Wikipedia

Litium (lääke)

kemiallinen yhdiste

Litiumyhdisteitä (-suoloja) käytetään pääasiallisesti psykiatrian alan lääkinnässä esimerkiksi vaikeasti hoidettavien vakavien masennustilojen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa.[1] Näissä litium alentaa itsemurhariskiä.[2] Litiumlääkkeet otetaan suun kautta. Litium kuuluu Maailman terveysjärjestö WHO:n luetteloon kaikkein tärkeimmistä perusterveydenhoidon lääkkeistä.[3] Litiumsuolat luokitellaan mielialan tasaajiin ja vaikka niitä on käytetty jo pitkään, niiden tarkka toimintatapa ei ole selvillä.

Litiumilla on koko joukko tunnettuja sivuoireita, joiden esiintyvyys ja suhde lääkeannoksen kokoon vaihtelee suuresti.[4] Yleisiin sivuoireisiin (esiintyvyys 1–10 %) kuuluvat lisääntynyt virtsaneritys, käsien vapina ja lisääntynyt janontunne. Vakaviin sivuoireisiin kuuluvat kilpirauhasen vajaatoiminta, vesitystauti ja litiummyrkytys. Lääkkeen pitoisuuden seurantaa veressä suositellaan mahdollisen myrkytyksen torjumiseksi. Jos se nousee liian korkeiksi, seurauksena voi olla ripuli, oksentelua ja korvien soimista. Raskauden aikana käytetty litium voi aiheuttaa ongelmia lapselle.[1] Sen sijaan imetyksen aikana siitä ei näytä olevan haittaa.[5] 1800-luvulla litiumia käytettiin kihdin, epilepsian ja syövän hoitoon. Mielisairauksien hoidossa sitä alettiin käyttää vuonna 1948, kun John Cade alkoi hoitaa australialaisia potilaitaan litiumkarbonaatilla.

Lääkekäyttö muokkaa

Litiumia käytetään ensisijaisesti kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitamiseen.[1] Jos muu hoito ei tehoa, sitä käytetään joskus myös muissa tilanteissa, esimerkiksi vakavan masennuksen, skitsofrenian ja joidenkin lasten psykiatristen häiriöiden hoitoon.[1] Kun hoidetaan mielialahäiriöitä, jollainen kaksisuuntainen häiriökin on, litium alentaa itsemurhariskiä[6]. Tätä hyötyä ei saada millään muulla lääkkeellä. Suomessa litiumkarbonaattia myydään valmistenimellä Lito.[7][8]

Kaksisuuntainen mielialahäiriö muokkaa

Litiumkarbonaattia ei pidetty aikaisemmin sopivana lapsille. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut sen tehon varhain alkaneen kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitamisessa jopa niinkin nuorilla kuin kahdeksanvuotiailla lapsilla. Tarvittava annostus on hiukan alle myrkytystason, ja tämä vaatii tarkkaa veriarvojen seurantaa hoidon aikana.[9] On jonkin verran näyttöä myös siitä, että litiumkarbonaatista voisi olla hyötyä joidenkin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien huumeriippuvuuksien hoidossa.

Itsemurha muokkaa

Juomaveden luontaisesti korkea litiumpitoisuus on yhdistetty alhaisempiin itsemurhalukuihin.[10][11][12]

Seuranta muokkaa

Litiumia käyttävien tulisi päästä säännöllisesti seerumikokeisiin, joissa seurataan kilpirauhasen ja munuaisten toimintaa, sillä lääke haittaa veden ja natriumin säätelyä ja voi aiheuttaa elimistön kuivumista. Elimistön kuivuminen voi kuumuuden vallitessa johtaa litiumtasojen nousuun. Seurauksena on jano, kun elimistö alkaa menettää jatkuvasti vettä virtsan tiivistymisen häiriinnyttyä.[13]

