Leppälintu
Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) on sieppoihin kuuluva lintulaji.
| Leppälintu | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Leppälintukoiras. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Siepot Muscicapidae |
| Suku: | Leppälinnut Phoenicurus |
| Laji: | phoenicurus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phoenicurus phoenicurus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Pituus 14 cm, paino 14–19 g, siipien kärkiväli 21–24 cm. Koiraan rinta ja pyrstö ovat oranssinpunaiset ja pää harmaa. Sillä on myös mustaa kaulassa ja kasvoissa.
Nimen alun leppä tulee vanhasta verta tarkoittavasta sanasta ja viittaa juuri linnun punaiseen väritykseen. Otsa on vaalea ja kurkku musta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita ja niiden pyrstö on oranssinpunainen. Vanhoilla leppälinnuilla on sulkasato heinä–elokuussa, jonka jälkeen iän ja sukupuolen määritys maastossa on vaikeaa.
Koiras laulaa aktiivisesti toukokuussa, usein puun latvassa. Laulaa usein myös yöllä. Laulu on kirkas säe, jota seuraa lyhyt matkintoja käsittävä liverrys. Laulun alkuosaa voisi kirjaimin kuvata ”hiitryitryitryi”. Varoitusääni on pajulintumainen ”hyit”.
Vanhin suomalainen rengastettu leppälintu on ollut 6 vuotta, 11 kuukautta ja 7 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut tanskalainen 10 vuoden ja 3 kuukauden ikäinen yksilö.
Levinneisyys muokkaa
Laji pesii koko Suomessa ja talvikaudeksi laji muuttaa Pohjois-Afrikkaan. Leppälintu pesii lähes koko Euroopassa, Pohjois- ja Länsi-Afrikassa sekä Aasiassa Baikal-järvelle ja Iraniin saakka. Euroopassa pesii 2–3 miljoonaa paria, Suomessa 500 000 – 700 000 paria.
Elinympäristö muokkaa
Metsät, pihat ja puistot ovat leppälinnun normaaleja elinympäristöjä. Mäntykankaat ja kalliomänniköt ovat lajin erityisessä suosiossa.
Lisääntyminen muokkaa
Leppälintu on kolopesijä. Se voi pesiä myös isoreikäiseen pönttöön (lentoaukko 7 cm)[3]. Leppälintu suosii erityisesti vanhoja ja rapistuneita pönttöjä ja karttaa uusia.[4] Naaras munii 6–7 sinistä munaa ja hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Osa kannasta pesii kahdesti kesässä.
Leppälintu on käen pääisäntälaji Suomessa. Käki munii leppälinnun pesään leppälinnun munia suuremman munan, jota osa leppälinnuista sitten hautoo kuin omaansa. Osa leppälinnuista kuitenkin tunnistaa käen munan eikä haudo sitä. Esimerkiksi pajulinnut reagoivat herkästi käenmunaan ja hylkäävät lähes poikkeuksetta pesän käen vierailun jälkeen. Tästä on päätelty, että aiemmin pajulinnut ovat saattaneet olla käelle merkittävä isäntälaji. Mikäli näin on ollut, tulevaisuudessa myös leppälintu oppinee tunnistamaan käenmunan ja käen on haettava itselleen uusia loisintakohteita.[5]
Ravinto muokkaa
Leppälintu käyttää ravintonaan hyönteisiä ja hämähäkkejä, erityisesti perhosia ja kovakuoriaisia ja niiden toukkia.[4] Syksymmällä se syö myös marjoja.
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Phoenicurus phoenicurus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Leppälintu – Phoenicurus phoenicurus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Linnunpönttöjen rakennusohjeet Birdlife Suomi. Viitattu 1.7.2009.
- ↑ a b Lasse J. Laine: Suomalainen Lintuopas, s. 232. WSOY, 2009.
- ↑ HARJUREITTI - Leppälintu harjureitti.fi. Arkistoitu 6.11.2007. Viitattu 17.8.2009.