäristösyin, ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan luomuruisleipä saastutti vesistöjä enemmän kuin tavallinen.[20]

Fosfaatit muokkaa

Luomutuotanto etsii ratkaisuja maatalouden ongelmakohtiin. Koska keinolannoitteiden valmistukseen kuluu paljon fossiilisia polttoaineita, luomutuotanto käyttää muun muassa typensitojakasvien ilmasta sitomaa typpeä ja eloperäisiä lannoitteita. Keinolannoitteissa käytetty fosfori tulee kaivannaisena loppumaan maapallolta noin 50 vuodessa, joten uusia ratkaisuja lannoittamiseen on etsittävä. Luomutuotannosta ei tässä asiassa ole kuitenkaan apua, koska uudet tehokkaat keinot fosforin kierrättämiseksi käyttävät kemiallisia menetelmiä, ja syntyvät kierrätyslannoitteet ovat siten automaattisesti luomusääntöjen kieltämiä.lähde?

Varsinaisia fosfaattikivivarantoja arvioidaan olevan 67 miljardia tonnia (Jasinski 2013) eli tilastollisesti 338 vuodeksi. Laajemmin fosfaattikiveä on vielä moninkertainen määrä, arviolta 290–460 miljardia tonnia (Jasinski 2013; Van Kauwenbergh 2010). [21]

Luomutuotteiden terveellisyys ja turvallisuus muokkaa

Kuluttajatutkimukset ovat osoittaneet, että terveellisyys ja turvallisuus ovat keskeisiä luomutuotteiden valintaperusteita.[22] Luomutuotteiden terveellisyyttä on kuitenkin tutkittu vasta vähän, väestötasolla ei juuri lainkaan.[22] Myös tutkimusten laaduissa on eroja, eikä kaikissa tutkimuksissa ole lainkaan kontrolliryhmiä, joihin tuloksia voitaisiin verrata.[22]

Luomun turvallisuustutkimuksia vaivaa sama ongelma.[22] Torjunta-ainepitoisuudet ovat pienempiä joissakin tutkimuksissa, mutta eivät kaikissa. Nitraattipitoisuudet ovat useimmissa tutkimuksissa pienempiä, ja tämä on uskottava ero vähemmän intensiivisen lannoituksen takia. Toisaalta eri kasvilajien väliset erot ovat suurempia kuin luomun ja tavanomaisen, joten sen merkitystä on vaikea tietää. Raskasmetalli- ja dioksiinipitoisuuksiin viljelytapa ei vaikuta, koska mm. lyijy, elohopea ja dioksiinit tulevat laskeumana ilmasta. Päinvastoin mm. luomukananmunissa on todettu suurempia dioksiinipitoisuuksia vapaan ulkoruokinnan takia kuin vakiorehulla ruokittujen tavanomaisten kanojen munissa. Siten luomu näyttää olevan aivan terveellinen ja turvallinen vaihtoehto, mutta erojen osoittaminen tavanomaisiin tuotteisiin edellyttäisi parempaa tutkimusta.[23]

Ruokaturvallisuuden professori Marina Heinosen mukaan "luontaisuus" tai luomu ei takaa terveyttä eikä turvallisuutta. Luomutuotteita saastuttavat bakteerit, homeet ja ympäristömyrkyt. Suomalaisissa elintarvikkeissa ei juurikaan ole kasvinsuojeluaineiden jäämiä, mutta vaarana ovat luontaiset yhdisteet, kuten sienimyrkyt, salaatin nitraatti ja kanelin kumariini.[24]

Luomun puolustajien kantoja muokkaa

Maatalousministeri Jari Koskinen puolustaa luomun edistämistä sen kysynnällä mutta myöntää kysyttäessä, ettei usko sen olevan tavallista terveellisempää.[16] Luomuliiton puheenjohtaja Esa Partanen sanoo, ettei liitto ole koskaan väittänytkään luomun olevan terveellisempää, ravitsevampaa tai turvallisempaa.[20]

Organic Watch -luomujärjestön Roger Blobaumin mukaan luomuviljelijät eivät ole koskaan väittäneet luomun olevan tuholaismyrkytöntä, turvallisempaa tai ravinteikkaampaa kuin muut tuotteet. [25]

Ravintosisältö muokkaa

Toistaiseksi laajimmassa luomuruoan ravintosisältöä käsittelevässä tutkimuksessa, Newcastlen yliopiston vuonna 2014 julkaisemassa 343 tutkimusta kattaneessa metatutkimuksessa, luomutuotteiden havaittiin sisältävän merkittävästi enemmän hyödyllisiä antioksidantteja ja vähemmän haitallisia aineita kuin tavanomaisesti viljellyt tuotteet. Luomuhedelmissä, -kasviksissa ja -viljassa on esimerkiksi 17 prosenttia tavallista enemmän antioksidantteja, 69 prosenttia enemmän flavonoideja, sekä huomattavasti vähemmän torjunta-ainejäämiä ja myrkyllisiä raskasmetalleja kuten kadmiumia.[26][27] Toisaalta aiemmissa, tuoreehkoissa metatutkimuksissa ei saatu tällaisia tuloksia ja erään metatutkimuksen johtava tekijä moitti Newcastlen tutkimusta epäluotettavaksi, koska siitä ei ollut suljettu pois menetelmällisesti huonoja tutkimuksia. Huomiota on kiinnitetty myös siihen, että eräs uuden metatutkimuksen rahoittajista on luomua tukeva säätiö.[3] Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen emeritusprofessori Jouko Tuomisto johti luomun terveyshyötytutkimuksia analysoinutta (Kansanterveyslaitoksen) selvitystä. Luomun terveellisyydestä ei löytynyt näyttöä. American Journal of Clinical Nutrition kävi läpi melkein 100 000 tutkimusta luomun ravintosisällöstä. Tutkimuksista 99,99 % osoittautui kelvottomiksi. Useimmissa ei edes verrattu pitoisuuksia tavallisiin elintarvikkeisiin. C-vitamiinia voi olla hitunen enemmän. [16]

