Louise (Ruotsin kuningatar)
Louise (aik. Lady Louise Mountbatten, syntyjään Battenbergin prinsessa Louise Alexandra Marie Irene, 13. heinäkuuta 1889 Hessen, Saksan keisarikunta – 7. maaliskuuta 1965, Tukholma)[1] oli Ruotsin kuningatar. Varhaislapsuudestaan asti Englannissa varttunut Lady Louise Mountbatten avioitui leskeksi jääneen Ruotsin kruununprinssin, tulevan kuningas Kustaa VI Aadolfin kanssa vuonna 1923. Avioliittonsa myötä hänestä tuli Ruotsin kruununprinsessa ja Skånen herttuatar. Ruotsin kuningatar hänestä tuli Kustaa V:n kuoltua vuonna 1950.[1]
| Louise | |
|---|---|
 | |
| Ruotsin kuningatar | |
| Virkakausi | 29. lokakuuta 1950 – 7. maaliskuuta 1965 |
| Syntynyt |
13. heinäkuuta 1889 Hessen, Saksan keisarikunta |
| Kuollut |
7. maaliskuuta 1965 (75 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Puoliso | Kustaa VI Aadolf |
| Isä | Battenbergin prinssi Louis |
| Äiti | Hessenin prinsessa Viktoria |
Tausta ja nuoruus muokkaa
Louisen isä oli Battenbergin prinssi Louis ja äiti Hessenin prinsessa Viktoria. Äitinsä puolelta prinsessa kuului Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijasukuun – hän oli kuningatar Viktorian tyttärentyttärentytär.[1] Myös prinsessa Louisen tulevan aviomiehen Kustaa Aadolfin ensimmäinen puoliso, vuonna 1920 kuollut kruununprinsessa Margaret, oli kuningatar Viktorian jälkeläisiä – Viktorian pojantytär.[2]
Vuonna 1917 Ison-Britannian kuningashuone vaihtoi sukuhaaransa saksalaisperäisen nimen Saksi-Goburg-Gotha nimeen Windsor. Samaan aikaan Battenbergit brittiläistivät suvun nimen muotoon Mountbatten.[3] Louisen isä luopui saksalaisista arvonimistään ja hänestä tuli Milford Havenin markiisi.[1]
Sodan aikana Lady Louise Mountbatten toimi Punaisen Ristin vapaaehtoisena[3] ja työskenteli sairaanhoitajana sotilassairaalassa Neversissä sekä sotasairaaloissa Bermondseyssä ja Montpellier’ssa.[1] Louise kuvasi sotapalvelustaan onnellisena aikana: hän sai auttaa muita.[1]
Avioliitto muokkaa
Lady Louise Mountbatten ja kruununprinssi Kustaa Aadolf tutustuivat vuonna 1923 ja kihlaus, joka julkaistiin 2. heinäkuuta 1923, tuli yllätyksenä, koska vain harva oli kuullut Louisesta. Uutinen siitä, että kolme vuotta aikaisemmin leskeksi jäänyt Ruotsin kruununperijä löysi itselleen uuden elämänkumppanin, otettiin ilolla vastaan.[4] Kuningas Kustaa V antoi hyväksyntänsä avioliitolle. Ruotsin silloinen pääministeri Ernst Trygger oli kuninkaan hyväksynnästä ilmeisen tietämättömänä aluksi vastustavalla kannalla. Ruotsin silloisen vuodelta 1810 olevan kruununperimyslain mukaan kuninkaan suostumuksella tai suostumuksetta tavallisen miehen jälkeläisen kanssa avioituva kruununperillinen menettää oikeutensa kruunuun. Pääministeri oli epäluuloinen Louisen isän saksalaistaustan takia. Britannian Yrjö V ilmoitti Louise Mountbattenin kuuluvan Britannian hallitsijasukuun ja hyväksyvänsä avioliiton – hänen oman vaimonsa isä oli saksalainen ja Espanjan kuningatar Viktoria Eugeniakin oli syntyjään Battenbergin prinsessa. Loppupäätelmänä oli, että mikä kelpaa Isolle-Britannialle ja Espanjalle, kelpaa myös Ruotsille, ja pääministeri perui epäilyksensä.[1]
Canterburyn arkkipiispa vihki Lady Louise Mountbattenin ja kruununprinssi Kustaa Aadolfin avioliittoon 3. marraskuuta 1923 St Jamesin palatsin kappelissa Lontoossa. Häiden jälkeen kruununprinssipari teki häämatkan Italiaan ja saapui Ruotsiin meritse 11. joulukuuta 1923.[4]
Kustaa VI Aadolfin ja Louisen avioliitto oli onnellinen, mutta se jäi lapsettomaksi.[3] Louise oppi ruotsin kielen ja tuli hyvin toimeen appivanhempiensa kanssa. Kruununprinssin puolisona hänelle tuli edustustehtäviä, joiden määrä lisääntyi kuningatar Viktorian heikentyneen terveyden ja vuonna 1930 tapahtuneen kuoleman myötä. Kruununprinsessa Louise jakoi miehensä kiinnostuksen kulttuuriin, mutta säilytti myös oman kiinnostuksensa sairaanhoitoon ja lasten hyvinvointiin. Hänen asemansa suhteessa miehensä ensimmäisestä avioliitosta oleviin lapsiin vaati tahdikkuutta.[1]
Kruununprinsessan äiti kuoli hiukan ennen kuin kuningas Kustaa V. Äidin kuolema ja vallanvaihdos vaikuttivat kuningattaren terveyteen siten, että vuodesta 1951 lähtien hän kärsi sydänsairaudesta[1] ja sai pari pienempää sydänkohtausta.[3] Hän ei kuitenkaan jättänyt täyttämättä velvollisuuksiaan, vaan seurasi miestään tämän yhteensä kuutena vuotena tehdyillä eerikinretkillä Ruotsin maakuntiin ja vuodesta 1952 lähtien myös virallisille vierailuille ulkomaille. Kuningattaren kerrotaan sanoneen, että ”kuninkaallisen perheen jäsen on joko terve tai kuollut”. Kuningattaren terveys heikkeni ajan myötä ja vuoden 1964 Nobel-juhla jäi hänen viimeiseksi julkiseksi esiintymisekseen. Hän oli vuodenvaihteen 1964–1965 sairaalahoidossa ja kuoli maaliskuussa 1965.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Palmstierna, Carl-Fredrik: Louise Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 28.1.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Margareta av Storbritannien (1882– 1920) Ruotsin kuningashuone. Arkistoitu 28.1.2018. Viitattu 28.1.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Louise f. Mountbatten (1889–1965) Ruotsin kuningashuone. Arkistoitu 28.1.2018. Viitattu 28.1.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b Kronprins Gustaf Adolf (blivande Gustaf VI Adolf) och Lady Louise Mountbatten Ruotsin kuningashuone. Arkistoitu 28.1.2018. Viitattu 28.1.2018. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louise (Ruotsin kuningatar) Wikimedia Commonsissa