Kokoveren, plasman, seerumin tai virtsan litiumpitoisuutta voidaan mitata eri välineillä. Seerumin litiumpitoisuus on yleensä hyvässä seurannassa tasolla 0,5–1,3 mmol/l, mutta jos litiumia kertyy elimistöön, pitoisuus voi olla 1,8–2,5 mmol/l. 3–10 mmol/l merkitsee akuuttia yliannostusta. Litiumsuoloilla hoitavan ja myrkyllisen annoksen väli on pieni. Niinpä sitä ei pidä määrätä ellei plasman litiumpitoisuutta voida seurata. Annostusta säädetään niin, että plasman pitoisuudeksi saadaan 0,4[14][15] —1,2 mmol Li+/l näytteessä, joka on otettu 12 tuntia edellisestä annoksesta. Alhaisempia arvoja käytetään ylläpitohoidossa ja vanhemmilla potilailla, korkeampia taas lasten hoitamisessa.[16][17]

Sivuoireet muokkaa

Alla olevien luetteloiden lähteet.[18][19][20][21][22][23] Litiumin sivuoireiden esiintyvyys ja suhde lääkeannoksen kokoon ja lääkkeen tyyppiin vaihtelee suuresti.[4] Osasta voidaan välttyä vaihtamalla nopeasti vaikuttava lääke hitaammin vaikuttavaan vaihtoehtoon.[4] Sivuoireiden rajoittamiseksi käytetään pienintä tehokasta annostusta.

Hyvin yleiset (esiintyvyys >10%)
  • Sekavuus
  • Ummetus (yleensä väliaikainen, mutta voi joillakin pitkittyä)
  • Muistiongelmat
  • Ripuli (yleensä väliaikainen, mutta voi pitkittyä joillakin)
  • Kserostomia eli kuiva suu
  • EKG muutokset — tavallisesti hyvänlaatuisia muutoksia T-aalloissa
  • Käsien vapina (yleensä väliaikainen, mutta voi pitkittyä joillakin)
  • Päänsärky
  • Yliaktiiviset refleksit
  • Leukosytoosi — valkosolujen määrä koholla
  • Lihasheikkous ( yleensä väliaikainen, mutta voi pitkittyä joillakin)
  • Lihasten nykiminen
  • Pahoinvointi (yleensä väliaikainen, mutta voi pitkittyä joillakin)
  • Polydypsia — lisääntynyt janon tunne
  • Polyuria — lisääntynyt virtsaamistarve
  • Oksentaminen (yleensä väliaikainen, mutta voi pitkittyä joillakin)
  • Huimaus
  • Painon nouseminen
Yleiset (esiintyvyys 1-10%)
Harvinaisia tai epätyypillisiä (esiintyvyys <1%)
Satunnaisesti

Litiumin tiedetään aiheuttavan 1-2 kilon painon nousun.[24] Lihominen voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia kliinisesti masentuneille.[25]

Kilpirauhasen vajaatoiminta muokkaa

Suurimmalla osalla litiumia saavia potilaita kilpirauhasen toimintaa edistävän hormonin tasot nousevat, kun heille annetaan pistoksina tyreotropiinia vapauttavaa hormonia.[26] Erään australialaistutkimuksen mukaan "Kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintyvyys on litiumia saavilla kuusinkertainen verrattuna väestöön yleensä. Kilpirauhasen vajaatoiminta vuorostaan lisää kliinisen masennuksen kehittymisen riskiä."[24][27]

Teratogeenisyys muokkaa

Litium on myös teratogeeni eli se aiheuttaa syntymävikoja pienessä joukossa vastasyntyneitä vauvoja.[28] Tapaustutkimukset ja useat seurantatutkimukset ovat osoittaneet mahdollisen esiintyvyyden Ebsteinin anomalian nimellä tunnetun synnynnäisen sydänvian suhteen edellyttäen, että litiumia on käytetty raskauden aikana.[29] Sydämen kehityshäiriöiden poissulkemiseksi sikiön sydämen kaikukuvaus kuuluu rutiininomaisesti litiumia käyttäville äideille. Lamotrigiini vaikuttaa mahdolliselta litiumin vaihtoehdolta raskaana olevien hoidossa.[29] Gabapentiini ja klonatsepaami[30] voivat myös tulla kyseeseen paniikkia ehkäisevinä lääkkeinä lastensaantivuosina ja raskauden aikana. Myös valproaatti ja karbamatsepiini liitetään sikiövaurioihin.

