Wikipedia

Liikenne Valko-Venäjällä

Tämä artikkeli käsittelee Valko-Venäjän liikennettä ja liikenneverkkoja sekä liikkumista liikennevälineillä Valko-Venäjällä ja Valko-Venäjän rajojen yli. Erillisissä artikkeleissa käsitellään esimerkiksi Valko-Venäjän rautateitä ja luetellaan raja-asemia.

Rautatieliikenne muokkaa

 
Valko-Venäjällä on kattava rautatieverkko. Retšytsan asema sijaitsee Valko-Venäjän eteläosia halkovalla Brest-Homel radalla.

Valko-Venäjällä on varsin kattava ja runsaasti käytetty rautatieverkko. Rautatiet ovat Valko-Venäjän taloudessa ja liikennejärjestelmässä keskeinen. Maan rahtisuoritteesta ja matkustajakilometreistä yli kolmannes syntyy junien avulla. Kaukojunaliikenteen rinnalla pääkaupunki Minskin lähistöllä - ulottuu tosiasiallisesti selvästi Minskin aluetta laajemmalle - toimii kattava sähkö- ja dieselvetureilla ajettava Minskin lähijunaliikenne (puhekielessä junat lyhennetään käyttöenergian perusteella joko muotoon ven. электрицка, elektritska tai ven. дизель, dizel).[1][2][3] Vastaavasti useimmilla suurista kaupungeista on oma paikallisjunaverkostonsa. Rataverkon kokonaispituus on 5 537 kilometriä [4], mistä 897 kilometriä on sähköistetty.[5] Raideleveys on 1 520 millimetriä.[1][4] Rautateitä liikennöi ja rataverkkoa ylläpitää Valko-Venäjän kansallinen rautatieyhtiö Belaruskaja Tšyhunka (БЧ).

Maantieliikenne muokkaa

 
Eurooppatieverkko Valko-Venäjällä.
 
Tärkeimmät valtatiet M1-M12 (punaisella) Valko-Venäjällä.
 
Huoltamoilla myydään yleensä matalaoktaanista bensaa (80, 92 ja 95) sekä dieseliä. Polttoaineiden hinnat olivat heinäkuussa 2011 noin kaksinkertaiset kuvan tasoon verrattuna, esimerkiksi 95-oktainen maksoi 4650 BYR/l eli noin 0.65 EUR/l
 
Siltojen liukkaudesta varoittava liikennemerkki Valko-Venäjällä.
 
Kylän tai kaupungin valkoinen nimikyltti - kuten tämä Strubki (valkoven. Струбкі) - tarkoittaa taajamarajoitusta (60 km/h)!

Maantiet muokkaa

Valko-Venäjän maanteistä vastaa Valko-Venäjän Liikenne- ja tietoliikenneministeriön Belavtodor-osasto. Sen mukaan maassa on maanteitä yhteensä 85 668 kilometriä. Tästä kansallisiksi maanteiksi (valtatiet ja suurimmat kantatiet) luokiteltiin 15 476 kilometriä ja paikallisteiksi 70 192 kilometriä. Kaikki kansalliset tiet on päällystetty, sen sijaan paikallisteistä 11 402 kilometriä on vielä maapohjaisia.[6] Toisen (yhdysvaltalaisen) lähteen mukaan Valko-Venäjän maanteiden kokonaispituus oli vuonna 2005 yhteensä 94 797 kilometriä. Tästä 84 028 kilometriä on päällystettyä tietä ja 10 769 km hiekkatietä.[4]

Suurimmat valtatiet, kuten eurooppatiet (E 28, E 30, E 85, E 95, E 271) ja muut Valko-Venäjän valtatiet (M1-M12), ovat yleensä hyvässä kunnossa. Enemmistö kantateistäkin on vähintään kohtalaisessa kunnossa, etenkin pääkaupungin Minskin lähistöllä. Pienemmillä teillä samoin kuin kaupunkien syrjäisillä kaduilla ja kylien sivuteillä päällysteen laatu ja tien kuoppaisuus vaihtelee enemmän.lähde?

