Legio II Adiutrix
Legio II Adiutrix (auttaja tai apulainen) oli roomalainen legioona, jonka perusti keisari Vespasianus vuonna 70 jaa. Se oli värvätty Ravennan laivaston merisotilaista, jotka olivat tukeneet Vespasianusta sisällissodassa Vitelliusta vastaan. Tämän johdosta legioonalle annettiin myös lisänimi Pia Fidelis, joka tarkoitti uskollista ja luotettavaa. Legioonan tunnus oli Pegasos ja kauris.
Perustamisensa jälkeen II Adiutrix lähetettiin Quintus Petillius Cerialiksen komennossa kukistamaan Bataavien kapinaa, joka oli syttynyt vuonna 69. Yhdessä Legio VI Victrixin, XIV Geminan ja XXI Rapaxin kanssa se kukisti kapinan johtajan, Gaius Julius Civiliksen joukot lähellä Xantenia. Legio II Adiutrix asettui talveksi Bataavien pääkaupunkiin, Nijmegeniin ja Legio X Gemina korvasi sen seuraavana vuonna.
Tämän jälkeen legioona siirrettiin komentajansa kanssa Britanniaan, jossa se joutui kukistamaan britannialaisen Venutiuksen johtamaa kapinaa roomalaisia vastaan. II Adiutrix oli tällöin Devassa (Chester) ja Lindumissa (Lincoln). Gnaeus Julius Agricolan kuvernöörikauden aikana vuosina 77-83 II Adiutrix taisteli Walesissa ja osallistui Mona-saaren (nykyinen Anglesey) valtaukseen. Legioona pysyi tämän jälkeen reservissä Walesissa samaan aikaan kun Agricola toimi sotaretkellä skotlannissa.
Vuonna 87 II Adiutrix lähetettiin Ala-Tonavalle liittymään keisari Domitianuksen sotaretkeen daakialaisia vastaan, jotka olivat hyökänneet aiempina vuosina Rooman kimppuun. Legioona osallistui Tapaen taisteluun vuonna 88, jossa Tettius Julianuksen johtama armeija kukisti daakialaiset. Lucius Antoninus Saturninuksen aloittama kapina Domitianusta vastaan Germania Superiorissa tosin esti roomalaisia hyödyntämästä menestystään. Yksi tänä aikana Legio II Adiutrixissa palvelleista upseereista oli Publius Aelius Hadrianus, tuleva Rooman keisari.
Keisari Trajanuksen Daakian sotien aikana legioonan tukikohta oli yhdessä Legio IIII Flavia Felixin kanssa Singidunumissa (Belgrad). Toisen Daakian sodan jälkeen vuonna 106 Legio II Adiutrix lähetettiin Aquincumiin, joka oli Ala-Pannonian provinssin pääkaupunki. Legioona pysyi Aquincumissa monta vuotta, jonka aikana sillä teetettiin useita julkisia rakennustöitä Ala-Pannoniassa.
Quintus Marcius Turbo komensi legioonaa menestyksellisesti taistelussa sarmaatteja vastaan vuonna 118 ja seuraavina vuosina legioona osallistui myös sotatoimiin Pannonian alueella. Keisari Antoninus Piuksen aikana (138-161) alue oli jo rauhoittunut siinä määrin, jotta II Adiutrix pystyttiin lähettämään Mauretaniaan taistelemaan maureja vastaan. Lucius Veruksen aikana legioona taisteli Mesopotamiassa nykyisen Iranin alueella parthialaisia vastaan. Vuosina 171-173 legioona osallistui sotatoimiin nykyisen Slovakian alueella ja asettui Trenčíniin. Konfliktin aikana legioonan tappiot olivat suuret ja siihen jouduttiin ottamaa vahvistuksia Legio III Augustasta. Sisällissodan aikana vuonna 193 II Adiutrix tuki Septimius Severusta ja otti luultavasti osaa sotaan vastakeisari Pescennius Nigeriä ja myöhemmin parthialaisia vastaan.
II Adiutrix osallistui vuonna 213 sotaretkeen alemanneja vastaan ja vuosina 214-217 keisari Caracallan sotaan parthialaisia vastaan. Tämän jälkeen legioonan vaiheista tiedetään vähän, mutta 200-luvun puolivälissä Legio II Adiutrixin legioonalaiset pystyttivät patsaita Gordianus III:lle ja Claudius Gothicukselle, mikä viittaa siihen, että nämä keisarit liittyvät legioonaan jotenkin. Luultavasti Gordianus käytti legioonaa sodassa sassanideja vastaan vuonna 238, minkä jälkeen II Adiutrix osallistui Claudius Gothicuksen sotaretkeen visigootteja vastaan vuonna 269. Yksi legioonan joukko-osasto oli vielä Mogontiacumissa (Mainz) Constantius I Chloruksen aikana, minkä jälkeen legioona katoaa lähteistä.
Lähteet muokkaa
- Jona Lendering: Legio II Adiutrix Livius.Org. Arkistoitu 17.7.2015. Viitattu 29.11.2008. (englanniksi)