Nestehukka muokkaa

Litiumsuoloja käyttäville nestehukka voi olla hyvin vaarallinen tila, erityisesti jos sen yhteydessä esiintyy munuaisten vajaatoimintaan liittyvä litiumin aikaansaama diabetes insipidus yhdessä polyurian kanssa. Tähän voivat johtaa esimerkiksi leikkausta edeltävät nesterajoitukset tai tilanteet, joissa nesteitä ei saada, kuumuus, urheilutilanteet ja vaellukset. Nestehukka voi johtaa litiumin kertymiseen elimistössä ja sitä kautta pitoisuuden nousuun. Toinen vaaratilanne on nopea nesteytys, kun käytetään suurta määrää pelkkää vettä. Se voi johtaa nopeasti hyponatremiaan, jossa veriplasman natriumpitoisuus alenee liikaa. Myös tämä voi aiheuttaa litiumin kertymistä elimistöön ja täten sen pitoisuus elimistössä kohoaa.

Toimintatapa muokkaa

Litiumin tarkkaa biokemiallista toimintaa mielialan tasaajana ei vielä tunneta.[1]

Litium leviää keskushermostossa laajalle ja se toimii yhdessä monien välittäjäaineiden ja vastaanottajien kanssa alantaen noradrenaliinin eritystä ja lisäten serotoniinin tuotantoa.[31] Toisin kuin monet muut psykoaktiiviset aineet, Li+ ei yleensä hoitotasolla aiheuta terveille henkilöille mitään selviä psykotrooppisia oireita (kuten euforiaa)[31]. On ehdotettu, että prostatan hapan fosfataasi voisi olla yksi litiumhoidon kohteista, sillä fosfataasin estämisen litiumilla on osoitettu estävän PARP-1:ä.[32]

Litium voi myös lisätä neuronien serotoniinin eritystä aivoissa.[33] Rotan Raphe-tumakkeen seratoenergisten neuronien tumalla on tehty tutkimuksia, joissa niitä on käsitelty litiumilla. Niissä kävi ilmi, että serotoniinin eritys depolarisaatiossa lisääntyi litiumilla käsitellyissä neuroneissa verrattuna samaan depolarisaatioon ilman litiumia.[34]

Vuonna 2007 esitettiin toinen toimintatapa: litium saattaa toimia yhdessä typpioksidin kanssa keskushermoston viestien välityksessä, jolla on keskeinen merkitys hermoston muokkautuvuudelle. Typpioksidijärjestelmä saattaisi olla yhteydessä litiumin antidepressiivisen ominaisuuden kanssa Porsoltin testissä, jossa hiiriä pakotettiin uimaan.[35][36] Siinä havaittiin myös että NMDA-reseptoreiden toiminnan estäminen lisää litiumin masennuksenestäjän kaltaisia ominaisuuksia testissä uimaan pakotetuilla hiirillä,[37] joka viittaa NMDA-reseptoreiden/NO-signaalien mahdolliseen osallisuuteen litiumin toiminnassa tässä kokeessa, joka mallintaa opittua avuttomuutta eläimillä.[38] Litium estää apoptoosia ja pidentää solujen elämää, jotka ovat hermoja suojelevia ominaisuuksia.