Valko-Venäjän valtiolla oli aiemmin monopoli liikennepolttoaineiden valmistuksessa, mutta nyttemmin ainakin joillakin venäläisyrityksillä, kuten Gazprom Neftilla, on jalostamokapasiteettia Valko-Venäjällä. Huoltamoketjuista suurimpia ovat valkovenäläinen Belorusneft (Belneftehim-konerni) ja venäläinen Lukoil.[7][8] Huoltamoilla myydään yleensä lyijytöntä 80, 92 ja 95 oktaanista bensaa sekä dieseliä.[9] Oktaaniluvultaan korkeampaa 98-oktaanista bensaa myydään silti joillain asemilla, muun muassa Gasprom Neftin asemilla).[10]

Maan ajoneuvokanta on asukasmäärään nähden pieni, joten maantiet ovat usein väljiä. Kaupunkisuunnittelussa ei toisaalta olla huomioitu vähitellen kasvavan autokannan aiheuttamaa asukaspysäköintitarvetta kunnolla. Tieliikenteen onnettomuustilastoissa Valko-Venäjä edustaa silti kohtalaista itäeurooppalaista tasoa. Unescon tilastojen mukaan kuolemaanjohtavia liikenneonnettomuuksia tapahtuu väestöön verrattuna selvästi naapurimaita Liettuaa, Latviaa ja Venäjää vähemmän. Erityisesti kevyen liikenteen uhreja saadaan ja pimeän ajan onnettomuuksia sattuu silti selvästi Pohjoismaiden tasoa runsaammin. Turvavöitä ja heijastimia käytetään varsin vähän, mikä osaltaan lisää onnettomuuksia. Myös rautateiden tasoristeyksiä on runsaasti.lähde?

Keskeisimmät liikennesäännöt muokkaa

  • Oikeanpuoleinen liikenne.
  • Kansainväliset liikennemerkit ovat käytössä. Paikkakuntien nimet ja opastetekstit ovat kyrillisillä aakkosilla pääsääntöisesti valkovenäjän tai venäjän kielellä.[11]
  • Nopeusrajoitus taajamissa 60 km/h ja asuinalueiden sisällä 20 km/h. Alle 3,5 tonnia painavan henkilöauton nopeusrajoitus maanteillä 90 km/h ja moottoriteillä 110 km/h, moottoripyörille 90 km/h myös moottoriteillä. Yli 3,5 tonnin ajoneuvoyhdistelmälle ja rekalle vastaavat nopeusrajoitukset ovat 70 ja 90 km/h. Alle 2 vuotta sitten (valkovenäläisen) ajokortin saaneen kuljettajan enimmäisnopeus on kuitenkin 70 km/h.[9][12]
  • Moottoripyörillä tai mopoilla liikuttaessa tulee käyttää kypärää.[12]
  • Alle 12-vuotiaat lapset eivät saa matkustaa etuistuimella. Alle 12-vuotiaille lapsille tulee käyttää sopivaa turvaistuinta.[12]
  • Turvavöiden käyttö on pakollista (ainakin etuistuimilla), mikäli vyöt kuuluvat auton varustukseen.[12]
  • Promilleraja on 0,3.[13]
  • Liikennepoliisilla on oikeus määrätä sakko ja velottaa maksu pienemmistä rikkeistä paikan päällä.[12] Ajokortti voidaan takavarikoida [9] reippaammasta ylinopeudesta tai muusta vakavammasta rikkeestä. Poliisi puhuu yleensä vain venäjää tai valkovenäjää.[14]
  • Ajovaloja on käytettävä huonolla näkyvyydellä, kuljetettaessa lapsia, kuljetettaessa vaarallisia aineita tai suuria kuormia, hinattaessa toista autoa tai oltaessa hinattavana. Moottoripyörän tulee aina käyttää ajovaloja.[9]
  • Nastarenkaiden ja lumiketjujen käyttö on sallittu. Nastarenkaita käytettäessä tästä kertovaa tarraa tulee käyttää auton perässä (pieni varoitusmerkki, jossa musta Ш-kirjain; taustalla venäjän kielen nastarenkaat-sana: ven. шипованная шина). Talvirengaspakkoa ei kuitenkaan ole.[9][12][15]
  • Ajoneuvon pakolliseen varustukseen kuuluu varoituskolmio, ensiapulaukku, palosammutin ja kansallisuustunnus (FIN-tunnus ellei ajoneuvossa ole EU-kilpiä). Kolmiota ei vaadita moottoripyöriltä tai mopoilta.[9][12].
  • Ajoneuvon alkuperäinen rekisteritodistus on oltava mukana, samoin kuin liikennevakuutuksen osoittava todistus (vakuutusyhdistyksen antama Green Card).[9] Näitä tarvitaan rajalla ja poliisin mahdollisesti tarkastaessa ajoneuvoa.
  • Ulkomaisen ajoneuvon osalta tarvitaan rajalta saatava ajoneuvon tilapäinen maahantuontilupa.[14] Esimerkiksi poliisi voi kysyä sitä ja näin varmistaa ajoneuvon maassaolon laillisuuden. Auton tilapäinen maahantuontilupa kirjataan tavallisesti tulli-ilmoituslomakkeen loppuun, ei enää erilliselle lomakkeelle.
  • Suomalainen (EU-)ajokortti kelpaa hyvin. Usein vain venäjää ja valkovenäjää puhuvien liikennepoliisien (valkovenäjäksi DAI, venäjäksi GAI) takia Kansainvälinen ajokorttia voi myös harkita etenkin, jos autossa ei ole venäjää puhuvia.
  • Suomalaisten tarvitsemia asiapapereita ovat lisäksi voimassa oleva passi, Valko-Venäjän (suurlähetystöstä ennalta tai lisämaksusta Minskin kansainväliseltä lentoasemalta saavuttaessa haettava) viisumi ja rajalta saatava maahantulokortti.
  • Ulkomaalaisilta ajoneuvoilta ja Valko-Venäjän, Venäjän ja Kazakstanin tulliunioniin rekisteröidyiltä yli 3,5 tonnia painavilta ajoneuvoilta peritään tiemaksua E30 eli M1- moottoritiellä välillä Brest-Minsk- Venäjän raja. Elokuun 2013 alusta lähtien maksullisten valtatieosuuksien määrä laajenee merkittävästi ja valvonnassa käytettävä tekniikka muuttuu etäluettavaksi. Maksullisten valtatieosuuksien käyttö edellyttää jatkossa erillistä BelToll-valvontalaitetta. Maksujärjestelmään on rekisteröidyttävä ennalta esimerkiksi netin kautta. Hinnaltaan 20 euroa (50 euroa raskaalle liikenteelle) maksavan, tuulilasiin kiinnitettävän, etäluettavan valvontalaitteen saa esimerkiksi raja-asemien lähellä sijaitsevista palvelupisteistä. Maksullisiksi muuttuvat valtatie M1/E30 (Brest–Minsk–Venäjän raja), sekä lyhyet osuudet valtateistä M2 (Minsk–Minskin kansainvälinen lentoasema), M3 (Minsk–Vitebsk), M4 (Minsk–Mahiljou), M5 (Minsk–Homel) ja M6 (Minsk–Hrodna). Valtatien M4 ja M5 maksullisia osuuksia pidennetään vähitellen. Tietullin suuruus määräytyy ajoneuvon koon ja ajomatkan mukaan (0,04–0,12 €/km). Moottoripyöriltä, mopoilta ja esimerkiksi avustustehtävissä toimivilta ajoneuvoilta maksua ei peritä.[13][16][17][18][19]