Vuonna 2012 tieteellinen konsensus oli, että todistusaineisto ei tue väitettä luomuruoan paremmasta ravintosisällöstä.[28] FSA:n vuoden mittainen systemaattinen tutkimuskatsaus (2009) 50 vuoden tutkimusaineistoon päätyi samaan.[29] Joissain luomukasviksissa (etenkin vihreät lehtivihannekset) on vähemmän nitraatteja, mutta tutkimuskirjallisuudesta ei löydy näyttöä sille, että tällä erolla olisi terveysvaikutuksia.[6]

Vuonna 2012 julkaistun systemaattisen tutkimuskatsauksen (17 ihmiskoetta ja 223 pitoisuuskoetta) mukaan eri tutkimuksissa on saatu erilaisia tuloksia, mutta kokonaisuutena luomu- ja tavallisen kasvis- ja eläinruoan väliltä ei löytynyt merkitseviä eroja vitamiinipitoisuudessa.[10]

Britannian elintarvikevirastolle tehtiin 162 tutkimusraportin yhteenveto 50 vuoden ajalta, ja siinäkään ei löytynyt olennaisia ravintosisältöeroja tavanomaisen ja luomuruoan välillä. Joissain raporteissa on puhuttu luomun terveellisyydestä, mutta ne eivät perustuneet kaiken tutkimuksen huomioon ottaviin systemaattisiin yhteenvetoihin. Dosentti Jussi Tammisolan mukaan eräitä huonoja tutkimuksia on törkeästi väärinkäytetty luomun markkinointiin mutta nyt tekijänä oli luotettava tutkimuslaitos ja tulokset julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehdessä. [30]

Jos myös laaduttomimmat tutkimukset huomioitiin, eroja löytyi, mutta ne erot eivät olleet terveydelle tärkeitä ja johtuivat todennäköisesti eri sadonkorjuuajoista tai eri lannoitteiden käytöstä.[31][32]

Brittitutkijat saivat tutkimuksesta uhkauksia ja vihaista palautetta. Suomessa reaktiot Kansanterveyslaitoksen tutkimukseen olivat samansuuntaisia. [30]

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Antti Aron mukaan suomalainen luomu on parhaimmillaan yhtä terveellistä kuin tavallinen suomalainen ruoka. Ongelmana Aro pitää mm. sitä, että luomuruoassa on niukasti seleeniä, joskin onneksi kukaan ei syö pelkkää luomuruokaa. [20]

Helsingin yliopiston ravitsemustiedon professori Mikael Fogelholmin mukaan luomun ja normaalin ruoan terveellisyydessä, ravintosisällöissä tai kemikaalijäämissä ei ole havaittu merkittäviä eroja. [5]

Ennen vuotta 2005 joissain tutkimuksissa oli luomuruoassa todettu enemmän välttämättömiä aminohappoja mutta usein myös vähemmän proteiinia kuin tavanomaisessa ruoassa. Joissain tutkimuksissa oli todettu korkeampi kuiva-aine-, kuitu-, flavonoidi- ja C-vitamiinipitoisuus kuin tavanomaisessa ruoassa, mutta päinvastaisiakin tuloksia on. Sekä luomutuotteissa että tavanomaisissa tuotteissa nämä vaihtelevat suuresti mm. kypsyysasteen ja kesän kasvukauden mukaan. Ei siis ole aivan selvää, onko luomutuotteen ja tavanomaisen tuotteen välillä suurempaa eroa kuin kahden eri vuoden tuotteiden välillä. Tarvittaisiin siis laadullisesti parempia tutkimuksia, ennen kuin terveellisyydestä voitaisiin vakuuttavasti tehdä johtopäätöksiä. [23]

Eräät luomuhedelmät ovat tavallisia kuivempia. Ellei tutkimus ota tätä huomioon, kaikkien aineiden pitoisuudet näyttävät korkeammilta.[33] (Korkeampi kuiva-ainepitoisuus kertoo juuri tästä.)

Professori Mikael Fogelholmin mukaan tehotuotannossa voidaan kompensoida maaperän puutteita ja näin saavuttaa parempi ravintosisältö kuin samassa paikassa luomutuotetussa ruoassa. [7]

Luomutuotannossa lannoitteiden ja tautien torjunnan puutteen vuoksi kasvit elävät usein kituen ja vähällä typellä ja niissä voi siksi useammin olla homeita ja torajyviä. Tämä johtaa mm. proteiinivajeeseen. Normaaliviljelyssä kasvin ravintoainesaanti optimoidaan ja maaperän puutteet kompensoidaan.

