Wikipedia

Ludwig Tieck

saksalainen runoilija, kirjailija ja kääntäjä

Johann Ludwig Tieck (31. toukokuuta 1773 Berliini - 28. huhtikuuta 1853 Berliini) oli saksalainenkirjailija ja kääntäjä. Hän kirjoitti runoa ja proosaa ja kuului saksalaisen romantiikan tärkeimpiin edustajiin.

Ludwig Tieck
Ludwig Tieck.
Ludwig Tieck.
Henkilötiedot
Syntynyt31. toukokuuta 1773
Berliini
Kuollut28. huhtikuuta 1853 (79 vuotta)
Berliini
Ammatti kirjailija
Kirjailija
SalanimiPeter Lebrecht, Gottlieb Färber
Äidinkielisaksa
Aikakausi 1795–1850
Tyylilajit romantiikka
Esikoisteos Peter Lebrecht, eine Geschichte ohne Abenteuerlichkeiten (1795), William Lovell (1795–1796)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Johann Ludwig Tieck syntyi nuoranpunojamestarin perheeseen Berliinissä. Hän sai kasteessa isänsä nimen, mutta kutsumanimeksi vakiintui toinen nimi Ludwig. Jo nuorena Tieck ahmi innokkaasti William Shakespearen tuotantoa, erityisesti hän rakasti Hamletia. 1790-luvun lopulla hänen läheisin ystävänsä oli kirjailija Wilhelm Wackenroder, jonka kanssa hän teki retkiä Nürnbergiin. Siellä he perehtyivät yhdessä saksalaiseen 1500-luvun renessanssiin ja erityisesti Albrecht Dürerin taiteeseen. [1]

Vuonna 1798 Tieck meni naimisiin ja muutti Jenaan, missä hän tutustui Friedrich Schlegelin, Novalikseen ja muihin ns. Jenan varhaisromantiikan jäseniin. Vuonna 1801 Tieck muutti Dresdeniin, jonne hän asettui asumaan mutta matkusteli esimerkiksi Italiassa ja Englannissa. Fredrik Vilhelm IV kutsui Tieckin 1841 Berliiniin, jossa hän asui elämänsä loppuun saakka.[2]

Tuotanto muokkaa

Tieck toimi kääntäjänä ja saattoi loppuun August Wilhelm Schlegelin aloittaman Shakespearen koottujen teosten saksannoksen sekä käänsi Cervantesin Don Quijoten. Kirjallisuushistoriallisesti Tieck on kuitenkin kuuluisin romanttisista taiteilijaromaaneistaan, novelleistaan ja komedianäytelmistä. Tunnetuimman romaaninsa Herzensergießungen eines kunstliebenden Klosterbruders (Taidetta rakastavan luostariveljen sydämänenvuodatuksia, 1797) hän kirjoitti Wilhelm Wackenroderin kanssa. Edelleen on luettu myös hänen yksin kirjoittamansa Franz Sternbalds Wanderungen (Franz Sternbaldin vaellukset, 1798), jota pidetään eräänä aivan ensimmäisistä taiteilijaromaaneista. Tieckin varhaisissa novelleissa on usein kauhukirjallisuuden piirteitä. Hänen kuuluisin näytelmänsä on Der gestiefelte Kater (Saapasjalkakissa, 1797).[1]

Keskeisiä teemoja Tieckin tuotannossa on panteismi. Aikalaiskriitikko ja romantikko Heinrich Heine on kuvannut hänen varhaisia novellejaan seuraavasti: "Näitä runoelmia hallitsee salaperäinen tihentyneisyys, merkillinen yhteisymmärrys luonnon, erityisesti kasvi- ja kivikunnan kanssa."[3] Toisaalta saksalainen tutkija Klaus Günzel on tuonut Tieck-elämäkerrassaan esiin, kuinka Tieck läheni elämänsä myöhemmissä vaiheissa myös nuorsaksalaisia piirejä, ja siten hänen myöhäistuotannossaan oli myös aiempaa realistisempia ja poliittisempia piirteitä.[2]