Kaupunkien väliset ja kansainväliset linja-autoreitit muokkaa

Junien ohella linja-autot ja linja- eli reittitaksit ("maršrutkat", ven. маршрутное такси) ovat keskeinen osa Valko-Venäjän julkista liikennettä sekä kaupunkien sisäisessä että kaupunkien välisessä liikenteessä. Esimerkiksi Minskin keskeisiltä linja-autoasemilta (Keskusasema Minskin keskusrautatieaseman vieressä, Moskovan linja-autoasema ja Itäinen linja-autoasema) lähtee kymmeniä säännöllisesti liikennöiviä busseja ja maršrutkoja eri puolille Valko-Venäjää.[20][21] Vastaavasti eri maakunnissa tai kaupungeissa on oma ympäröivän alueen reittiverkostonsa.

Pikavuoron busseilla ajetaan myös kansainvälisiä linja-autoreittejä. Esimerkiksi Minskiin pääsee vaikka Tallinnasta, Pärnusta, Riiasta, Daugavpilsistä, Vilnasta, Kaunasista, Varsovasta, Kiovasta, Pietarista, Pihkovasta tai Moskovasta myös bussilla. Kesällä 2011 bussilippu Tallinnasta Minskiin maksoi noin 35 euroa. Tunnettuja kansainvälisen pikavuoroliikenteen liikennöitsijöitä Baltiassa, Valko-Venäjällä ja Puolassa on Ecolines.[22][23][24][25]

Matkailijan rajamuodollisuudet muokkaa

Katso myös: Luettelo Valko-Venäjän rajanylityspaikoista

Rajanylitys eri liikennevälineillä liikuttaessa muokkaa

Autolla tai muulla yksityisellä ajoneuvolla rajaa ylitettäessä:

  • Valko-Venäjän raja-alueen sisääntulopisteestä saadaan ajoneuvokohtainen kontrollikuponki (ven. Контрольный талон, kontrolnyi talon), johon virkailija merkitsee ajoneuvon merkin, rekisterinumeron, kuljettajan sukunimen ja rajapisteelle saapumisajan. Kuponki luovutetaan myöhemmin leimattuna raja-alueen loppupisteellä.
  • (ainakin) diplomaatteja kuljettavilla ajoneuvoilla, reittiliikenteen busseilla sekä ajoneuvoilla, joiden matkustajana on alle 3-vuotias lapsi, on etuajo-oikeus jonossa
  • Muualla kuin tulliliitossa (BY, RU, KZ) rekisteröidyt ajoneuvot ohjataan punaiselle kaistalle (tullattavaa) [26]
  • Yleensä ajoneuvojen luokse tuleva tullivirkailija tai muu viranomainen antaa ulkomaalaisille täytettäväksi 2-osaisen maahantulokortin (ven. Миграционная карта, Migratsionnaja karta). Lomakeen molemmat osat tulee täyttää samalla tavalla venäjäksi, valkovenäjäksi tai englanniksi. Auto tai muu ajoneuvo tarkastetaan päällisin puolin, tavaratila ja matkalaukkujen määrä yms katsotaan, kysellään (venäjäksi) onko tullattavaa.
  • Ennen passintarkastusta ostetaan tarvittaessa valkovenäläinen terveysvakuutus raja-aseman yhteydessä olevalta myymälästä. Monen suomalaisen tai eurooppalaisen vakuutusyhtiön maailmanlaajuisesti voimassa olevat matkavakuutuksia ei tavallisesti hyväksytä, ellei niistä ilmene voimassaoloa Valko-Venäjällä (kansallisella kielellä venäjäksi tai valkovenäjäksi) ja löydy Valko-Venäjällä hyväksytyn vakuutusyhtiön tunnusta.[27]
  • Passintarkastusta hoitaville rajaviranomaisille (ven. Паспортный контроль, pasportnyi kontrol) tulee näyttää kustakin matkustajasta ainakin 3 kuukautta matkan jälkeen voimassa oleva passi, viisumi matkan ajalle, matkan ajan Valko-Venäjällä voimassa oleva terveysvakuutus sekä täytetty kaksiosainen maahantulokortti. Rajaviranomainen leimaa passin ja maahantulokortit. Maahantulokortin A-osa jää rajaviranomaisille ja B-osa matkailijalle, jonka tulee säilyttää se maasta poistumiseen asti.
  • Ennen tullin tiskille (ven. таможня контроль, tamožnja kontrol) menoa tulee raja-asemalta etsiä tulliselvityslomakkeita, jollei niitä ole näkyvillä, lomakkeita tulee pyytää tullin luukulta. Lomakkeita tarvitsee täyttää heti kaksi, mutta kannattaa ottaa kolme (kaksi maahantuloa ja yksi maahanpoistumista varten). Vaikka lomakkeita on virallisesti usealla kielellä, usealta raja-asemalta saa ja niillä hyväksytään vain venäjänkieliset lomakkeet. Ainakin osalla raja-asemista oli vielä toukokuussa 2011 käytössään vanhempi lomake kuin ministeriön sivuilla näytetään.[28][29] Tulliselvitykseen kirjataan muun muassa matkalaukkujen määrä, ajoneuvon merkki, rekisterinumero, valmistusnumero ja moottorin tilavuus sekä ajoneuvon rajanylityksen syy (matkailijalla tilapäinen maahantulo). Pääsäännön mukaan matkatavaraa saa olla mukana tullivapaasti korkeintaan 50 kg henkilöä kohden ja tavara saisi olla arvoltaan alle 1500 EUR. Tietyt nimikkeet, kuten rakennus- ja remonttitarvikkeet, kodinkoneet ja -elektroniikka voivat olla tullattavia. Tulli-ilmoituksessa tulisi eritellä myös 3000- 10000 Yhdysvaltain dollarin (USD) arvoinen matkavaluutta. Ilman maahantuontia osoittavaa leimattua tullilomaketta maasta poistuttaessa ei mukana saa viedä yli 3000 dollaria! [30] Yli 10 000 USD:n matkavaluutta tai arvopaperit on aina eriteltävä tulli-ilmoituksen sivuilla 3-4.[28][29][31] Valko-Venäjän ruplia saa mukanaan viedä 500 perusyksikön verran [32] (yksi perusyksikkö oli heinäkuussa 2011 arvoltaan 35000 BYR eli noin 5 EUR. 500 perusyksikköä oli siis 17 500 000 BYR; perusyksikön ruplamäärä on sidoksissa keskimääräiseen toimeentulotasoon) [33]
  • Liikennetarkastusviranomaisen luukulla (ven. Транспортного контроля, transportnogo kontrolja) esitetään ajoneuvon alkuperäinen rekisteritodistus ja liikennevakuutuksen voimassaolon osoittava vihreä kortti. Näitä vastaan raja-asemalta saa luvan ajoneuvon väliaikaiseen maahantuontiin, jollainen lupa ulkomaalaisilla turistiautoilla tulee olla Valko-Venäjällä. Ajoneuvon tilapäinen maahantuontilupa leimataan toisinaan tulli-ilmoituslomakkeen loppuun, eikä silloin anneta erillistä lupalappua. Alussa saatu kontrollikuponki leimataan.
  • Kun ajoneuvo matkatavaroineen on tarkastettu, passi- ja maahantulolomake leimattu, terveysvakuutus olemassa, ajoneuvolla on tilapäinen maahantuontilupa ja on kaksi tullilomaketta (maahantuloa osoittava kappale leimattuna; toinen valmiiksi maastapoistumista varten), voidaan odottaa vihreää valoa tai muuta poistumislupaa.
  • Raja-alueen poistumispisteessä luovutetaan vielä ajoneuvokohtainen valvontakuponki rajavirkailijalle.

