Liikkumisen apuvälineet

Yleisiä liikkumisen apuvälineitä ovat manuaalinen pyörätuoli, sähköpyörätuoli, rollaattori, kainalo- ja kyynärsauvat, kävelykeppi ja eksoskeleton eli moottoroitu ulkoinen tukiranka. Niitä käytetään tapaturman jälkeen tai sairauden takia. Vanhukset, joiden fyysinen toimintakyky on huomattavasti alentunut, turvautuvat myös liikkumisen apuvälineisiin. Apuvälineiden tarkoituksena on mahdollistaa sujuvampi liikkuminen ja toiminta. Apuvälineen käyttöaika riippuu käyttäjän toiminnanvajauksen laadusta. Käyttäjät, joilla on pitkäaikainen, parantumaton vaiva tai pysyvä liikuntavamma, voivat joutua hyödyntämään apuvälineitä koko eliniäin. Vammaisurheilulajeissa, kuten pyörätuolikelaus, pyörätuolikoripallo ja pyörätuolirugby, käytetään kevytrakenteisia, kuhunkin lajiin soveltuvia pyörätuoleja.

Vasemman jalkansa loukannut mies kävelee ”polviskootterin” avulla.

Apuvälineteknikko vastaa apuvälineiden hankinnasta, huollosta ja tarvittaessa käytön opastamisesta. Apuvälineen tarvitsijan fysioterapeutti voi ottaa kantaa, kun kuntoutujalle tehdään uutta hankintaa tai hänen vanhoja apuvälineitään korjataan tai muunnetaan sopivammiksi.

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.