Loja Saarinen

Minna Carolina Louise ”Loja” Saarinen (o.s. Gesellius, 15. maaliskuuta 1879 Helsinki – 4. huhtikuuta 1968 Bloomfield Hills, Michigan, Yhdysvallat) oli suomalainen kuvanveistäjä ja tekstiilitaiteilija. Elämäntyönsä Loja Saarinen teki Yhdysvalloissa Michiganissa Cranbrookin akatemiassa, jonka kampusalueen pääsuunnittelijoita ja Taideakatemian ensimmäinen johtaja hänen miehensä arkkitehti Eliel Saarinen oli.

Eliel Saarisen vuonna 1918 tekemä muotokuva Loja Saarisesta.

Henkilötiedot

Loja Gesellius oli liikemies Herman Otto Geselliuksen (1839–1902) ja Emilie Augusta o.s. Struckmannin (1849–1903) tytär ja Eliel Saarisen yhtiökumppanin arkkitehti Herman Geselliuksen sisar. Pari avioitui vuonna 1904 ja sai kaksi lasta, Eva-Liisan (myöhemmin tunnettu nimellä Pipsan Saarinen Swanson; 1905–1979) ja Eeron (1910–1961). Molemmat lapset loivat uran Yhdysvalloissa vanhempiensa jalanjäljissä, tytär sisustussuunittelijana ja poika arkkitehtinä.

Koulutus ja ura

Taiteellisesti lahjakas Saarinen opiskeli kuvanveistoa Helsingin Taideteollisuuskeskuskoulussa lukuvuoden 1898–1899 ja piirustusta Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1899–1902. Hän opiskeli kuvanveistoa myös Pariisissa kesällä 1901 ja oli sen jälkeen kuvanveistäjä Viktor Malmbergin oppilaana Helsingissä.

1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä Loja Saarinen sekä toteutti miehensä rakennushankkeisiin liittyviä veistoksia ja arkkitehtuuripienoismalleja (tunnetuin on Eliel Saarisen Munkkiniemi–Haaga-suunnitelman pienoismalli, 1912–1915) että suunnitteli jo valmistuneisiin kohteisiin (muun muassa Hvitträskiin Kirkkonummelle) sisustuksen yksityiskohtia kuten valaisimia. 1910-luvulla hän kiinnostui tekstiilitaiteesta, erityisesti batiikki- ja kuultokudostekniikoista, ja debytoi tekstiilitaiteilijana yhteisnäyttelyssä tyttärensä Pipsanin kanssa Strindbergin taidesalongissa Helsingissä vuonna 1921.

Eliel Saarisen voitettua toisen palkinnon Chicago Tribune -lehden toimitalokilpailussa Saariset muuttivat Michiganiin Yhdysvaltoihin vuonna 1923 ja asettuivat kaksi vuotta myöhemmin Cranbrookiin, jonka kampusalueen pääsuunnittelijaksi Eliel Saarinen oli palkattu. Cranbrookissa Loja perusti nimeään kantavan studion (Studio Loja Saarinen, toiminnassa 1928–1942), joka erikoistui tuottamaan käsinkudottuja käyttö- ja sisustustekstiilejä kampuksen eri rakennuksiin. Vuodesta 1932 vuoteen 1942 hän oli myös Cranbrookin Taideakatemian tekstiiliosaston johtaja.

Hvitträskissä järjestettiin vuonna 2014 näyttely ”Loja Saarinen – Taidetta ja elämää Hvitträskissä ja Cranbrookissa”.