Poistuttaessa samaan valtioon kuin mistä maahantulo tapahtui, ei yksityisen ajoneuvon käytöstä peritä yleistä tienkäyttömaksua. Jos kuitenkin kuljetaan Valko-Venäjän läpi ja poistutaan maasta toiseen valtioon kuin mistä maahan saavuttiin, matkailu tulkitaan kauttakulkuliikenteeksi. Tällöin on maksettava Valko-Venäjällä viipymisen kestosta riippuva korvaus maan tieverkon käytöstä.

Saavuttaessa matkustajana maahan linja-autolla, junalla tai lentokoneella prosessi on edellä olevaa yksinkertaisempi. Mikäli matkatavaran arvo on alle 1 500 EUR eikä muuta tullattavaa ole (eikä rahaa ja matkashekkejä ole yhteensä yli 3 000 USD arvosta), matkustaja voi kulkea tullissa vihreää linjaa pitkin.[31] Tällöinkin pitää täyttää maahantulolomake ja tarvittaessa hankkia terveysvakuutus. Näiden ja viisumilla varustetun passin kanssa voi mennä passintarkastuspisteeseen. Aiemmin Minskin kansallisen lentoaseman kautta maahan saapuessa Suomen kansalainen pystyi hankkimaan myös viisumin, mutta Valko-Venäjän perustettua suurlähetystön Suomeen 2012 tämä käytäntö poistui (viisumi hankittava etukäteen) tai muuttui huomattavasti kalliimmaksi.[34]

Julkinen liikenne kaupungeissa muokkaa

 
Minskin metroa.
 
Trollikat eli johdinautot ovat yleinen bussityyppi Minskissä.

Minskin metro, bussit, trollikat ja raitiovaunut muokkaa

Pääkaupunki Minskissä on hyvin toimiva, kaksilinjainen metroverkko.[4] Myös bussireitistö on kattava: toista sataa bussireittiä (linjanumerot 1-589) [35] ja yli viisikymmentä johdinbussireittiä (trollikkalinjat 1-65).[36] Raitiovaunureittejä on kahdeksan (linjat 1-7 ja 11).[37]

Julkisella liikenteen käyttäminen on matkailijalle edullista; maaliskuussa 2010 kertalippu maksoi etukäteen ostettuna 700 BYR tai kuljettajalta ostettuna 750 BYR (eli alle 0.20 EUR); pikabussivuoroihin 1100 BYR.[38]

Vesiliikenne ja satamat muokkaa

 
Useat Valko-Venäjän kaupungit sijaitsevat navigointikelpoisten jokien äärellä. Kuva Vitsebskistä, liikennettä Itämereen laskevalla Väinäjoella.

