Leivänpaahdin
Leivänpaahdin on leivän paahtamiseen tarkoitettu pienkone. Sillä paahdetaan yleensä paahtoleipäviipaleita, mutta siinä voidaan paahtaa myös muita leipiä ja lisävarusteiden avulla myös esimerkiksi sämpylöitä paahtimen yläpuolella. Varhaisimmat leivänpaahtimet kehitettiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, mutta paahdin, josta leipä ponnahtaa esiin, kehitettiin 1919.
Rakenne ja toiminta muokkaa
Leipäviipaleet laitetaan leivänpaahtimeen, jossa viipaleiden molemmilla puolilla on vastuslangat, joiden tarkoituksena on leipien paahtaminen. Leivänpaahtimet toimivat joko aika- tai lämpötilaohjauksessa. Aikaohjattavat paahtimet paahtavat valitun ajan verran. Lämpötilaohjattavissa paahtimissa puolestaan on mittari, joka tarkkailee leipäviipaleen lämpötilaa ja katkaisee paahtamisen valitussa lämpötilassa. Paahtimiin mahtuu tavallisesti kaksi viipaletta, mutta markkinoilla on myös isompia laitteita.[1] Joissakin leivänpaahtimissa on mahdollista paahtaa leivän pintaan erilaisia kuvioita.
Leivänpaahtimen lisävarustuksena voi tulla teline, joka voidaan asettaa paahtimen päälle. Sen avulla voidaan paahtaa esimerkiksi sämpylöitä tai piirakoita. Leivänpaahtimen puhdistamista varten jossakin paahtimissa on irrotettava murukotelo.[1]
Leivänpaahdin voi olla myös jatkuvatoiminen, jollaisia näkee esimerkiksi hotellien aamiaishuoneissa. Jatkuvatoimisessa leivänpaahtimessa leipäviipaleet asetetaan liukuhihnalle, joka kuljettaa ne paahtimen sisällä olevien sähkövastusten vieritse. Valmiiksi paahtunut leipä tulee paahtimesta ulos sen kuljettua hihnalla paahtimen läpi. Paahtoastetta säädetään muuttamalla liukuhihnan nopeutta ja siten aikaa, jonka leipä on paahtumassa.
Historia muokkaa
Ensimmäinen myyntiin tulleen sähköisen leivänpaahtimen keksi yhdysvaltalainen keksijä Frank Shailor vuonna 1909. Laitteen nimi oli D-12, ja sitä valmisti General Electric.[2]
Ensimmäiset laitteet lämmittivät leipää vain toiselta puolelta, ja leivän paahtamiseksi molemmilta puolilta se oli käännettävä manuaalisesti. Nykyaikaisen leivänpaahtimen, josta leipä ponnahtaa esiin, kehitti 1919 Charles Strite.[2]
Ensimmäinen paahdin, jossa oli kaksoismetallista valmistettu ajastin, ilmestyi markkinoille 1920-luvun lopussa. Sunbeam Corporation kehitti ajastinta niin, että 1940-luvun lopulla kaksoismetalli kontrolloi lämmitystä leivän lämmön mukaan; aiemmat mallit olivat mitanneet lämmitysvastuksen lämpöä. Mikropiiri kehitettiin Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Keksintö muutti myös leivänpaahtimia, sillä jatkossa niiden elektroniikka kehittyi.[3]
Leivänpaahtimien suunnitteluun vaikutti 1970-luvun lopulla lämpöäkestävien muovien kehittäminen. Tämän jälkeen uusia malleja alettiin muotoilla esimerkiksi pyöristetyillä kulmilla, ja leivänpaahtimia alkoi saada myös eri värisinä. Samaan aikaan yleistyivät myös paahtimet, joissa pystyttiin paahtamaan paksumpia tai useampia viipaleita. Paahtimien monipuolisuus on kasvanut tekniikan kehittyessä 2000-luvulla, ja markkinoille on esimerkiksi ilmestynyt laitteita, jotka pystyvät paahtamaan kahta erilaista leipää samaan aikaan.[3]
Lähteet muokkaa
- Kiikka, Kaija & Huovinen, Merja: Vispilästä vokkiin. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-24453-8.
- McNulty, Mary: ”Toaster”. Teoksessa Blanchfield, Deirdre S.: How Products are Made: Vol 7: An Illustrated Guide to Product Manufacturing. Cengage Gale, 2002. ISBN 978-0787636432. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2013). (englanniksi)
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta leivänpaahdin Wikimedia Commonsissa
- The Toaster Museum Foundation (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)