Tunnetuimmat teokset muokkaa

  • Peter Lebrecht. Eine Geschichte ohne Abentheuerlichkeiten, romaani (1795–1796)
  • William Lovell, romaani (1795–1796)
  • Wilhelm Heinrich Wackenroder und Ludwig Tieck: Herzensergießungen eines kunstliebenden Klosterbruders, romaani 1797
  • Volksmärchen. Toim. Peter Leberecht [= Ludwig Tieck], novellikokoelma 1797. (Sisältää Tieckin tekstit Der gestiefelte Kater, Vaalea Eckbert (Der blonde Eckbert), sekä Ritter Blaubart.)
  • Franz Sternbalds Wanderungen. Eine altdeutsche Geschichte, romaani 1798
  • Romantische Dichtungen, 1799–1800
  • Prinz Zerbino, oder die Reise nach dem guten Geschmack, gewissermassen eine Fortsetzung des gestiefelten Katers. Ein Spiel in sechs Aufzügen, näytelmä 1799
  • Poetisches Journal. Toim. Ludwig Tieck. 1799
  • Der Runenberg, pienoisromaani 1804
  • Kaiser Octavianus. Ein Lustspiel in zwei Theilen, näytelmä 1804
  • Phantasus. Eine Sammlung von Märchen, Erzählungen, Schauspielen und Novellen, kolme niteinen antologia 1812–1816
  • Gedichte, kolme niteinen runokokoelma 1821–1823
  • Novellen, seitsemän niteinen novellikokoelma 1823–1828.
  • Dichterleben I, novelli 1825
  • Der Aufruhr in den Cevennen. Eine Novelle in vier Abschnitten. Erster und zweiter Abschnitt, novelli 1826
  • Der Gelehrte, novelli 1827
  • Der Hexensabbat, novelli 1831
  • Gesammelte Novellen. Vermehrt und verbessert, kootut novellit, 14 nidettä, 1835–1842
  • Der junge Tischlermeister, novelli 1836
  • Elämän yltäkylläisyys (Des Lebens Überfluß), novelli 1839
  • Vittoria Accorombona. Ein Roman in fünf Büchern, romaani 1840

Koottujen teosten laitoksia muokkaa

  • Schriften. Bd. 1–28. Berlin: Reimer, 1828–1854.
  • Werke in vier Bänden. Hrsg. von Marianne Thalmann. Bd. 1–4. München: Winkler, 1963–1966
  • Schriften. In 12 Bänden. Hrsg. von Hans P. Balmes, Manfred Frank [u. a.] Frankfurt am Main: Deutscher Klassiker-Verlag, 1986-.
    • 1. Jugendwerke / Die Sommernacht / Schriften 1789–1793. Hrsg. von Achim Hölter, 1991 (= Bibliothek deutscher Klassiker. 64)
    • 6. Phantasus. 1985 (= Bibliothek deutscher Klassiker. 2)
    • 7. Gedichte. Hrsg. von Ruprecht Wimmer, 1995 (= Bibliothek deutscher Klassiker. 124)
    • 11. Der junge Tischlermeister / Die Vogelscheuche / Das Alte Buch / Eigensinn und Laune / Schriften 1834–1836. Hrsg. von Uwe Schweikert, 1988 (= Bibliothek deutscher Klassiker. 35)
    • 12. Vittoria Accorombona / Des Lebens Überfluss / Waldeinsamkeit / Schriften 1836–1852. Hrsg. von Uwe Schweikert, 1986 (= Bibliothek deutscher Klassiker. 13)

Suomennetut teokset muokkaa

Elämän yltäkylläisyys. Saksankielinen alkuteksti (Tieck): Des Lebens Überfluss (1839). Suomentanut Markku Mannila. Loppusanat Asko Nivala. Turku: Faros, 2013. ISBN 978-952-5710-25-0.

Novellit

teoksessa: Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta. Suomentanut J. A. Hollo, runot suomentanut Yrjö Kaijärvi. Valikoinnin suorittanut ja jälkikirjoituksen laatinut Yrjö Hirn. Helsinki: Otava, 1952.

  • Vaalea Eckbert (Der blonde Eckbert, 1797)
  • Keijut (Die Elfen, 1812)
  • Malja (Der Pokal, 1812)

Lähteet muokkaa

  • Ludwig, Tieck: Elämän yltäkylläisyys. Suomentanut Markku Mannila. Loppusanat Asko Nivala. Saksankielinen alkuteksti: Des Lebens Überfluss (1839). Turku: Faros, 2013. ISBN 978-952-5710-25-0.
  • Heinrich, Heine: Romanttinen koulu. Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori. Saksankielinen alkuteksti: Die romantische Schule (1835). Tampere: Niin & Näin, 2012. ISBN 978-952-5503-50-0.
  • Günzel, Klaus: König der Romantik. Das Leben des Dichters Ludwig Tieck in Briefen, Selbstzeugnissen und Berichten.. Berlin: Rainer Wunderlich Verlag, 1981.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Nivala, Asko: "Ludwig Tieckin romanttinen realismi". Teoksessa Tieck 2013.
  2. ↑ a b Günzel 1981.
  3. ↑ Heine 2012.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ludwig_Tieck&oldid=22114740”