Kaupalliselle vesiliikenteelle sopivia jokiväyliä on noin 2500 km.[4] Pienemmille aluksille maan jokiverkko tarjoaa paljon tätä kattavamman väylästön.

Liikenteellistä merkitystä on seuraavilla Valko-Venäjällä joilla: Dnepr, Berezina, Sož, Pripet, Väinäjoki, Nieman ja Muhavetš. Myös Dnepr–Bug-kanavaa pitkin pääsee proomulla Brestistä Pinskiin ja Dneprille, mutta yhteys länteen Puolan puolelle Veikselin Bug-haaran kautta ei vielä ole navigoitavassa kunnossa ammattiliikenteelle. Jokisatamista on syytä mainita ainakin:[39]

Lentoliikenne muokkaa

Lentokentät muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Valko-Venäjän lentokentistä
 
Belavian laivastoon kuuluva Boeing 737-300 Frankfurtissa.

Valko-Venäjällä on yhteensä 67 lentokenttää, joista 35 on päällystettyä.[4] Tunnetuimmat lentoasemat ovat Minskin kansallinen lentoasema (Minsk-2), Minskin (vanha) lentoasema (Minsk-1), Homelin lentoasema ja Hrodnan lentoasema. Nämä ovat samalla kansainvälisen matkustajaliikenteen kenttiä. Vuoden 2010 alussa näiltä kentiltä lähti vähintään yksi ulkomaan reittiliikenteen lento viikoittain. Lisäksi Brestissä, Mahiljoussa ja Vitsebskissä on maakunnallinen lentokenttä.[40][41]

Kansalliset lentoyhtiöt muokkaa

Valkovenäläisistä lentoyhtiöistä matkustajaliikennettä harjoittavat valtion omistamat Belavia ja Gomelavia. Rahtiliikenteessä toimii lisäksi valtiollinen TransAVIAexport Airlines. Muita valkovenäläisiä lentoyhtiöitä ovat esimerkiksi Hrodnan lentoasemalta operoiva valtiollinen Aviakompania Grodno.[42]