D-vitamiini muokkaa

Suomalaisten D-vitamiininsaanti on parantunut maitotuotteisiin lisätyn D-vitamiinin ansiosta, mutta luomumaitoon sitä ei saa lisätä, joten siitä saa heikosti D-vitamiinia, vuoden 2014 ravitsemussuositukset varoittavat. Tutkimustiedon perusteella D-vitamiinin heikko saanti lisäisi ainakin riisitautia, osteomalasiaa ja luunmurtumia, ja saantisuositusta nostettiin entisestään. [4]

Helsingin yliopiston tutkimuksen perusteella luomumaitoa juovat lapset saavat yli puolet vähemmän D-vitamiinia kuin tavanomaista maitoa juovat. Toisaalta he kompensoivat tätä D-vitamiinilisillä. Voitakaan ei D-vitaminoida toisin kuin margariinit. [34]

Useimmat kunnat eivät ole halunneet tarjota lapsille luomumaitoa kouluissa ja päiväkodeissa, koska lasten ei uskota saavan siitä D-vitamiinia ja se on yli kaksi kertaa kalliimpaa.[35] Ratkaisuksi ministeriö suunnittelee pakollista D-vitamiinin lisäämistä, koska nyt sitä lisätään vain tavalliseen maitoon, vapaaehtoisesti, luomumaitoon ei saa lisätä ja Pohjoismainen saantisuositus nostettiin jo 10 mikrogrammaan.[35]

Ravitsemusasiantuntija kehottaa kompensoimaan luomumaidon D-vitamiinin vähyyttä esimerkiksi metsäsienillä.[35]

Seleeni muokkaa

Suomalaiset saavat seleeninsä pääosin lannoitteiden seleenilisästä. Luomutuotteiden seleenipitoisuus on hyvin alhainen, koska luomulannoitteisiin ei lisätä seleeniä. Vuoden 2014 ravitsemussuositukset varoittivat tästä ja kertoivat, että seleeniä tarvitaan entsyymien ja muiden proteiinien toimintaan. Sen puutos tuottaa sydänlihaksen rappeumaa, sydän- ja verisuonisairauksia ja syöpiä. Ei kuitenkaan ole tutkimustietoa siitä, miten tämä on vaikuttanut runsaasti luomuruokaa syövien ravitsemustilaan. [4]

Suomen maaperässä on poikkeuksellisen vähän liukoista seleeniä, joten lannoitteisiin on lisätty seleeniä vuodesta 1984 väestön ja eläinten seleeninsaannin turvaamiseksi.[36] Kansanterveyslaitos (THL) ja MTT seuraavat toimenpiteen vaikutusta ja lannoitteiden seleenimääriä voidaan säädellä tilanteen mukaan.[37]

Joissain luomuruoissakin voi olla merkittävästi seleeniä, esimerkiksi osittain ulkomaalaisista jauhoista tehdyssä luomuleivässä voi olla enemmän seleeniä kuin kotimaisessa luomuleivässä.[37] Luomumaidon seleenimäärä on alle puolet tavallisesta mutta luomusianlihassa ja -kananmunissa seleeniä on saman verran kuin tavallisessa.[37] Tärkeimpiä seleeninlähteitä ovat maito ja liha.[37]

Kotieläimet voivat kärsiä ja saada puutossairauksia, jos ne eivät saa tarpeeksi seleeniä.[37] Silti 1.1.2014 alkaen kiellettiin orgaanisen seleenihiivan käyttö luomueläinten rehussa eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta.[38] Luomulannoitteista se oli jo aiemmin kiellettyä.[38] Luomumaidontuottaja Heikki Korhonen pahoitteli päätöstä, koska jatkossa luomussa joudutaan turvautumaan epäorgaanisiin seleeninlähteisiin, jotka huonomman imeytyvyyden vuoksi tulevat kalliimmiksi ja eläimen terveydelle haitallisemmiksi.[39]

Myös Pro Agria toteaa seleeninpuutteen luomutilojen ongelmaksi ja johtavan karjan vastustuskyvyn alenemiseen ja altistumiseen monenlaisille sairauksille.[40]

Ravitsemussuositukset muokkaa

Suomen vuoden 2014 ravitsemussuosituksissa todetaan, että yleisesti ottaen luomun ravintosisällöstä on sekä myönteisiä että kielteisiä tutkimuksia, eikä johtopäätöksiä kumpaankaan suuntaan voida tehdä. Suositukset kuitenkin varoittavat, että Suomessa kuitenkin luomuruoasta saa heikosti seleeniä ja D-vitamiinia. [4]

Marjojen, hedelmien ja kasvisten saanti muokkaa

Professori Antti Aron mielestä luomu/lähiruoan suosiminen päiväkodeissa uhkaa johtaa hinnan vuoksi siihen, että päiväkotiruoan heikko ravitsemuksellinen laatu heikkenee entisestään.[20]

Dosentti Jussi Tammisolan mukaan suomalaisten terveydelle olisi erittäin tärkeää syödä kaksinkertaisesti marjoja, hedelmiä ja kasviksia, ja luomutuotteiden 2-6-kertainen hinta päinvastoin vähentää näiden syömistä. [7]

