Lentosatama
Lentosatama (vir. Lennusadam) on Viron Tallinnassa keväällä 2012 avattu merimuseo.[2] Museo kuuluu Viron merenkulkumuseoon.[3] Museo sijaitsee alun perin vesilentokonehangaariksi vuosina 1916–1917 rakennetussa teräsbetonihangaarissa.[4]
| Lentosatama Lennusadam |
|
|---|---|
 Museon sisäänkäynti |
|
| Tyyppi | Merimuseo |
| Sijainti | Vesilennuki 6, Tallinna, Viro |
| Perustettu | 2012 |
| Johtaja | Urmas Dresen |
| Kotisivut | http://www.lennusadam.eu/fi/ |
| Koordinaatit | |
 Lentosatama |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Museorakennuksen historia muokkaa
Suunnittelu ja rakentaminen muokkaa
Venäjän keisarilliset ilmavoimat tilasi Pietari Suuren merilinnoitukseen kuuluneet Tallinnan vesilentokonehallit tanskalaiselta Christian & Nielsen -rakennusyhtiöltä, joka rakensi niitä vuosina 1916–1917. Työt keskeytyivät ensimmäisen maailmansodan takia vuonna 1917, ja ne rakennettiin valmiiksi vuonna 1920 Viron itsenäistyttyä ja hangaarien siirryttyä Viron puolustusvoimille. Lentokonehallit toteutettiin teräsbetonirakenteisina, ja niiden kattorakenteet koostuivat useista kupoleista. Kupolien seinämät olivat huipulla vain kahdeksan senttimetriä paksut ja alhaalla 15 senttimetriä. Hangaarissa ei ollut välipilareita kuorirakenteen tukena, mikä oli tuolloin hyvin erikoinen rakenneratkaisu.[4]
Käyttö muokkaa
Viron miehityksen jälkeen koko alue siirtyi Neuvostoliiton Itämeren laivaston käyttöön. Hangaareihin sijoitettiin laivaston rakennusyksikkö.[4]
Entisöinti ja muuttaminen museoksi muokkaa
Lentoaseman omistusta selviteltiin oikeudessa Viron itsenäistymisestä lähtien[4] aina vuoteen 2006 asti, jolloin Viron viranomaiset saivat rakennuksen jälleen haltuunsa.[5] Hangaareista tehdyssä kuntoselvityksessä niiden todettiin olevan lähes romahtamaisillaan. Hangaarialueen kunnostaminen alkoi seuraavana vuonna, mutta se pääsi kunnolla vauhtiin vasta toukokuussa 2010, jolloin itse betonista hangaarirakennusta alettiin kunnostaa. Kunnostuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto KOKO Architects ja toteutti virolainen rakennusyritys Nordecon AS.[5] Rakennuksesta ei ollut säilynyt alkuperäisiä piirustuksin sen suunnitelleen Christian & Nielsenin toimistossa vuonna 1943 sattuneen tulipalon takia.[4]
Korjaustöihin osallistui puolentoista vuoden aikana keskimäärin sata henkilöä, ja töiden kustannukset nousivat lopulta noin kaksinkertaisiksi 13 miljoonaan euroon.[4] Kunnostamisen rahoituksesta vastasi 70 prosentin osuudella Euroopan aluekehitysrahasto ja 30 prosentin osuudesta Viron valtio.[2] Korjaustyöt valmistuivat lopulta lokakuussa 2011, ja merimuseo avasi ovensa seuraavan vuoden kesällä.[4]
Museo ja kokoelmat muokkaa
Lentokonehangaarin pinta-ala on 8 000 neliömetriä. Halli poistettiin käytöstä neuvostovallan aikana.[2]
Museon päänähtävyys on Viron valtion Englannista tilaama vuonna 1936 valmistunut sukellusvene Lembit, joka on entisöity 1930-luvun asuun. Museossa on myös keltainen sukellusvene, jossa voi tutustua sukellusveneen ohjaamiseen, ja ensimmäisen maailmansodan aikaisen vesitaso Short Type 184 täysikokoinen jäljennös.[2] Alkuperäisiä vesitasoja ei ole säilynyt yhtäkään[6]. Puurunkoinen laivanhylky Maasilinn on peräisin 1500-luvulla ja purjehti silloin Saarenmaan ja Viron mantereen väliä.[2] Jäänmurtaja Suur Tõll on ollut Suomen lipun alla nimellä Wäinämöinen. Se kaapattiin venäläisiltä Helsingin lähellä vuonna 1918 ja luovutettiin vuonna 1922 Suomesta Tarton rauhansopimuksen perusteella Viroon.[6]
Museon näyttelyesineet sijaitsevat kolmessa tasossa: ilmassa, meren pinnalla ja sen pohjalla. Museossa esitellään modernilla visuaalisella kielellä vanhan merenkulkumaan Viron historiaa. Museossa on sukellusvene- ja lentosimulaattorit sekä allas, jossa voi uittaa laivojen pienoismalleja ja katsella mereneläviä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ernits, Rutt: Meremuuseum tegi järjekordse külastajate rekordi menu.err.ee. 13.1.2015. Eesti Rahvusringhääling. Viitattu 21.12.2017. (viroksi)
- ↑ a b c d e Sirpa Pääkkönen: Samppanja virtasi sukellusveneessä. Helsingin Sanomat, 14.5.2012, s. C 1. Sanoma Osakeyhtiö. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.12.2017. (maksullinen)
- ↑ a b Virossa avataan uudenlainen merimuseo Turun sanomat. 21.12.2011. TS-Yhtymä Oy.
- ↑ a b c d e f g Hietanen, Leena: Rakennushistoriallisesti arvokkaat vesilentokonehangaarit korjattiin museokäyttöön. Betoni-lehti, 2011, nro 4. Betoniteollisuus ry. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 21.12.2017.
- ↑ a b Arja Schadewitz: Värikäs merenpohja koristaa Tallinnan remontoitua Lentosatamaa. Betoni-lehti, 2013, nro 1/2013. Betoniteollisuus ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.12.2017.
- ↑ a b Jäänmurtaja Suur Tõll tuglas.fi. Viitattu 21.12.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
- Lentosataman kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tallinnaan uusi merimuseo toukokuussa yle.fi. 28.11.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 21.12.2017.
- Tallinn Seaplane Harbour - Lennusadam Vimeo