Öljyn, öljytuotteiden ja maakaasun siirtoputkistot muokkaa

Valko-Venäjä on merkittävä hiilivetyjen kauttakulkumaa Keski-Euroopan maiden kuten Puolan ja Saksan energianhuollolle. Energiavarmuus on yksi Euroopan unionin ja Valko-Venäjän välisistä yhteistyöalueista itäinen kumppanuus -politiikkaan kuuluen. Valko-Venäjällä kulki vuonna 2013 maakaasun siirtoputkistoa yhteensä 5 386 kilometriä;[4] näitä operoi venäläisen Gazprom-konsernin tytäryhtiö Gazprom Transgaz Belarus (aiemmin Valko-Venäjän valtion Beltransgaz).[43] Öljynputkistojen pituus on amerikkalaislähteen mukaan 1 589 kilometriä ja öljynjalostustuotteiden siirtoputkistoa on 1 730 kilometriä.[4] Valko-Venäjän öljyputkiyhtiöistä merkittävin on maan eteläosien läpi kulkevasta öljyputkistosta vastaava Gomeltransneft Družba.[44]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Thorsten Büker: Railways through Europe - Belarus (gif) (Valko-Venäjän rataverkon kartta) bueker.net. 1998-2010. Viitattu 23.1.2010. (venäjäksi)
  2. ↑ Расписание движения пассажирских поездов (Valko-Venäjän juna-aikatauluja (venäjänkielisen karttavalikon kautta)) brestrw.by. Arkistoitu 13.8.2011. Viitattu 23.1.2010. (venäjäksi)
  3. ↑ Минское отделение Белорусской железной дороги - Выберите станцию (Valko-Venäjän rautateiden Minskin osasto - Valitse asema (Minskin lähijunien sivusto reitteineen ja aikatauluineen)) Минское отделение Белорусской железной дороги. Viitattu 11.4.2010. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c d e f g h World Factbook (2009 + 2013) - Transportation in Belarus cia.gov. Arkistoitu 15.10.2015. Viitattu 23.1.2010 ja 24.7.2013. (englanniksi)
  5. ↑ Электроснабжение (Rataverkon sähköistämisestä) rw.by. 19.3.2009. Viitattu 23.1.2010. (venäjäksi)
  6. ↑ Сеть дорог - Краткая характеристика (Maantieverkosto - lyhyt kuvaus) belavtodor.belhost.by. 2008. Minsk, Valko-Venäjä. Arkistoitu 13.8.2009. Viitattu 8.1.2011. (venäjäksi)
  7. ↑ Petrol Station and Gas Station Map Rogachovskaya Str. 9, 246003 Gomel, Republic of Belarus: Republican Unitary Enterprise «Production Association Belorusneft». Arkistoitu 27.4.2011. Viitattu 2.8.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Перечень АЗС ЛУКОЙЛ в Республике Беларусь (Lukoil-Valko-Venäjän bensa-asemien luettelo) Ип "Лукойл-Белоруссия", 220004, г.Минск, ул. Немига, 36. Arkistoitu 26.7.2011. Viitattu 2.8.2011. (venäjäksi)
  9. ↑ a b c d e f g Suokonautio-Hynninen, Susanna (toim.): Autoillen Euroopassa, s. 238-239. Teoksen (paikoin vanhentuneet) sivut Valko-Venäjästä. Helsinki: Autoliitto, 2009.
  10. ↑ [REGION=all&arrFilter[TOWN]=all&arrFilter[ROAD]=all&arrFilter[SERVICES]=all&arrFilter[FUELTYPE]=2 Карта Азс] (98-oktaanista bensaa myyvien Gasprom Neft huoltamoiden kartta) gpncard.ru. Viitattu 2.8.2011. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  11. ↑ About Belarus AlatanTour. Arkistoitu 5.1.2010. Viitattu 23.1.2010. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d e f g Belarus (Eastern Europe) - Touring Tips (pdf) (Ohjeita Valko-Venäjällä autoileville) 2009. The Automobile Association. Viitattu 23.1.2010. (englanniksi)
  13. ↑ a b Belarus: Reise- und Sicherheitshinweise (Matkustus- ja turvallisuusneuvoja) 20.07.2013. Saksan ulkoasiainhallinto, auswaertiges-amt.de. Viitattu 20.7.2013. (saksaksi)
  14. ↑ a b Matkustustiedote - Valko-Venäjä 7.1.2010. Ulkoministeriö. Arkistoitu 18.11.2008. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Nastarenkaiden käyttö Euroopassa 2010. veronmaksajat.fi. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 15.11.2011.
  16. ↑ Belavtodor: New road toll charges will not affect cargo transportation costs news.belta.by. Viitattu 19.7.2013. (englanniksi)
  17. ↑ Toll System BellToll, beltoll.by. Arkistoitu 13.7.2013. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  18. ↑ List of Toll Roads starting from July 1st, 2013 BellToll, beltoll.by. Arkistoitu 23.6.2013. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  19. ↑ Map of Toll Roads starting from July 1st, 2013 BellToll, beltoll.by. Arkistoitu 22.7.2013. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  20. ↑ Расписание автобусов (Minskistä lähtevien linja-autojen aikatauluhakua) ivctrans.by. Arkistoitu 30.4.2011. Viitattu 18.12.2010. (venäjäksi)
  21. ↑ Расписания движения автобусов - ПРИГОРОДНЫЕ И МЕЖДУГОРОДНИЕ МАРШРУТЫ (Linja-auto aikatauluja - Lähiöliikenne ja kaupunkien väliset reitit) bytrans.net. Arkistoitu 16.3.2010. Viitattu 18.12.2010. (venäjäksi)
