Lasse Lehtinen
Lasse Antero Lehtinen (s. 23. tammikuuta 1947 Kotka) on suomalainen poliitikko, toimittaja ja kirjailija. Hän toimi SDP:n kansanedustajana (1972–1983), europarlamentaarikkona (2004–2009) ja Kuopion kaupunginvaltuutettuna 1969–1980.[1][2]
| Lasse Lehtinen | |
|---|---|
_01.jpg) Lasse Lehtinen vuonna 2018. |
|
| Euroopan parlamentin jäsen | |
|
20.7.2004 – 13.7.2009
|
|
| Kansanedustaja | |
|
22.1.1972 – 25.3.1983
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Kuopion läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. tammikuuta 1947 Kotka |
| Ammatti | toimittaja, kirjailija |
| Tiedot | |
| Koulutus | filosofian tohtori (2002) |
| Tutkinnot | Oulun yliopisto |
Lehtinen on myös juontanut Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelmaa vuosina 1999–2005.[3]
Elämä ja ura muokkaa
Koulutus ja uran alkuvaiheet muokkaa
Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa,[4] missä Lehtinen kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Hän valmistui ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1965.[5] Lehtinen jatkoi opintojaan Helsingissä ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1977. Lopputyönsä hän teki Tukholman yliopistolle.
Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso herätti tuoreeltaan keskustelua ja muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia.[6] Lehtinen on jatkanut Suomen poliittisen historian parissa muun muassa Hannu Rautkallion kanssa kirjoitetulla, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä käsittelevällä teoksella Kansakunnan sijaiskärsijät (2005).
Lehtinen työskenteli Yhtyneiden Kuvalehtien Seura-lehden toimittajana 1966–1969 ja Yleisradion tv-uutisten toimittajana 1969–1972.[1]
Lehtinen on ollut naimisissa varatuomari Eira Palinin kanssa vuodesta 1976.[7][8]
Politiikka muokkaa
Vuoden 1972 eduskuntavaaleissa Lehtinen valittiin kansanedustajaksi Kuopion läänin vaalipiiristä. Hän toimi kansanedustajana kolme kautta vuoteen 1983.[1] Puolueensa oikean laidan kulkijana Lehtinen ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa, joten ministerinpaikat ja muut korkeat poliittiset tehtävät kiersivät hänet. Myöhemmin Lehtinen oli yksi Martti Ahtisaaren ”keksijöistä”, jotka ryhtyivät ajamaan politiikan ulkopuolista valtiosihteeri Ahtisaarta SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 vaaleihin. SDP:n myöhempi puheenjohtaja Eero Heinäluoma kirjoitti Ahtisaaren elämäkerrassa, että nimenomaan Lehtinen oli keskeisenä henkilönä Ahtisaaren puolesta tehdyssä medialobbauksessa. Tässä työssä Lehtinen sai rinnalleen SDP:n vasenta laitaa edustaneen Erkki Tuomiojan, joka Lehtisen tavoin oli huonoissa väleissä Kalevi Sorsan kanssa, ja Matti Ahteen, jonka Sorsa oli vuonna 1989 syrjäyttänyt eduskunnan puhemiehen paikalta.[9] Puolueen esivaalissa Ahtisaari löi Kalevi Sorsan ja nousi lopulta presidentiksi.[10]
Vuonna 2004 Lehtinen valittiin Euroopan parlamenttiin SDP:n edustajana 47 186 äänellä. Hän toimi parlamentissa yhden kauden.
Kesällä 2011 Lehtinen ilmoitti tavoittelevansa SDP:n presidenttiehdokkuutta vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Hän kuitenkin vetäytyi ehdokkuuden tavoittelusta Paavo Lipposen ilmoittauduttua mukaan kisaan saman vuoden elokuussa.[11]
Muut tehtävät muokkaa
Kansanedustajakausiensa jälkeen Lehtinen toimi lehdistöneuvoksena ulkoministeriössä 1983–1990.[1] Hän työskenteli Suomen Lontoon suurlähetystössä 1985–1989 sekä ulkoministeriössä lähetystöneuvoksena 1989–1990 ja Amerin sidosryhmäjohtajana 1990–1993[1].