Myös kansainvälisen tiedelehden artikkeli arvioi, että vaikka luomuhedelmät ja -vihannekset voivat suojata kroonisilta sairauksilta ja kuolemalta siinä missä tavallisetkin, niiden korkeampi hinta voi estää tämän, etenkin kun nytkään moni ei syö suositeltua viittä päiväannosta. [6]

Taudit muokkaa

Luomuviljelyssä lannoitteena käytetty karjanlanta voi sisältää taudinaiheuttajia. Esimerkiksi Egyptistä Eurooppaan tuotujen sarviapilan luomusiemenien veriripuli-kolibakteeri (ehec) surmasi vuonna 2011 yli 50 ja vahingoitti 4000 ihmistä. Lähes 800 kärsi munuaisten vakavasta vajaatoiminnasta. [41][42][5][43]

Vuoden 2012 meta-analyysin mukaan E. coli -bakteereita ei ollut luomussa merkitsevästi enemmän kuin tavanomaisessa ruoassa (7 % luomussa, 6 % tavanomaisessa), vaikka neljä viidestä tutkimuksesta olikin siihen päätynyt. Poistettaessa salaattia koskeva tutkimus saatiin tulokseksi, että luomun kontaminaatioriski oli 5 % korkeampi kuin tavallisen ruoan. [10]

Ihmiskokeissa ei ollut merkitsevää eroa kampylobakteereissa.[10]

USA:n virallinen tautien valvontakeskus raportoi, että luomua syövillä on kahdeksankertainen ehec-riski. Ehec tappaa ainakin 250 yhdysvaltalaista vuosittain. Luomun korkeampi ehec-riski johtuu siitä, että lannoitteena käytetään karjan lantaa. Ehec tulee naudan suolistosta.[20]

Tutkijat varoittavat myös luomukananmunien salmonellariskistä ja luomusikojen trikiiniriskistä.[20] Dosentti Jussi Tammisolan mukaa ulkona tarhatun luomusian trikiiniriski on jopa 28 000 -kertainen. [43]

Myrkyllisyys muokkaa

Sekä voimakkaimmat akuutit myrkyt että kaikkein karsinogeenisimmät aineet ovat kummatkin puhtaita luonnontuotteita. Ravitsemus- ja elintarvikebiotekniikan professori Atte von Wrightin mukaa ihmisen valmistamat ovat vähemmän vaarallisia. [20]

Ruoasta saatavista torjunta-aineista alle 0,01 % on keinotekoisia, yli 99,99 % luonnollisia (1500 mg/päivä).[44] Myrkyillään kasvit puolustautuvat hyönteisiä, ihmisiä ja muita eläimiä vastaan, ja nämä myrkyt ovat yhtä karsinogeenisia kuin keinotekoiset aineet.[45] Kupillinen kasvi sisältää luonnonmyrkkyjä enemmän kuin ihmisen koko vuosiannos keinotekoisia torjunta-aineita.[45] Vihannesten ja hedelmien terveyshyödyt silti ylittävät haitat. [45]

Luomuviljelyssä käytetään luonnollista pyretriini-hyönteismyrkkyä. Sen sukulaisaineet pyretroidit ovat luomussa kiellettyjä, vaikka ne eivät allergisoi. [45]

Ulkomaisissa luomutuotteissa torjunta-aineita on useammin kuin kotimaisissa tavallisissa tuotteissa.[20]

Luomuviljelyssä tuhohyönteisiä torjutaan BT-bakteerilla (bacillus thuringiensis), mikä saattaa professori von Wrightin mukaan aiheuttaa ruokamyrkytyksiä.[20]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen emeritusprofessori Jouko Tuomisto toteaa, että torjunta-aineiden määrät suomalaisten ruoassa ovat valvonnan ansiosta muutenkin mitättömiä. Ne ovat prosentin luokkaa sallitusta määrästä, kotimaisessa ruoassa usein vähäisintä. Kuoriminen poistaa 90 % näistäkin jäämistä mutta samalla useimmat hyödylliset ainesosat. [45]

Homemyrkyt muokkaa

Luomussa saattaa olla korkeampi homeriski, koska luomuviljaan ei voi käyttää lakoontumista estäviä korrenvahvistajia. Suomen tuotantoeläimissä homemyrkkysairastumisia on havaittu. [20]

Raskasmetallit muokkaa

Kirjallisuuskatsauksissa ei löytynyt merkitseviä eroja arsenikin, kadmiumin tai muiden raskasmetallien pitoisuuksissa luomuruoan ja tavallisen väliltä.[6][46]

Allergiat muokkaa

Tutkimuskatsauksessa (2012) ihmiskokeissa ei löydetty merkitseviä eroja allergisoivuudessa.[10]

Luomukasveihin ei käytetä kasvinsuojeluaineita. Siksi kasvit voivat altistua hyönteisille, mikrobeille ja homeelle ja tuottaa ihmisillekin allergioita aiheuttavia puolustautumisaineita. Esimerkiksi perunan valmistamien myrkkyjen, glykoalkaloidien, pitoisuudet olivat 30 % suurempia luomuperunoissa ja etenkin lapsille haitalliset nitraattipitoisuudet 60 % suurempia. Myös luomumaidon pahemmasta allergeenisuudesta on tutkimysnäyttöä. [20]

Kaura sopii yleensä keliaakikoille mutta luomukaurassa on liikaa epäpuhtauksia, mm. rikkakasvien ja muiden viljojen siemeniä. [20]

