Latokartano

asuinalue Helsingissä
Tämä artikkeli käsittelee Helsingin asuinaluetta. Historiallisesta maatilatyypistä kerrotaan artikkelissa Latokartano (yleiskäsite) ja Perniön kylästä artikkelissa Latokartano (Perniö).

Latokartano (ruots. Ladugården) on asuinalue Helsingin Viikissä. Se sijaitsee Helsingin yliopiston Viikin kampusalueesta koilliseen, yliopiston tutkimustilan peltojen vieressä. Aluetta rajoittavat luoteessa ja pohjoisessa Lahdenväylä ja Kehä I, etelässä Viikintie ja idässä laaja metsäalue (Hallainvuori), jonka toisella puolella on Myllypuro. Helsingin keskustaan on matkaa noin kahdeksan kilometriä. Asukkaita alueella oli vuoden 2010 alussa 7 921 ja työpaikkoja 341.[3]

Latokartano
Ladugården
Latokartanon asuinaluetta peltomaiseman keskellä lokakuussa 2004.
Latokartanon asuinaluetta peltomaiseman keskellä lokakuussa 2004.
Kaupungin kartta, jossa Latokartano korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Latokartano korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Koillinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 36
Pinta-ala 2,02[1] km² 
Väkiluku 9 606 ()[2]
Väestötiheys 4755 as./km²
Osa-alueet on itse osa-alue Latokartanon peruspiirissä
Postinumero(t) 00790
Lähialueet Viikinranta, Viikin tiedepuisto, Pihlajamäki, Pihlajisto, Ala-Malmi, Kontula, Myllypuro, Herttoniemi

Historia muokkaa

Latokartanon osa-alue on saanut nimensä Viikin latokartanosta, joka perustettiin 1500-luvulla läheisen Helsingin kuninkaankartanon alaiseksi latokartanoksi. Viikin latokartano muodostettiin kuudesta Östervikin ja kolmesta Västervikin kylän talosta. Vuonna 1629 se lahjoitettiin ratsumestari Gert Skyttelle, mutta peruutettiin kruunulle vuonna 1655, minkä jälkeen se oli Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherran virkatalona.[4]

Viikin latokartanoon kuului myös nykyinen Viikinmäen alue, joka siirtyi 1900-luvun alkupuolella Helsingin kaupungin omistukseen.[4] Tilan jäljelle jäänyt osa luovutettiin vuonna 1931 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle Viikin koetilaksi (nyk. Viikin tutkimustila), jonka yhteyteen myös Viikin kampus on vähitellen muodostunut.[5][6] Suurin osa tilan yhä jäljellä olevista pelloista sijaitsee kuitenkin Viikintien eteläpuolella ja kuuluu nykyisin Viikinrannan osa-alueeseen.

Sotien jälkeen maatalousylioppilaiden yhdistys Sampsa ajoi Latokartanoon omaa kylähanketta, jota kutsuttiin nimellä Viikin agraarikylä, joksi ylioppilaskylää kutsuttiin 1950-luvulla. Viikin agraarikylä vihittiin syyskuussa 1953.[7][8]

1950–1970-luvuilla Latokartanon alueelle rakennettiin jonkin verran lähinnä opiskelija-asuntoja (Latokartanon ylioppilaskylä). Alueen uudisrakentaminen aloitettiin vuonna 1998, ja se on 2000-luvulla kuulunut Helsingin tärkeimpiin asuntorakennuskohteisiin. Rakentaminen jatkuu aina 2010-luvun loppupuolelle.

Asuinalueena muokkaa

Latokartanon eteläisin osa on ns. ekologista asuinaluetta, jossa on pyritty kestävän kehityksen mukaiseen asumiseen. Ekoalueen rakentamisesta on järjestetty kaksi suunnittelukilpailua, joiden seurauksena alueen taloissa on kokeiltu muun muassa aurinkoenergiajärjestelmiä. Latokartanoa on tarkoitus täydennysrakentaa peltoalueille Tilanhoitajankaaren molemmin puolin. Hankkeeseen kuuluu myös kaupallisia ja julkisia palveluja.[9]

Liikenneyhteydet muokkaa

Lahdenväylä ja Viikintie ovat alueen tärkeimmät henkilöautoliikenteen runkoväylät. Kehä I kulkee aivan Latokartanon asuinalueen vierestä koillisessa ja lähimmät liittymät sille on Pihlajamäessä ja vuonna 2016 avattu uusi Kivikon liittymä. Latokartanoon liikennöi Munkkiniemestä ja Kontulasta bussilinja 57, keskustasta linja 78, sekä Herttoniemestä ja Puistolasta linja 79. Lisäksi runkolinja 550 kulkee Viikin halki, ja 506 kulkee Ruskeasuolta Latokartanon ja Viikin kampuksen läpi Myllypuroon. Kehä I varrella liikennöi Itäkeskuksesta Malmin suuntaan linjat 562 ja 561 sekä Pitäjänmäkeen linja 54, Itä-Helsingistä Malmin kautta Myyrmäkeen Runkolinja 560. Lokakuussa 2023 runkolinja 550:n reitillä alkoi liikennöidä pikaraitiotie 15.

Latokartanon peruspiiri muokkaa

Latokartanon peruspiiri on Helsingin piirijaossa laajempi alue, joka jaetaan seuraaviin osa-alueisiin: Viikinranta, Latokartano, Viikin tiedepuisto, Viikinmäki, Pihlajamäki ja Pihlajisto. Peruspiirin maapinta-ala on 10,03 km² ja asukasluku vuoden 2010 alussa 21 149. Työpaikkoja peruspiiri tarjosi 5 521 hengelle.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Helsinki alueittain 2016 (PDF) 2017. Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 23.4.2017.
  2. http://www.aluesarjat.fi/. Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. a b Helsinki alueittain 2011 (PDF) Helsingin kaupunki Tietokeskus. Arkistoitu 26.3.2012.
  4. a b ”36. kaupunginosa Viikki – Vik”, Helsingin kadunnimet, s. 176. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0. Teoksen verkkoversio.
  5. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto. Viitattu 2.12.2016.
  6. Viikin opetus- ja koetila Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristot RKY, Museovirasto. Viitattu 20.11.2023.
  7. Savolainen, Sisko: Aktiivista toimintaa Sata Sampsan vuotta. 2007. Maatalousylioppilaiden yhdistys Sampsa ry. Viitattu 20.5.2020. [vanhentunut linkki]
  8. Historialliset tapahtumat 29.9.2022, 69 vuotta sitten (29.9.1953) Päivyri.fi. Digitoimisto Preoni. Viitattu 20.5.2020.
  9. Rämö, Marjo: Viikin pelloille halutaan asuntoja, koska ratikka tarvitsee matkustajia – Pirkko ja Arja suunnittelevat jo poismuuttoa: "En halua katsella ikkunasta, mitä naapurin keittiössä on tarjolla" Helsingin Uutiset. 3.11.2022. Viitattu 5.11.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.