Vuonna 2009 Lehtinen luopui Euroklubin puheenjohtajan tehtävistä yhdistyksen 20-vuotisjuhlissa johdettuaan klubia sen perustamisesta lähtien.[12]
Marraskuussa 2010 Lehtinen nimettiin Suomen jalkapallon pääsarjaa Veikkausliigaa hallinnoivan Jalkapalloliiga ry:n puheenjohtajaksi.[13]
Toimittaja ja kirjailija muokkaa
Lehtisen kirjallinen tuotanto käsittää poliitikkojen muotokuvia, yhteiskunnallisia satiireja, asiaproosaa ja romaaneja. Hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin. Hän käsikirjoitti Hyvät herrat -tv-sarjaa yhdessä Aarno Laitisen kanssa.
Lehtisellä on Helsingissä toimiva vuonna 1984 perustettu Firma Brutto Oy -yritys, joka tuottaa sanomalehti- ja aikakauslehtiartikkeleita, kirjoja, televisio- ja näytelmäkäsikirjoituksia sekä ohjelmakokonaisuuksia.
Vuodesta 1993 Lehtinen teki uraa itsenäisenä TV-tuottajana ja juonsi viihdeohjelmaa Anteeksi kuinka? (1993–1996) ja tietokilpailua Haluatko miljonääriksi? (1999–2005). 2010-luvulla Lehtinen teki yhdessä Seppo Hovin kanssa Yle TV1 -kanavalle Suomen lähihistoriaa valottavia, käsikirjoitetuista vuoropuheluista koostuvia ohjelmia kuten Hengen asein ja Maaseudulta maailmalle.[14]
Lehtinen kirjoitti libreton Ilmajoen musiikkijuhlilla kaudella 2013–2014 kantaesityksenä saaneeseen Urho Kekkosesta kertovaan oopperaan, jonka Uljas Pulkkis sävelsi.[15]
Huhtikuussa 2012 Helsingin johtava kihlakunnansyyttäjä nosti Lehtistä vastaan syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta liittyen Onni suosii rohkeaa -romaaniin.[16] Lehtinen vältti oikeudenkäynnin pyytämällä anteeksi.[17]
Elokuussa 2012 Erkki Aurejärvi ja 12 juristia tekivät poliisille tutkintapyynnön Lehtisen tupakoinnin vaarattomuuteen liittyvistä väitteistä. Perusteluna tutkintopyynnölle on, että Lehtinen olisi julkisesti valehdellut tupakan terveysvaaroista, pyrkinyt harhauttamaan kuluttajia ja viemään pohjan terveysviranomaisten varoituksilta. Tutkintapyyntö on tehty murhista ja murhanyrityksistä.[18] Poliisi ei käynnistänyt tapauksesta tutkintaa.[19] Lehtinen toimi Amer-yhtymä Oy:n Savumerkki-lehden toimittajana vuosina 1990–2002.
Luottamustehtävät muokkaa
- Euroopan parlamentin jäsen 2004–2009
- kansanedustaja 1972-1983
- Kuopion kaupunginvaltuuston jäsen 1968-1980
- Euroklubi ry, puheenjohtaja 1989–2009
- Suomalaisen Työn Liitto, viestintätoimikunnan puheenjohtaja 2001–2007
- SDP:n historiatoimikunnan jäsen 2002–
- oopperasäätiö Cavan hallituksen jäsen 2003–2007
- Väinö Tannerin säätiön hallituksen puheenjohtaja 2004–2012, 2014–2022
- Freeman of the City of London 2007
- The Learned Committee of the Estonian Institute of Historical Memory, jäsen 2009–
- Sotainvalidien perinnejärjestön puheenjohtaja 2009–
- Suomen maabrändivaltuuskunnan jäsen 2008–2010
- Jalkapalloliiga (Veikkausliiga) ry:n hallituksen puheenjohtaja 2010–2017
- Risto Ryti -seuran valtuuskunnan puheenjohtaja 2012–
- Elo-säätiön hallituksen jäsen.[20]
Tunnustukset muokkaa
- Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki
- Sotilasansiomitali
- Sotainvalidien ansioristi
- Sotaveteraanien ansioristi
- Sotilastiedotuksen ansiomitali soljen kera
- Sininen risti
- Pohjantähden ritarikunnan I luokan ritarimerkki (Ruotsi)
- Puolustusvoimien kultainen ansiomitali
- Rafael Paasio -mitali
- Risto Ryti -mitali
- K.J. Ståhlberg -mitali
- Suomen Metsäyhdistyksen kultainen ansiomerkki
- Urheilutoimittajain liiton ansiomerkki
- Osuustoiminnan Rochdale-ansiomerkki
- Ruokatoimittajat ry:n kunniamaininta kirjasta Salakapakoita ja tappaiskeittoa, 2020
- Warelius-palkinto (Tietokirjailijat) 2018
- WSOY:n kirjallisuuspalkinto 2003
- P. E. Svinhufvudin muistosäätiön palkinto 2011 yhdessä Hannu Rautkallion kanssa teoksesta Väinö Tanner, unohdetut päiväkirjat 1943–1944[21]
- Kirjallisuuden Minna-patsas (Kuopion taiteilijaseura) 1981
Bibliografia muokkaa
Tietokirjallisuus muokkaa
- Kekkosen lastenlapset. Mielipidekirja. Kuopio: Kustannuskiila, 1979. ISBN 978-951-6-57062-7.