Mutaatiojalostus muokkaa

Sertifioitujen luomutuotteiden raaka-aineet voivat olla mutaatiojalostettuja sekä Yhdysvalloissa että Euroopan unionissa.[47] [48] [49]

Koska luomuyhteisö on sallinut säteilytysmutaatiojalostuksen ja kromosomimutatoinnin, USA:n maatalousministeriö (USDA) katsoi, että myös GM-kasvien ja GM-eläinten tulisi saada kuulua luomutuotantoon, sillä niihin ei liity suurempia riskejä. Organic Watch -luomujärjestön Roger Blobaum vastusti ehdotusta vedoten siihen, että luomuviljelijät eivät ole koskaan väittäneetkään luomun olevan turvallisempaa tai ravinteikkaampaa kuin muut tuotteet tai tuholaismyrkytöntä. [25]

Lisäaineet muokkaa

Luomutuotteissakin voi olla niin paljon lisäaineita, että vastaavan valmistaminen synteettisesti todennäköisesti kiellettäisiin. Esimerkiksi luomupuolukassa voi olla erittäin paljon bentsoehappoa E210.[50]

Maku muokkaa

Kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden[8] ja meta-analyysin[9] perusteella luomuruoka ei ole osoittautunut tavallista maukkaammaksi.

Marieke Saherin väitöstutkimuksessa (HY 2006) koehenkilöt kehuivat luomuksi väitettyä ruokaa selvästi vertailuannosta paremmaksi, vaikka molemmat olivat samaa tavallista ruokaa. Ruotsalaisessa väitöstutkimuksessa tehdyssä kaksoissokkokokeessa jopa luomuihmiset pitivät tavallisia porkkanoita "oikean makuisina" ja luomuporkkanoita "karvaina", huonompina. [43]

Ylen MOT-ohjelman mukaan luomun mausta on tehty satoja testejä, mutta kuluttajat eivät ole pitäneet luomua tavallista ruokaa parempana. [20]

Luomu-merkinnät muokkaa

  •  
    EU:n luomumerkki on vuodesta 2010 lähtien kaikissa EU:n alueella hyväksytyissä luomutuotteissa.
  •  
    Maa- ja metsätalousministeriön aurinkomerkki on aiemmin yleisesti käytössä ollut luomumerkki Suomessa.
  •  
    Luomuliiton leppäkerttumerkki.

Luomutuotteen tunnistaa EU:n luomumerkistä, Eurolehti-tunnuksesta. Merkintä tarkoittaa, että vähintään 95 % tuotteen ainesosista on tuotettu luonnonmukaisesti, tuote on virallisen tarkastusjärjestelmän sääntöjen mukainen, suljettuun pakkaukseen pakattu tuote on lähtöisin suoraan tuottajalta tai valmistajalta ja että tuotteessa on tuottajan, valmistajan tai myyjän nimi sekä tarkastuselimen nimi tai kooditunnus.[51]

Lisäksi luomutuotteiden markkinoinnissa käytetään erilaisia luomumerkkejä, joita on käytössä useita. Suomessa on käytössä Maa- ja metsätalousministeriön aurinkomerkki ja Luomuliiton myöntämä ja valvoma leppäkerttumerkki, jotka ovat kansallisia merkkejä. Näillä merkeillä merkityt alkutuotteet tai jalosteet ovat 95 %:sti luonnonmukaisesti tuotettuja. Muita luomumerkkejä ovat muun muassa EU:n tähkämerkki ja ruotsalainen KRAV-merkki.[52]

Näkemyksiä luomusta muokkaa

VTT:n akatemiaprofessori Kaisa Poutasen mukaan "luonnollisuushysteria" liittyy menneisyyden haikailuun.[53] Professori Marina Heinosen mukaan lisäainepelko on täysin aiheeton ja lisäaineet ovat usein turvallisempia ja testatumpia kuin luonnonaineet. [53] Yksittäisistä lisäaineista löytyy tutkimusaineistoa, mutta lisäainepelon taustalla ovat usein kysymykset eri lisäaineiden yhteisvaikutuksista, joista ei ole juuri tutkimuksia.[54]

Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen dosentin Jussi Tammisolan mukaan luomuruoassa on terveydellisiä riskejä.[55] Luomu on hänen mukaansa vähemmän terveellistä, koska sitä tehdään uskomusten varassa.[55] Hän väittää, että luomutuotannon suosiminen lisää vakavia sairauksia ja on ihmiskunnalle kohtalokasta.[55] Tammisola on väittänyt luomun perustuvan taikauskoon, sillä luomulainsäädäntö estää antibioottien käytön tuotantoeläimillä ja määrää homeopatian ja fytoterapian ensisijaisiksi hoitomuodoiksi.[56][57]

Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ei hyväksy luomutuotantoa.[58] Hänen mukaansa etenkin geenimuokkaus on välttämätöntä, jos ruoan halutaan riittävän koko ihmiskunnalle.[58] Hänen mukaansa "puhdas luomutuotanto on yksi pahimmista ravintotulevaisuutemme vaaratekijöistä".[58]

Luomun kulutus muokkaa

Suomen maidonkulutuksesta 1,2 % oli luomua vuonna 2007.[59] Tanskan maidonkulutuksesta oli 30 % luomua vuonna 2010.[60]

