Lavea puoliväljä etuvokaali
Lavea puoliväljä etuvokaali on vokaaliäänne[1], joka sijoittuu ääntämykseltään suomen kielen äänteiden e [e̞] ja ä [æ] väliin. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkki on [ɛ]. Äännettä merkitään useissa kielissä kirjaimella E (e) (johon voi liittyä jokin tarke). Suomen kielessä se ei esiinny itsenäisenä foneemina.
Ääntäminen muokkaa
Vokaalia [ɛ] määrittävät seuraavat foneettiset piirteet:
- Vokaali on etinen, koska kielen massa suuontelossa on suhteellisen edessä.
- Vokaali on puoliväljä, koska kielen korkein kohta on suhteellisen alhaalla.
- Vokaali on lavea, koska huulten asento on soikea, ei pyöreä.
Esiintyminen ja kirjoittaminen eri kielissä muokkaa
Lavea puoliväljä etuvokaali [ɛ] esiintyy esimerkiksi seuraavissa kielissä (ainakin joissain murteissa):
- saksassa, esim. Bett /bɛt/ ’sänky’
- englannissa, esim. bed /bɛd/ ’sänky’
- ranskassa, esim. bête /bɛt/ ’peto’.
Suomalainen mieltää lavean väljän etuvokaalin useimmiten äänteen [e] allofoniksi, mikä saattaa aiheuttaa vaikeuksia sellaisten vieraiden kielten oppimisessa, joissa kysymys on kahdesta eri foneemista, kuten ranskassa.
Lähteet muokkaa
- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.