Historia muokkaa

Jo antiikin Kreikan aikoihin litiumia sisältävää lähdevettä tiedetään käytettäneen "pahan mielen" ja "kiihtymyksen" hoitoon.[39] Litiumia käytettiin 1800-luvulla ensin kihdin hoitamiseen sen jälkeen, kun lääkärit olivat todenneet, että ainakin laboratorio-oloissa litiumilla pystyttiin sulattamaan munuaisista eristettyjä virtsahappokiteitä. Ihmisen elimistössä, tähän tarvittiin kuitenkin myrkyllisiä määriä.[40] Koska vallitsevat teoriat yhdistivät ylenpalttisen virtsahappoerityksen tietynlaisiin häiriöihin, joihin kuuluivat masennus ja maaniset häiriöt, tohtori Carl Lange Tanskassa[41] ja William Alexander Hammond New Yorkissa[42] alkoivat käyttää litiumia manian hoitamiseen 1870-luvulta alkaen. 1900-luvun alkaessa litiumin käytöstä psykiatristen potilaiden hoidossa luovuttiin, sillä teoria mielialahäiriöistä kehittyi ja käsitys "aivokihdistä" katosi. On myös ehdotettu, että lääketeollisuus olisi ollut haluton investoimaan lääkkeeseen, jota ei voitu patentoida,[43] edelleen valmistettiin kuitenkin joukkoa litiumvalmisteita munuaiskivien ja "virtsan korkean virtsahappopitoisuuden" kontrollointiin.[44] Kun vähitellen kertyi tietoa liiallisen natriumin käytön merkityksestä korkean verenpaineen ja sydäntaudin synnyssä, litiumsuoloja määrättiin potilaille käytettäväksi tavallisen ruokasuolan sijaan. Kun tämän menettelyn aiheuttamista sivuseurauksista ja kuolemista oli julkistettu yksityiskohtainen selostus, sekä käytänne että itse litiumin myynti kiellettiin vuonna 1949.[40]

Tutkimus muokkaa

Litium saattaa suojata aivoja ja edistää harmaan aivoaineen muodostumista aivokuorella sekä estää ja hidastaa Alzheimerin taudin, vanhuuden dementian ja Parkinsonintaudin etenemistä.[45] ALS-taudin suhteen se ei kuitenkaan ole vaikuttanut myönteisellä tavalla.[46]

