Wikipedia

Lehtolitukka

putkilokasvilaji

Lehtolitukka (Cardamine impatiens) on Euroopassa ja Aasiassa laajalle levinnyt valkokukkainen ristikukkaiskasvi. Lehtolitukka on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[2]

Lehtolitukka
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Tribus: Cardamineae[1]
Suku: Litukat Cardamine
Laji: impatiens
Kaksiosainen nimi

Cardamine impatiens
L.

Katso myös

  Lehtolitukka Wikispeciesissä
  Lehtolitukka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Lehtolitukka on yksi- tai kaksivuotinen kasvi ja kasvaa 20–60 cm korkeaksi. Sen varsi on kalju ja särmikäs. Maata vasten olevan tyviruusukkeen lehdet kuihtuvat nopeasti. Lehtolitukan parilehdykkäiset varsilehdet ovat korvakkeelliset ja lehdykät kapeita ja hampaisia tai liuskaisia. Varsilehtiä on 4–20. Kasvi kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa pienin valkoisin kukin ja on itsepölytteinen. Terälehdet ovat 2–4 mm pitkiä, 0,6–1,2 mm leveitä, soikeat, hieman verholehtiä pitempiä, valkoisia. Heteitä on 6. Kukkien kuihduttua kasvavat pötkömäiset hedelmät eli lidut.[3] Lidut ovat 20–30 mm pitkiä, litteitä, tasapaksuja, melkein peränsä suuntaisia. Lituperät ovat n. ¼ lidusta, yläviistoja. Kypsät lidut avautuvat räjähdysmäisesti kosketuksesta. Siemenet ruskeita, pitkänomaisia, 1,1–1,5 x 0,8-1 mm.[4][5]

Levinneisyys muokkaa

Lehtolitukkaa kasvaa Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta Keski-Euroopan kautta Keski-Venäjälle. Lajia tavataan laajasti myös Aasiassa Japaniin saakka sekä Siperiassa. Pohjois-Amerikassa se on harvinainen tulokaslaji. Pohjoismaissa lehtolitukka kasvaa levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomessa lehtolitukkaa on tavattu vain Varsinais-Suomesta Houtskarista ja Karjalohjalta. Laji löydettiin Suomesta vasta vuonna 1987.[6][7][8][4]

Elinympäristö muokkaa

Lehtolitukka kasvaa rehevissä, tuoreissa metsissä, lehdoissa ja rantapensaikoissa jotka ovat pienilmastoltaan kosteana säilyviä paikkoja.[9] Suomen esiintymät sijaitsevat kaikki saarissa tai luodoilla.[6][7]

Lähteet muokkaa

  • Pykälä, Juha: Lehtolitukka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 92.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021.
  2. ↑ Rauhoitetut lajit - ymparisto.fi Luonnonsuojeluasetuksen liitteet 2 ja 3 (pdf) s. 6 Viitattu 20.10.2017.
  3. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 175.
  4. ↑ a b Flora of China: (Cardamine impatiens)] efloras.org. Viitattu 19.10.2017 (englanniksi).
  5. ↑ Laji.fi: Lehtolitukka (Cardamine impatiens) laji.fi. Viitattu 19.10.2017.
  6. ↑ a b Pykälä, Juha: Lehtolitukka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen, s. 92.
  7. ↑ a b Putkilokasvien uhanalaisuuden arviointi - lajikohtaiset perustelut (pdf) s. 53. Viitattu 20.10.2017.
  8. ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Cardamine impatiens Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 31.1.2008. (ruotsiksi)
  9. ↑ Lehtolitukka (Cardamine impatiens) ymparisto.fi. Viitattu 19.10.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lehtolitukka&oldid=21957849”