Ostopaikat muokkaa

Luomuruokaa saa halvimmalla suuresta marketista, seuraavana kivijalkakaupasta. Kalleimpia ostopaikkoja Vihreän Langan ostoskorivertailussa olivat luomutilat ja Maatilatori, vaikkei näiltä edes saanut kaikkia tuotteita. Syynä ovat marketin tehokas logistiikka ja suuren volyymin tuottama kustannustehokkuus. Lisäksi luomutiloilta saadut 5 tuotetta ostettiin neljältä eri tilalta. [61]

Luomua saa vähittäis- ja erikoiskaupoista tai suoraan tiloilta. Luomuruokaa on nykyään saatavilla myös marketeissa laajoin valikoimin. Luomua voi tilata myös suoraan kotiin nettikaupoista tai perustaa luomupiirin. Luomuruoan logistiikkaketju kauppaan tai kuluttajalle voi pienen volyymin vuoksi olla epäekologisempaa kuin tavanomaisen maidon.

Kuluttajien mielikuvat muokkaa

Marieke Saher tutki väitöskirjassaan ruokaan liittyviä mielikuvia. Hän huomasi, että edes tieto ei horjuta niitä, vaan luomu koetaan terveelliseksi ja geenimuuntelu epäilyttäväksi (kuten Saher itsekin koki ennen tutkimusta), vaikka tutkijoiden mielestä lopputuloksissa ei ole laadullista eroa.[62]

Dosentti Jussi Tammisolan mukaan monet yritykset ovat alkaneet myydä ruokaa luonnonmukaisuushumpuukimielikuvilla sen sijaan, että tuottaisivat parempia tuotteita.[63]

Hinta muokkaa

Suomen Kuvalehden hintavertailussa luomutuotteet olivat 39–112 % kalliimpia kuin tavalliset.[64] Näin on siitä huolimatta, että luomun tukiaiset ovat suurempia.

Aviisin hintavertailussa luomukorin hinta oli 2,5-kertainen marketista, 3,5-kertainen erikoisliikkeistä. Useimpien luomukasvisten hinta oli moninkertainen marketissakin mutta lihan vain puolet enemmän ja soijarouheen sama kuin tavanomaisilla tuotteilla.[65] Kokkolan Citymarketissa luomutomaatti maksoi yli tuplasti tavallisen hinnan mutta maito- ja lihatuotteissa ero oli paljon pienempi, keskiarvo 138 %.[66]

Vihreän Langan artikkeli neuvoo luomua kaipaavaa ostamaan luomua esimerkiksi silloin, kun löytää sitä melko edullisesti. Artikkelin mukaan väitetyt maku-, terveys- ja ekologisuuserot ovat tutkimuksen valossa kyseenalaisia mutta luomueläimiä kohdellaan paremmin ja luomulihan kalleus saa vähentämään lihansyöntiä.[67]

Yhdysvalloissa luomuruoan on laskettu olevan 40–175 % tavanomaista kalliimpaa.[6]

Luomubisnes muokkaa

Luomu on Suomessa usein vielä pienimuotoista tuotantoa ja suoramyynti maatiloilta on yleisempää kuin tavanomaisella puolella. lähde?

Luomu on Yhdysvalloissa 20 miljardin dollarin bisnes (2009). Sitä hallitsevat monet suuryhtiöt kuten Pepsi, Nestle, Kraft, Kellogg, Danone, Cargill ja M&M. [68]