Lähteet muokkaa

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  1. ↑ a b c d e "Lithium Salts".
  2. ↑ Baldessarini, Ross J; Tondo, Leonardo; Davis, Paula; Pompili, Maurizio; Goodwin, Frederick K; Hennen, John (2006).
  3. ↑ "WHO Model List of Essential Medicines" (PDF).
  4. ↑ a b c James R. Phelps: Mood stabilizers 11/2014. Psycheducation.org. Viitattu 17.1.2016. (englanniksi)
  5. ↑ "Lithium use while Breastfeeding"
  6. ↑ Cipriani, A.; Hawton, K.; Stockton, S.; Geddes, JR. (2013).
  7. ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N05AN01 Fimea.
  8. ↑ Lito tabletti, kalvopäällysteinen 300g Pharmaca Fennica. Viitattu 5.4.2018.
  9. ↑ Semple, David "Oxford Hand Book of Psychiatry" Oxford Press. 2005.
  10. ↑ Ohgami, H; Terao, T; Shiotsuki, I; Ishii, N; Iwata, N (2009).
  11. ↑ Gonzalez, R; Bernstein, I; Suppes, T (2008).
  12. ↑ Kapusta, ND; Mossaheb, N; Etzersdorfer, E; Hlavin, G; Thau, K; Willeit, M; Praschak-Rieder, N; Sonneck, G; Leithner-Dziubas, K (2011).
  13. ↑ Healy D. 2005.
  14. ↑ The UK Electronic Medical Compendium recommends 0.4–0.8 mmol/l plasma lithium level in adults for prophylaxis of recurrent affective bipolar manic-depressive illness Camcolit 250 mg Lithium Carbonate (Arkistoitu – Internet Archive) Revision 2 December 2010, Retrieved 5 May 2011
  15. ↑ One study (Solomon, D.; Ristow, W.; Keller, M.; Kane, J.; Gelenberg, A.; Rosenbaum, J.; Warshaw, M. (1996).
  16. ↑ Amdisen A. (1978).
  17. ↑ R. Baselt, Disposition of Toxic Drugs and Chemicals in Man, 8th edition, Biomedical Publications, Foster City, CA, 2008, pp. 851–854.
  18. ↑ Truven Health Analytics, Inc.
  19. ↑ Australian Medicines Handbook.
  20. ↑ Joint Formulary Committee (2013).
  21. ↑ "lithium (Rx) - Eskalith, Lithobid".
  22. ↑ "LITHOBID (lithium carbonate) tablet, film coated, extended release [NOVEN THERAPEUTICS, LLC]".
  23. ↑ "PRODUCT INFORMATION LITHICARB Lithium carbonate".
  24. ↑ a b Safe and effective use of lithium Australian Prescriber
  25. ↑ Sperner-Unterweger, Barbara; W. Wolfgang Fleischhacker; Wolfgang P. Kaschka (2001).
  26. ↑ "Effect of lithium on hypothalamic-pituitary-thyroid function in patients with affective disorders."
  27. ↑ Bendz, Hans; Schön, Staffan; Attman, Per-Ola; Aurell, Mattias (1 February 2010).
  28. ↑ Shepard, TH.; Brent, RL.; Friedman, JM.; Jones, KL.; Miller, RK.; Moore, CA.; Polifka, JE. (2002).
  29. ↑ a b Yacobi, S; Ornoy, A (2008).
  30. ↑ Weinstock, L; Cohen, LS; Bailey, JW; Blatman, R; Rosenbaum, JF (2001).
  31. ↑ a b Brunton, L; Chabner, B; Knollman, B (2010).
  32. ↑ Toledano E, et al. (2012). "3'-5' phosphoadenosine phosphate is an inhibitor of PARP-1 and a potential mediator of the lithium-dependent inhibition of PARP-1 in vivo".
  33. ↑ Massot, O.; Rousselle, J. C.; Fillion, M. P.; Januel, D.; Plantefol, M.; Fillion, G. (1999). "5-HT1B Receptors: A Novel Target for Lithium Possible Involvement in Mood Disorders".
  34. ↑ Scheuch, K.; Höltje, M.; Budde, H.; Lautenschlager, M.; Heinz, A.; Ahnert-Hilger, G.; Priller, J. (2010).
  35. ↑ Ghasemi M, Sadeghipour H, Mosleh A, Sadeghipour HR, Mani AR, Dehpour AR; Sadeghipour; Mosleh; Sadeghipour; Mani; Dehpour (May 2008).
  36. ↑ Ghasemi M, Sadeghipour H, Poorheidari G, Dehpour AR; Sadeghipour; Poorheidari; Dehpour (June 2009).
  37. ↑ Ghasemi M, Raza M, Dehpour AR; Raza; Dehpour (April 2010).
  38. ↑ Malhi GS (2013).
  39. ↑ Duodecim-lehti www.duodecimlehti.fi. Viitattu 16.6.2019.
  40. ↑ a b Marmol, F. (2008).
  41. ↑ Lenox, RH; Watson, DG (1994).
  42. ↑ Mitchell, PB; Hadzi-Pavlovic, D (2000).
  43. ↑ Greenfield, Susan: "Brain Power: Working out the Human Mind", page 91.
  44. ↑ Shorter E (2009).
  45. ↑ Forlenza, OV; de Paula, VJ; Machado-Vieira, R; Diniz, BS; Gattaz, WF (1 May 2012).
  46. ↑ Ludolph, AC; Brettschneider, J; Weishaupt, JH (October 2012).

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Litium_(lääke)&oldid=20888539”