- Virolainen, tasavallan isäntärenki. Suomalaisen poliitikon muotokuva. Helsinki: WSOY, 1980. ISBN 978-951-0-10158-2.
- Fagerholm, Kekkosen tasavallan kakkonen. Pohjoismaisen poliitikon muotokuva. Porvoo: WSOY, 1981. ISBN 978-951-0-10851-2.
- Työläjärvi, tasavallan tahtonainen. Naispoliitikon muotokuva. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 978-951-0-11460-5.
- Minä ja Thatcher. Lontoon matkapöytäkirja. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15999-9.
- Euroopan umpisuoli. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-18303-8.
- Komulainen, Jorma & Lehtinen, Lasse: Meidän Herramme kuopiolaisia. Kuopio: Kuopion kaupunki, 1992. ISBN 978-952-9-04226-5.
- Täyteläistä elämää. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 978-951-1-12882-3.
- Matkalla Mäntyniemeen. Martti Ahtisaaren tie presidentiksi. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-20147-3.
- Luotettavat muistelmat. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 978-951-0-21490-9.
- Luotettavat muistelmat 2. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-22017-7.
- Karhun varjossa. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 978-951-0-22893-7.
- Entisen presidentin tekijä. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24357-4.
- Luonnekuvia. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 978-951-0-25663-3.
- Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981. Väitöskirja. Helsinki: Helsinki, 2002. ISBN 978-951-0-26705-9.
- Hautala, Hannu & Lehtinen, Lasse & Rautiainen, Lassi: Minun metsäni. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 978-951-3-73482-4.
- Kynällä, kameralla, kiväärillä. Espoo: Weilin+Göös, 2004. ISBN 978-951-0-29427-7.
- Lehtinen, Lasse & Rautkallio, Hannu: Kansakunnan sijaiskärsijät. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-30797-7.
- Sodankäyntiä sanoin ja kuvin. Suomalainen sotapropaganda 1939–1944. Ilmestynyt aiemmin nimellä Kynällä, kameralla, kiväärillä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32025-0.
- Viiden vuoden kakku. Päiväkirjan lehtisiä vuosilta 2003–2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35515-2.
- Rautkallio, Hannu & Lehtinen, Lasse: Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat 1943–1944. Espoo: Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-48-4.
- Nätti-Jussi. Suomalaisen seikkailijan elämäkerta. Espoo: Paasilinna, 2012. ISBN 978-952-5856-65-1.
- Lehtinen, Lasse & Ukkola, Sanna: Vastarannan kiiski, Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä. Helsinki Vuosi=2015: WSOY. ISBN 978-951-0-39490-8.
- Lehtinen, Lasse: TANNER - Itsenäisen Suomen mies. Otava, 2017. ISBN 9789511307303.
- Lehtinen, Lasse & Volanen, Risto: 1918- Kuinka vallankumous levisi Suomeen. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32600-7.
- Lehtinen, Lasse: Minä ja Kekkonen. Otava, 2018. ISBN 9789511330721.
- Lehtinen, Lasse: Salakapakoita ja tappaiskeittoa. Otava, 2020. ISBN 978-951-1-34599-2.
- Lehtinen, Lasse: Murhattu ministeri : Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-38632-2.
- Lehmus, Jussi & Lehtinen, Lasse: Salaista sotaa, Mannerheimin demari Kalle Lehmus. Jyväskylä: Docendo, 2021. ISBN 9789523821118.
- Lehtinen, Lasse: Sinivalkoiset suosikit 1, Humoristit (kuvitus Teuvo Salminen). Printhaus, 2022. ISBN 978-952-94-6718-1.
- Lehtinen, Lasse: Keltamusta legenda - Kuopion Palloseuran 100 vuotta (kuvitus ja taitto Ilpo Koskela). KuPS Oy, 2022. ISBN 978-952-94-6997-0.
Kaunokirjallisuus muokkaa
- Uskottu mies. Porvoo: WSOY, 1983. ISBN 978-951-0-12113-9.