Globaalit kuljetukset muokkaa

Ruoan luomu-status ei takaa ympäristöystävällisyyttä, ja luomuruoka tuodaan usein toiselta puolen maailmaa.[19]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Evira: Luomu (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Marcin Barański, Dominika Średnicka-Tober, Nikolaos Volakakis, Chris Seal, Roy Sanderson, Gavin B. Stewart: Higher antioxidant and lower cadmium concentrations and lower incidence of pesticide residues in organically grown crops: a systematic literature review and meta-analyses. British Journal of Nutrition, 2014/09, nro 5, s. 794–811. doi:10.1017/S0007114514001366. ISSN 0007-1145. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b XiaoZhi Lim: Study claiming organic food more nutritious ‘deeply flawed’, say independent scientists Genetic Literacy Project, Genetic Literacy Project. 15.7.2014.  
  4. ↑ a b c d Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, Valtion ravitsemusneuvottelukunta / Evira, Helsinki, 2014.
  5. ↑ a b c Luomun terveellisyydestä on vähän näyttöä, Uutispäivä Demari 13.1.2012.
  6. ↑ a b c d e f Magkos F: Organic Food: Buying More Safety or Just Peace of Mind? A Critical Review of the Literature. Critical reviews in food science and nutrition, 2006, nro 1, s. 23–56.
  7. ↑ a b c Luomu herättää tunteita Keskisuomalainen (Tiede), 28.5.2012.
  8. ↑ a b Blair, s. 259
  9. ↑ a b c Bourn D, Prescott J: A comparison of the nutritional value, sensory qualities, and food safety of organically and conventionally produced foods. Crit Rev Food Sci Nutr, January 2002, 42. vsk, s. 1–34. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ a b c d e Smith-Spangler, C & Brandeau, ML & Hunter, GE & Bavinger, JC & Pearson, M & Eschbach, PJ & Sundaram, V & Liu, H & Schirmer, P & Stave, C & Olkin, I & Bravata, DM: Are organic foods safer or healthier than conventional alternatives?: a systematic review.. Annals of Internal Medicine, 4.9.2012, 157. vsk, nro 5, s. 348–366. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Dangour AD et al (2009) Nutritional quality of organic foods: a systematic review The American Journal of Clinical Nutrition 92(1) 203–210
  12. ↑ Organic food UK Food Standards Agency. Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 24.2.2014.
  13. ↑ Williams, Christine M.: Nutritional quality of organic food: shades of grey or shades of green?. Proceedings of the Nutrition Society, helmikuu 2002, 61. vsk, nro 1, s. 19–24.
  14. ↑ a b c d e Organic farms not necessarily better for environment (Arkistoitu – Internet Archive), University of Oxford, 04 Sep 12.
  15. ↑ a b c d e Does organic farming reduce environmental impacts? - A meta-analysis of European research, H.L. Tuomisto, I.D. Hodge, P. Riordan & D.W. Macdonald, Authors’ version of the paper published in: Journal of Environmental Management 112 (2012) 309-320
  16. ↑ a b c d e Onko luomu oikeasti parempaa?, Helsingin Sanomat 3.2.2013.
  17. ↑ Suojeluun liittyvää sanastoa BirdLide Suomi. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 4.11.2009.
  18. ↑ Productive farms can be ‘greener than organic’ (Arkistoitu – Internet Archive), Oxford University, 13 February 2012.
  19. ↑ a b "Luomuruoka on kasvanut maailmanlaajuiseksi liiketoiminnaksi - Kuljetusten lisääntyessä luomun hiilijalanjälki kasvaa", Maaseudun Tulevaisuus 17.2.2012, sivu 13
  20. ↑ a b c d e f g h i j k l m Luomu on lumetta, Yle MOT, TV1 7.5.2001. Haastatellut henkilöt. Hometta kommentoi MTT:n johtaja, elintarvikekemian tri Jorma Kumpulainen.
  21. ↑ Global Availability of Phosphorus and Its Implications for Global Food Supply: An Economic Overview (Arkistoitu – Internet Archive), Markus Heckenmüller, Daiju Narita, Gernot Klepper, Kiel Institute for the World Economy, No. 1897, January 2014.
  22. ↑ a b c d Muukka E ym.: Luomun terveellisyys ja turvallisuus. Luomutuotteiden terveellisyys ja turvallisuus kansainvälisen tieteellisen kirjallisuuden valossa. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B4/2003. 2003. Arkistoitu 18.12.2011. Viitattu 24.9.2013.
  23. ↑ a b Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, ss. 99-102. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi http://en.opasnet.org/w/Should_we_only_eat_%E2%80%9Corganic%E2%80%9D_products%3F
  24. ↑ Luomutuotanto ei takaa, että ruoka on terveellistä Helsingin Sanomat. 7.2.2018.
  25. ↑ a b Mendel in the Kitchen: A Scientist's View of Genetically Modified Foods, By Nina V. Fedoroff and Nancy Marie Brow. Pages 17, 249, Joseph Henry Press, 2004.
  26. ↑ New study finds significant differences between organic and non-organic food 11.7.2014. Newcastle University Press Office. Arkistoitu 28.9.2015. Viitattu 14.7.2014.
  27. ↑ Organic Choices are more Nutritious and Possibly Healthier, Too 13.7.2014. Science World Report. Viitattu 14.7.2014.
  28. ↑ The Food Standards Agency’s Current Stance extras.timesonline.co.uk. Arkistoitu 31.3.2010. Viitattu 24.2.2014.
  29. ↑ Sophie Goodchild for the London Evening Standard. July 29, 2009 "Organic food 'no healthier' blow"
