Lulu

Lulu on Alban Bergin ooppera, johon kuuluu prologi ja kolme näytöstä. Lulun libretto on säveltäjän kirjoittama ja perustuu Frank Wedekindin näytelmiin Maahinen (Erdgeist) ja Pandoran lipas (Die Büchse der Pandora) vuosilta 1895–1904. Keskeneräiseksi jääneen oopperan kantaesitys viisiosaisena sarjana Zürichissä 1935 saavutti menestystä, muttei kuitenkaan yhtä paljon kuin Bergin toinen ooppera Wozzeck (1922, ensiesitys 14. joulukuuta 1925). Lopullisesti teos sai ensi-iltansa vasta vuonna 1979 Pariisissa Pierre Boulezin johtamana. Ooppera kertoo Lulusta, jota kohtaan sekä miehet että naiset tuntevat vastustamatonta seksuaalista vetoa mutta eivät kykene kohtelemaan häntä kuin halun kohteena ja objektina. Oopperan lopussa Lulu ajautuu prostituoiduksi Lontoon kaduille.

Ooppera jäi keskeneräiseksi säveltäjän kuollessa vuonna 1935. Sen jälkeen, kun Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alexander von Zemlinsky olivat kieltäytyneet teoksen viimeistelemisestä, Bergin leski ilmoitti, ettei sitä voitu saattaa päätökseen, eikä luovuttanut hallussaan ollutta materiaalia kenellekään. Teoksen viimeisestä näytöksestä oli kuitenkin olemassa perinpohjaiset säveltäjän luonnokset sekä osa orkestroinnistakin valmiina, ja se esitettiin lopulta Friedrich Cerhan viimeistelemänä vuonna 1979.

Saksalaisessa elokuvaversiossa Pandoran lipas (1929) Lulun surmaa lopuksi Viiltäjä-Jack.

Kevyen musiikin puolella Lulu tunnetaan samaiseen oopperaan pohjautuvana, Tuula Amberlan esittämänä iskelmäkappaleena, jonka Ensio Music julkaisi vuonna 1984.

Lähteet

• Sexual power of free spirit Lulu lives on
• Metropolitan Opera: Lulu (Arkistoitu – Internet Archive)
• Henry Bacon: Oopperan historia. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13273-3.