Liettuan vallankaappaus 1926
Liettuan vallankaappaus 1926 oli Liettuassa tapahtunut vallankaappaus, jossa demokraattisesti valittu parlamentti syöstiin vallasta ja korvattiin autoritaarisella Antanas Smetonan johtamalla parlamentilla. Vallankaappaus tapahtui 17. joulukuuta 1926 ja sen keskeinen vaikuttaja oli Smetonan taustalla vaikuttanut Tautininkai-puolue, sekä Liettuan armeija. Vallassa olleet Liettuan kristillisdemokraatit suostuivat ensin yhteistyöhön vallankaappaajien kanssa, mutta vetivät tukensa takaisin myöhemmin. Smetona pysyi kuitenkin vallassa aina neuvostojoukkojen maahantuloon saakka vuonna 1940.
| Liettuan vallankaappaus 1926 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
|
|||||||
| Komentajat | |||||||
Tausta muokkaa
Kristillisdemokraattien koalitio piti hallitusvaltaa yksin käsissään vuosina 1924–1925. Oppositiota ja lehdistöä vainottiin. Kirkon asemaa pyrittiin vahvistamaan ja katolisille järjestöille annettiin rahaa valtion budjetista mittavia summia. Toukokuussa 1926 paavi Pius XI muodosti kahdella bullalla Kaunasin arkkihiippakunnan ja sen alaiset hiippakunnat. Vilna ja Sejny jäivät näiden ulkopuolelle, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että paavi tunnusti Puolan–Liettuan sodan seurauksena muodostuneet rajat. Tämä taas oli paha takaisku katoliselle hallitukselle.[1] Hallituksen suosiota heikensi myös sen kyvyttömyys vastata maata vaivaavaan talouskriisiin[2].
Liettuan keskustavasemmisto ja Tautininkai-puolue syyttivät paavin päätöstä hallituksen toiminnan aiheuttamaksi. Seuraavissa vaaleissa 1926 kristillisdemokraatit menettivätkin enemmistönsä. He saivat 30 paikkaa 85-paikkaisessa parlamentissa. Populistipuolue Liaudinikai sai 22 paikkaa, LSDP 15 ja Tautininkai 3 paikkaa. Kansallisten vähemmistöjen puolueille meni 13 paikkaa. Hallituksen muodostivat Liaudinikai ja LSDP, jotka saivat taakseen myös vähemmistöjen edustajat. Kazyz Griniuksesta tuli presidentti ja pääministeriksi tuli Mykolas Sleževičius. Uusi hallitus vapautti poliittisia vankeja[2] ja lehdistön sensuuri lakkautettiin. Kirkon asemaa heikennettiin esittämällä vuoden 1927 budjettiehdotuksessa valtion väestörekisteriä ja pappien palkkojen poistoa valtion budjetista.[1] Myös armeijaa heikennettiin erottamalla 200 upseeria ja suunnitelmilla pienentää sen henkilökuntaa[3]. Nationalistisia piirejä suututti myös maan puolalaiselle vähemmistölle tehdyt myönnytykset kielenopetuksen suhteen, kun samaan aikaan Puolassa asuvien liettualaisten vastaavia oikeuksia oli heikennetty[2].
Vallankaappaus muokkaa
16. joulukuuta 1926 Kaunasissa pidettiin juhlat presidentti Griniuksen 60-vuotispäivien kunniaksi. Juhliin osallistui myös upseeristo. Samana yönä armeija aloitti kapinan ja asetti presidentin kotiarestiin sekä miehitti tärkeimmät kohteet Kaunasissa. Majuri Povilas Plechavičius julistautui diktaattoriksi. Paikallisille asukkaille ja sotilaille kerrottiin kyseessä olleen kommunistien vallankaappausyrityksen kukistaminen. Neljä kommunistijohtajaa teloitettiinkin ja noin sata henkilöä pidätettiin.[3] Uusi hallinto lakkautti ammattiliitot ja aloitti tiukan sensuurin[2]. Plechavičius haki tukea armeijaan myötämielisesti suhtautuneilta Smetonakselta ja Augustinas Voldemarsilta. Grinusta painostettiin puolestaan eroamaan, jotta Smetona voisi asettua presidentiksi. Hän lupasikin näin tehdä saatuaan puolestaan lupauksen siitä, ettei perustuslakia muutettaisi. Kristillisdemokraatit tarjoutuivat tukemaan Smetonaa ja osallistumaan Voldemarsin muodostamaan hallitukseen Tautininkain kanssa. Seimas eli Liettuan parlamentti kokoontui 19. joulukuuta tynkäkokoonpanolla, sillä sosiaalidemokraatit ja Liaudinikai boikotoivat sitä. Smetona valittiin kuitenkin presidentiksi ja Voldemars sai muodostaa hallituksen, jonka avainpaikat menivät lopulta Tautininkai-puolueelle.[3]
Seuraukset muokkaa
Uusi hallitus sai huhtikuussa 1927 epäluottamuslauseen turvallisuuspoliisin pidätettyä erään mielenosoitukseen osallistuneen kansanedustajan. Smetona käytti tätä hyväkseen ja hajotti parlamentin. Poliittiset puolueet asetettiin toimintakieltoon ja Varnaihin perustettuun vankileiriin suljettiin viidessä vuodessa tuhat henkilöä. Populistit ja sosiaalidemokraatit kapinoivat syksyllä 1927 Tauragessa, mutta heidät kukistettiin ja kahdeksan kapinan johtajaa teloitettiin. Vuoden 1928 toukokuussa uusi hallitus hyväksyi lain, jolla kaikki valta annettiin kansakunnan edustajalle, eli presidentti Smetonalle. Ristiriidat Voldemarsin kanssa johtivat tämän erottamiseen syksyllä 1929 ja tämän kannattajien useisiin vallankaappausyrityksiin myöhemmin. Tautinikai-puolueen valitsemat valitsijamiehet valitsivat Smetonan uudestaan, ja hänet julistettiin kansakunnan johtajaksi.[4]
Lähteet muokkaa
- Kallio, Aulis: Liettuan historia. Tampere: Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, 2009. ISBN 978-951-98665-3-6.