  30. ↑ a b Luomuruoka ei ole välttämättä tavallista terveellisempää, Suomen Kuvalehti, 22.8.2009.
  31. ↑ Systematic review finds no difference in nutritional value of organic vs. conventional foods (Arkistoitu – Internet Archive), The European Food Information Council, 06/02/2014.
  32. ↑ Nutritional quality of organic foods: a systematic review, Alan D Dangour, Sakhi K Dodhia, Arabella Hayter, Elizabeth Allen, Karen Lock, and Ricardo Uauy. Am J Clin Nutr September 2009 vol. 90 no. 3 680-685.
  33. ↑ Blair, s. 72
  34. ↑ LUOMUMAITOA JUOVAT LAPSET SAAVAT RUUASTA VAIN VÄHÄN D-VITAMIINIA (Arkistoitu – Internet Archive), Ruokatieto, 15.11.2013.
  35. ↑ a b c "Maitolaki" toisi D-vitamiinin myös luomumaitoon, Yle 14.11.2013.
  36. ↑ Seleenityöryhmän raportti 2011, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, 2011. Tiivistelmä (sivu 3).
  37. ↑ a b c d e Luomuruuastakin saa seleeniä (Arkistoitu – Internet Archive), Koetoiminta ja käytäntö 61(1), Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, 15.3.2004.
  38. ↑ a b Luomutila voi käyttää epäorgaanista seleeniä[vanhentunut linkki], Maaseudun tulevaisuus 25.11.2013.
  39. ↑ Nyt kielletään orgaaninen seleeni – mitä seuraavaksi?[vanhentunut linkki], Heikki Korhonen, luomumaidontuottaja, Sotkamo. Maaseudun Tulevaisuus 22.11.2013.
  40. ↑ Seleeni ruokinnassa – tuleeko puutetta myös tavanomaisilla tiloilla? (Arkistoitu – Internet Archive), Pro Agria, muokattu 30.9.2013.
  41. ↑ EFSAlta yhteenveto Saksasta alkaneesta EHEC -epidemiasta (Arkistoitu – Internet Archive), Evira, 04.10.2011. "Lähes 4 000 henkilöä sairastui touko-heinäkuussa EHEC -bakteerin aiheuttamaan ripulitautiin Saksassa alkaneessa epidemiassa. Heistä lähes 800 kärsi vakavasta munuaisten vajaatoiminnasta (HUS) ja noin 50 henkilöä on kuollut. Haastatteluihin ja niiden analysointiin perustuneet epidemiologiset tutkimukset osoittivat, että välittäjäelintarvike epidemiassa olivat tuoreena syödyt idätetyt egyptiläiset sarviapilan siemenet."
  42. ↑ Outbreak of Shiga Toxin–Producing Escherichia coli O104:H4 Associated With Organic Fenugreek Sprouts, France, June 2011, Lisa A. King et al., Clinical Infectious Diseases Volume 54, Issue 11, pp. 1588-1594. doi: 10.1093/cid/cis255 Oxford Journals, 2012.
  43. ↑ a b c Asiantuntija: Luomu myy luuloja (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Uutiset 8.2.2014. Sama artikkeli tieteellisine viitejulkaisuineen.
  44. ↑ Paracelsus to parascience: the environmental cancer distraction, Bruce N. Ames, Lois Swirsky Gold, Mutation Research 447 2000 3–13, page 5.
  45. ↑ a b c d e Älä huoli torjunta-aineista, Tiede-lehti 3/2013, tiedetoimittaja Jukka Ruukki.
  46. ↑ Blair, s. 22
  47. ↑ Mutant Crops Drive BASF Sales Where Monsanto Denied: Commodities, Washington Post, Nov 12, 2013.
  48. ↑ Luonnonmukainen tuotanto 1 Yleiset ja kasvintuotannon ehdot (Arkistoitu – Internet Archive), Ruokavirasto, 2018
  49. ↑ Luomutuotannon oleellisia ongelmia, dosentti Jussi Tammisola, 2013.
  50. ↑ HS-tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukki: Luomu voi olla lisäainepommi Helsingin Sanomat. 12.6.2020.
  51. ↑ EU:n luomutunnus 21.7.2021. Ruokavirasto. Viitattu 9.8.2022.
  52. ↑ http://www.krav.se/krav-markningen (Arkistoitu – Internet Archive)
  53. ↑ a b Professori: Luulo lisäaineiden terveysriskistä on järjetön (Arkistoitu – Internet Archive), HS.fi 12.2.2012
  54. ↑ Wartman, Kristin: Our Deadly, Daily Chemical Coctail Huffington Post. 29.4.2011. Viitattu 24.9.2013. (englanniksi)
  55. ↑ a b c Asiantuntija Pohjalaisessa: Luomuruoka on pelkkää potaskaa mtv3.fi. 19.09.2011. Viitattu 3. heinäkuuta 2013.
  56. ↑ "Luomu on mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa" 13.3.2013. Yle Uutiset. Viitattu 24.9.2013.
  57. ↑ Council Regulation (EC) No. 834/2007 of 28 June 2007 on organic production and labelling of organic products and repealing Regulation (EEC) No. 2092/91 (PDF) (sivu 11) Official Journal of the European Union. 28.6.2007. WIPO. Viitattu 20.2.2017. (englanniksi)
  58. ↑ a b c Roth, Seppo: Esko Valtaoja: Luomu on väärä valinta, geenimuokkaus taas ihmiskunnan toivo aamulehti.fi. 27.12.2012. Arkistoitu 26.9.2013. Viitattu 3. heinäkuuta 2013.
  59. ↑ http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/kolmannes-luomumaidosta-myydaan-yha-tavallisena-maitona/
  60. ↑ HS 7.7.2010 A19
  61. ↑ "Luomuruuan hinta yllättää", Vihreä Lanka 4.11.2011, sivu 8.
  62. ↑ Tutkija romutti omatkin ruokamielikuvansa, Helsingin Sanomat 3.8.2006.
  63. ↑ "Luomu on mätä kompromissi tiedettä ja taikauskoa", Yle Uutiset 13.3.2013.
  64. ↑ Luomu tuplaa maidon ja munien hinnat, Elina Ruhanen, Suomen Kuvalehti, Kotimaa, 13.9.2013.
  65. ↑ Luomu myy hinnasta huolimatta, Aviisi 01/2012.
  66. ↑ Hintavertailu: Luomu kolmanneksen kalliimpaa, Yle Keski-Pohjanmaa 9.3.2011.
  67. ↑ Luomu käy kukkarolle, Vihreä Lanka 28.10.2013.
  68. ↑ Organic Industry Structure (Arkistoitu – Internet Archive), Howard, Philip H., Michigan State University. Media-N: Journal of the New Media Caucus, 5(3), 2009.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luomutuote&oldid=22053568”