Ludwigstein
Ludwigstein on Viipurissa sijaitseva saari, joka kuuluu Monrepos’n puistoon. Pienellä kalliosaarella ovat Nicolayn suvun hautausmaa ja Ludwigsburgin hautakappeli. Saari liitettiin Monrepos’n kartanoon tiettävästi 1780-luvulla, ja sinne tehtiin ensimmäinen hautaus vuonna 1798. Hautakappeli valmistui 1820-luvulla, ja viimeinen hautaus saarelle tehtiin 1943.
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Pinta-ala |
0,012 km² |
| Luokitus |
federal cultural heritage site in Russia (käännä suomeksi)[1] |
|---|
Saaren historiaa muokkaa
Linnasaaren edustalla sijaitseva saari liitettiin Monrepos’n kartanoon tiettävästi 1780-luvulla, jolloin kartanon omistajana oli Vanhan Suomen kenraalikuvernöörinä toiminut Württembergin prinssi Friedrich Wilhelm. Kartanon osti vuonna 1788 paroni Ludwig Heinrich von Nicolay, joka käytti aluksi saaresta erakkomunkkien retriittiin viittaavaa nimeä Eremitaaši. Ensimmäinen hautaus tehtiin vuonna 1798, kun Nicolay siirsi Ludwigsteiniin pari vuotta aikaisemmin kuolleen ystävänsä säveltäjä F. G. Lafermeren (1737–1796) jäännökset. Samaan aikaan rakennettiin saareen johtava silta, kiviportaat kalliojyrkänteen huipulle ja pystytettiin roomalaisten ylijumalan Juppiterin patsas. 1800-luvun alussa Nicolay alkoi kutsumaan saarta nimellä Erichstein, jota hän käytti vuonna 1804 kartanosta kirjoittamassaan runoelmassa.[2]
Ludwig von Nicolayn hautakappeli valmistui 1820-luvulla. Sen jälkeen saaren pohjoisosaan perustettiin hautausmaa muille suvun jäsenille ja samalla estettiin ulkopuolisten pääsy saareen järjestämällä kulku sillan asemasta lautalla. Saaren nykyinen nimi juontaa myös 1820-luvulta. Ludwigsteinin hautausmaalla on kolme tiilestä muurattua hautaholvia, joiden päällä on marmorista tehdyt muistopaadet. Yksi paasista on kadonnut.[2] Paikalle haudattiin Nicolayn perheen jäseniä neljässä sukupolvessa aina vuoteen 1942 saakka, jolloin Monrepos’n omistajaksi tuli lyhytaikaisesti Marie von Nicolayn sisarenpoika paroni Nicolas von der Pahlen.[3] Viimeinen hautaus toimitettiin jatkosodan aikana elokuussa 1943, jolloin Ludwigsteiniin haudattiin paronitar Sophie von der Pahlen.[4]
Ludwigsburgin hautakappeli muokkaa
Ludwig von Nicolay keksi 1700-luvun lopussa ajatuksen saarelle rakennettavasta goottilaistyylisestä linnasta, mutta se ei kuitenkaan toteutunut, vaikka piirustuksia tekivät tunnetut Pietarissa vaikuttaneet arkkitehdit Giuseppe Antonio Martinelli (1798), Pietro Gonzaga (1804) ja Jean-François Thomas de Thomon (1809). Sen sijaan Ludwig von Nicolayn poika Paul rakennutti vuosien 1822 ja 1830 välillä linnaa muistuttavan Ludwigsburgin hautakappelin, jonka suunnitteli englantilainen arkkitehti Charles Heathcote Tatham. Paikalle siirrettiin Sorvalin hautausmaalta vuonna 1820 kuolleiden Ludwig von Nicolayn ja tämän puolison Johanna Margareta von Nicolayn jäännökset. Aikaisemmin saarelle haudatun F. G. Lafermeren muistomerkki oli kappelia vastapäätä, mutta se on nykyään hävinnyt.[2]
Hautakappeli on muurattu tiilestä ja rapattu sen jälkeen valkoiseksi kalkkilaastilla.[5] Kaksikerroksisen kappelin lasimaalauksin koristellussa pohjakerroksessa olivat Ludwig ja Johanna von Nicolayn haudat ja heidän rintakuvansa. Toisessa kerroksessa on näköalatasanne, josta aikoinaan avautui suora näköyhteys Viipurin linnaan.[2] Vuosikymmenten kuluessa vaurioitunutta rappausta on korjattu 1980-luvun loppupuolella sekä uudelleen vuosina 2003–2005, jolloin mukana oli myös suomalaisia asiantuntijoita Tampereen ammattikorkeakoulusta.[5]
Lähteet muokkaa
- Miettinen, Harri: ”Historian havinaa Monrepos’sa”. Tampereen ammattikorkeakoulu. Teoksen verkkoversio
Viitteet muokkaa
- ↑ Постановление Совета Министров РСФСР № 1327 от 30.08.1960. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d Ludwigstein kalliosaari (Arkistoitu – Internet Archive) Park Monrepos. Viitattu 22.11.2014.
- ↑ Monrepos'n puisto VirtuaaliViipuri 1939. Viitattu 22.11.2014.
- ↑ Miettinen, s. 7, 25.
- ↑ a b Miettinen, s. 50–54.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludwigstein Wikimedia Commonsissa