  22. ↑ Tallinn−Minsk Line search results (Tallinnan linja-autoasema -Minsk pikavuorohaku, vaihtamalla asemaa Minskissä aikatauluhaku löysi klo 7:00, 16:00 ja 21:00 lähdöt) 17.8.2011. bussireisid.ee. Viitattu 17.8.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  23. ↑ Международные маршруты (Minskistä lähtevien kansainvälisten linja-autovuorojen aikatauluhaku) minsktrans.by. Arkistoitu 22.8.2010. Viitattu 18.12.2010. (venäjäksi)
  24. ↑ Продажа билетов в обратном направлении (Minskin suuntaan tulevien linja-autojen matkalipuista) minsktrans.by. Viitattu 18.12.2010. (venäjäksi)
  25. ↑ Ecolines - Select your journey (Ecolines reittikartastoa) ecolines.net. Viitattu 18.12.2010. (venäjäksi)
  26. ↑ "Красный" канал ("Красный" коридор) (Punainen linja) Valko-Venäjän tullilaitos, customs.gov.by. Arkistoitu 22.11.2011. Viitattu 22.1.2011. (venäjäksi)
  27. ↑ Travel insurance for Belarus (Matkavakuutuksesta Valko-Venäjälle) belarus.by. Arkistoitu 27.12.2010. Viitattu 21.1.2011. (venäjäksi)
  28. ↑ a b Пассажирская таможенная декларация (matkailijan tulliselvityslomakkeet) Valko-Venäjän tullilaitos, customs.gov.by. Arkistoitu 10.4.2012. Viitattu 22.1.2011. (venäjäksi)
  29. ↑ a b Пассажирская таможенная декларация ((osittain lukittu) pdf) (Venäjän (ja muiden tulliliiton maiden eli myös Valko-Venäjän ja Kazakstanin) uusi 2011 alussa käyttöön otettu matkustajan tulli-ilmoituslomake, tulostus tehtävä 2-puolisesti) 2010. Venäjän tullilaitos, customs.ru. Arkistoitu 25.12.2010. Viitattu 20.1.2011. (venäjäksi)
  30. ↑ Transportation of foreign currency (Ulkomaan valuutan kuljettamisesta (Valko-Venäjän rajan yli)) Valko-Venäjän tullilaitos, customs.gov.by. Viitattu 21.1.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  31. ↑ a b Customs regulations in Belarus (Lyhyet ohjeet tullattavasta tavarasta Valko-Venäjälle matkustettaessa) belarus.by. Arkistoitu 27.12.2010. Viitattu 21.1.2011. (venäjäksi)
  32. ↑ Transportation of Belarusian roubles (Valko-Venäjän ruplien kuljettamisesta (Valko-Venäjän rajan yli)) Valko-Venäjän tullilaitos, customs.gov.by. Viitattu 21.1.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  33. ↑ Judicial conveyor: arrests and fines (Perusyksikön arvo, mainittu osana uutista sakko- ja vankeusrangaistuksista hiljaiseen mielenosoitukseen osallistujille) 14.7.2011. charter97.org. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)
  34. ↑ Belarus’ Embassy in Finland to open in 2011 (Valko-Venäjän suurlähetystö avaa Suomessa 2011) 18.1.2011. Minsk: Valko-Venäjän uutistoimisto, BelTA, belta.by. Viitattu 21.1.2011.
  35. ↑ Busses - Type route number or part of route name (Minskin joukkoliikenteen bussireitit) MinskTrans. Valko-Venäjän valtionyhtiö MinskTrans, minsktrans.by. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 23.1.2011. (englanniksi) ja (venäjäksi)
  36. ↑ Trolleybusses - Type route number or part of route name (Minskin joukkoliikenteen johdinbussireitit) MinskTrans. Valko-Venäjän valtionyhtiö MinskTrans, minsktrans.by. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 23.1.2011. (englanniksi) ja (venäjäksi)
  37. ↑ Trams - Type route number or part of route name (Minskin joukkoliikenteen raitiovaunureitit) Valko-Venäjän valtionyhtiö MinskTrans, minsktrans.by. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 23.1.2011. (englanniksi) ja (venäjäksi)
  38. ↑ Тарифы на проезд в городском коммунальном пассажирском транспорте г. Минска (Minskin joukkoliikenteen matkalipun hinta 1.3.2010-) Valko-Venäjän valtionyhtiö MinskTrans, minsktrans.by. Arkistoitu 23.6.2011. Viitattu 23.1.2011. (venäjäksi)
  39. ↑ Water transport - Structure (Valko-Venäjän liikenne ja kommikaatioministeriön sivu vesiliikenteestä) 1999-2010. The Ministry of transport and communications of the Republic of Belarus. Arkistoitu 3.7.2010. Viitattu 26.1.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Airports in Belarus worldaerodata.com. Arkistoitu 23.1.2013. Viitattu 18.12.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Search for Locations - Belarus gcmap.com. Viitattu 18.12.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Авиакомпания Гродно - Контакты (Hrdonan lentoasemalla toimiva lentoyhtiö Aviakompanija Grodnon kotisivut) Aviakompanija Grodno. Aviakompanija Grodno, www.grodnoavia.com. Arkistoitu 28.5.2019. Viitattu 3.11.2010. (venäjäksi)
  43. ↑ Istorija predprijatija (Yrityksen historiaa) Gazprom Transgaz Belarus, btg.by. Arkistoitu 9.2.2012. Viitattu 24.7.2013. (venäjäksi)
  44. ↑ About the enterprise ОАО Gomeltransneft Družba, transoil.by. Viitattu 24.7.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liikenne_Valko-Venäjällä&oldid=21906745”