Lordi Shaftesbury
Lordi Shaftesbury (Shaftesburyn kolmas jaarli, Anthony Ashley Cooper) (26. helmikuuta 1671 – 4. helmikuuta 1713) oli valistusajan englantilainen moraalifilosofi, poliitikko ja esteetikko. Hän sai vaikutteensa opettajaltaan Lockelta, mutta etiikkansa lähinnä anti-lockelaisilta Cambridgen platonisteilta. Hänen näkemyksensä olivat lähellä stoalaisuutta (vrt. Epiktetos ja Marcus Aurelius): korkein hyvä ihmiselle on universaali rakkaus elämään ja ihmisiin.lähde?
Shaftesbury sai kasvatuksensa John Locken ohjauksen mukaan ja omaksui jo nuorena suuressa määrin antiikn sivistysihanteen. Pitkillä matkoilla Ranskaan ja Italiaan hän hankki itselleen ihmis- ja maailmantuntemusta sekä taiteenymmärrystä. Siten valmistautuneena hän antautui vapaaksi kirjailijaksi ja oli samaan aikaan muutamia vuosia alahuoneen jäsen. Hänen isoisänsä on Anthony Ashley Cooper, 1. Shaftesburyn jaarli.[1]
Shaftesbury on vaikuttanut huomattavasti varsinkin moraalifilosofian kehitykseen.[1]
Optimistisen Shaftesburyn mukaan Jumala on olemassa: hyvä ja ikuinen mieli hallitsee maailmaa ja kaitsee sitä sen parhaaksi, ja tätä ihmisjärjen sisäisesti ymmärtämää Jumalaa rakastetaan Hänen itsensä vuoksi ja pyyteettömästi. Järjestys ja kauneus ovat ihmisen suurimpia ilonaiheita: hyvä ja kaunis ovat luonnon absoluuttisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi harmonia musiikissa. (Tätä vastustivat niin puritanistiset aikalaiskristityt, joiden uskonto motivoitui palkinnoista/rangaistuksista, kuin myös lockelaiset relativistiset deistit, joiden moraali syntyi subjektista.)lähde?
Oikea ymmärrys mahdollistaa Shaftesburyn mukaan rakkauden näennäisen väärääkin sallimusta kohtaan: yksilömielen tulee liittyä harmoniassa kosmoksen universaaliin mieleen.lähde?
Useimmat kirjoituksensa Shaftesbury kokosi 1711 itse kolme osaa käsittäväksi kokoomateokseksi, joka julkaistiin nimellä Characteristics of men, manners, opinions, times 1711–1714. Tärkeimmät näistä tutkimuksista ovat Inquiry concerning virtue and merit ja The moralists. Varsin paljon luettuja ovat myös Shaftesburyn kirjeet Letters to a young man at the university, joissa hän nimenomaan arvostelee kunnioittamansa opettajan John Locken oppia synnynnäisten aatteiden olemattomuudesta.[1]
Shaftesburyn yleistä maailmankatsomusta määrittelee sopusointuisuuden, harmonian aate. Kokonaisuuden kannalta maailmassa ei ole onnettomuutta eikä pahaa, vaikka äärellisyyteen rajoittuva ymmärrys kyllä tajuaa monet todellisuuden yksityiskohdat epätäydellisiksi. Shaftesbury arvosteli historiallista kristinuskoa, sillä hän katsoi sen opettavan, että ihminen voi elää hyveellisenä vain haudantakaisen palkan tai rangaistuksen takia. Moraalisesti ala-arvoinen on se ajatus, että hyve vaatii palkkaa: se sisältää palkan omassa itsessään.[1]
Myös Shaftesburyn moraaliopissa harmonia on johtavana aatteena. Tunteiden ja viehtymysten sopusuhde on moraalisuuden olemus. Tunteita on kolmea eri lajia: 1) henkilökohtaiset, 2) sosiaaliset eli niin kuin Shaftesbury sanoo, "luonnolliset" ja 3) "luonnottomat" tunteet, sellaiset, jotka eivät kohdistu omaan eikä toisen etuun. moraalisuus on siinä, että luonnottomat tunteet puuttuvat ja henkilökohtaisten ja toisten onneen kohdistuvien tunteiden välillä vallitsee harmonia. Shaftesburyn moraalioppi on sävyltään esteettinen.[1]
Shaftesbury tahtoo kuitenkin psykologisessa tunteiden erittelyssään edellä mainittujen tunteiden lisäksi vielä ottaa huomioon sellaiset tunteet, jotka perustavat ihmiselle ominaisen moraalisen aistin (moral sense). Ihmisellä on näet vielä neljäs laji tunteita, rationaaliset eli refleksitunteet, siis ne tunteet, jotka kohdistuvat itse tunteisiin ja ikään kuin niistä itsetietoisuudessa heijastuen ilmenevät mieltymyksinä myötätunnon, ystävyyden, kiitollisuuden ynnä muihin tunteisiin tekojen vaikuttimina ja mielipahan tunteina päinvastaisia tunteita kohtaan. Nämä järkeen ja itsetietoisuuteen liittyvät tunteet voivat antaa lisätukea ihmisen moraalisille pyrkimyksille, sikäli kuin lisätuki varsinkin henkilökohtaisten ja sosiaalisten tunteiden harmonian saavuttamiseksi on tarpeen. Näissä psykologisissa moraalisen tietoisuuden erittelyissään, joita monet englantilaiset moraalifilosofit ovat jatkaneet, Shaftesbury näyttää panevan pääpainon moraalisiin tunteisiin antaen moraaliselle harkinnalle vain toisarvoisen aseman.[1]
Lähteet muokkaa
Teokset muokkaa
- Preface to the Sermons of Dr Whichcote (1698)
- An inquiry concerning virtue or merit (1699)
- Concerning Enthusiasm to Lord Somers (1707)
- Sensus Communis, an Essay on the Freedom of Wit and Humour (1709)
- The Moralists, a Philosophical Rhapsody (1709)
- Soliloquy, or Advice to an Author (1710)
- Characteristics of Men, Manners, Opinions, Times (1711)
- A Notion of the Historical Draught or Tablature of the Judgment of Hercules (1713)
- Design (1713)
- Discourse on the Arts of Painting, Sculpture, Etching, &c. (1713)
Aiheesta muualla muokkaa
- Gill, Michael B.: Lord Shaftesbury The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
Lisää luettavaa aiheesta Lordi Shaftesbury (Britannica 1911) on Wikiaineistossa (englanniksi)
