Latinxua Sin Wenz
Latinxua Sin Wenz (kiin.: 拉丁化新文字; pinyin: Lādīnghuà Xīn Wénzì, myös Sin Wenz, Latinxua Sinwenz, Zhongguo Latinxua Sin Wenz, Beifangxua Latinxua Sin Wenz tai Latinxua) on vähän käytetty mandariinikiinan latinisaatio. Sitä käytettiin aluksi ilman tooneja, koska ajateltiin, että toonit voitaisiin ymmärtää kontekstin perusteella.
Latinxua oli ensimmäinen mandariinikiinaa äidinkielenään käyttävien henkilöiden kehittämä latinisaatio. Alun perin se kehitettiin Neuvostoliitossa ja sitä käyttivät Neuvostoliitossa asuneet kiinalaiset siirtolaiset kunnes suurin osa heistä poistui maasta. Tämän jälkeen latinisaatiota käytettiin hetken aikaa Pohjois-Kiinassa ennen kuin Kiinan kansantasavalta lakkautti sen käytön.
Historia ja kehitys muokkaa
Työ Kiinan kielen kirjoittamiseksi latinalaisin kirjaimin alkoi Moskovassa jo vuonna 1928 kun alettiin pohtia keinoja, jolla Neuvostoliiton kaukoidässä sijaitsevilla alueilla asuville kiinalaisille voitaisiin opettaa luku- ja kirjoitustaito.
Latinxua poikkesi huomattavasti muista latinisaatioista, sillä sen oli tarkoitus korvata merkkien käyttö. Latinisaatiossa päätettiin käyttää latinalaisia aakkosia koska sen katsottiin toimivan kyrillistä kirjaimistoa paremmin. Toisin kuin Gwoyeu Romatzyh, joka käyttää hyvin monimutkaista järjestelmää kuvatakseen tooneja, latinxua ei kuvaa tooneja lainkaan. Latinxua ei myöskään ole sidottu mandariinikiinaan, vaan sitä voitaisiin käyttää kuvaamaan myös muita kiinan kieliä ja murteita.
Prototyyppi kielen latinisaatioksi valmistui vuonna 1929 ja järjestelmä valmistui vuonna 1931.
Jonkin aikaa järjestelmä oli erittäin merkittävä ja sen avulla julkaistiin yli 300 teosta, joista otettiin yli puoli miljoonaa kopioita. Vuonna 1944 Kiinan hallitus kuitenkin päätti lakkauttaa järjestelmän käytön. Lakkauttamisen virallisena syynä oli, että järjestelmän opettajia ei ollut saatavilla tarpeeksi.