- Tuntematon kersantti. Porvoo: WSOY, 1984. ISBN 978-951-0-12469-7.
- Satumainen onni. Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 978-951-0-13292-0.
- Valkoinen ihmissyöjä. Porvoo: WSOY, 1986. ISBN 978-951-0-13792-5.
- Punainen vuorineuvos. Porvoo: WSOY, 1987. ISBN 978-951-0-14612-5.
- Novellihenkilön kuolema (kertomus, SSKK:n erillispainos, 1988)
- Fyrkanvaltaajan kuolema. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 978-951-0-16509-6.
- Kotilaisen kotiryssä. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 978-951-0-17411-1.
- Luodinkestävä luutnantti. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 978-951-0-19040-1.
- Keltainen noutaja. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-19646-5.
- Siivetönnä en voi lentää. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32045-7.
- Onni suosii rohkeaa. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36876-3.
- Hiihtävä hautaustoimisto. Espoo: Paasilinna, 2013. ISBN 978-952-2990-006.
- Ei ole muuta antaa. Helsinki: WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-41442-2.
Oopperalibretot muokkaa
- Lentävän kalakukon paluu, revyynäytelmä, 1999, Mikkelin teatteri, (yhdessä Seppo Rothin kanssa).
- Paholaisen palkka-ampuja, Carl Maria von Weber, 2008, Suomen Kansallisooppera, (yhdessä Juha Hemánuksen kanssa)
- Kekkonen, Uljas Pulkkis, 2013, Ilmajoen musiikkijuhlat
Käännökset muokkaa
- Tuntematon kersantti, 1990 Englanti, (Blood, Sweat and Bears), Brasseys
- Keltainen noutaja, 1994 Ruotsi, (Nyfiken död)
- Punainen vuorineuvos, 1994 Viro, (Punane mäenõunik)
- Minun metsäni, 2002 Englanti (My forest), Saksa (Mein Wald), Ruotsi (Min skog)
Muut teokset muokkaa
- Hyvin menee, herrat nauraa, kaskukokoelma 1983 (ilman tekijän nimeä)
Filmografia muokkaa
- Huomenna Fidel puhuu, dokumentti, käsikirjoitus, kuvaus ja leikkaus. Esitetty Suomen, Ruotsin ja Norjan televisiossa, 1971
- Uskottu mies, televisioelokuva romaanista, MTV, 1987
- Satumainen Onni, televisioelokuva romaanista, MTV, 1988
- Pieni ihmissydän, draama, 7 jaksoa, käsikirjoitus, MTV3, 1991
- Tanen kyydissä, sketsiohjelma, käsikirjoitus, MTV3, 1991
- Aikansa kutakin, visailu, juonto, TV1, 1992
- Hyvät herrat, poliittinen satiiri, käsikirjoitus (Aarno Laitisen kanssa), 222 jaksoa, MTV3, 1990–97
- Anteeksi kuinka?, viihdeohjelma, juonto ja käsikirjoitus (Pekka Karhuvaaran kanssa 1993–94), 84 jaksoa, MTV3 ja Nelonen, 1993–96
- Taikapeili, sitcom, käsikirjoitus, TV2, 1995
- Kekkonen ja KGB, dokumentti, käsikirjoitus ja juonto, Nelonen, 1997
- Vrooom!!!, miesten makasiiniohjelma, tuotto, käsikirjoitus ja juonto, Nelonen, 1997–98
- Ylähuone, seniorikansalaisten keskusteluohjelma, tuotto ja käsikirjoitus, Nelonen, 1997–98
- Suoraan asiaan, ajankohtaisohjelma, tuotto (Arto Tuomisen kanssa), Nelonen, 1997–98
- Ö-studio, poliittinen satiiri, tuotto, käsikirjoitus, Nelonen, 1998–99
- Kämpin paluu, dokumentti, tuotto, käsikirjoitus ja juonto, Nelonen, 1999
- Haluatko miljonääriksi?, visailu, 212 jaksoa, juonto, Nelonen, 1999–2005
- Suurin suomalainen / Risto Ryti, käsikirjoitus (Anu Valveen ja Nina Stenroosin kanssa), Yle / TV1, 2004
- Peacebroker / Martti Ahtisaaren muotokuva, haastattelu ja käsikirjoitus, Nordisk Film, MTV3, 2007
- Kansallistietäjä, tietokilpailu, juonto, Nordisk Film, MTV3, 2008
- Katkennut kalpa, dokumentti sotainvalideista, käsikirjoitus ja selostus, TV1, 2010
- Hengen asein, suomalainen sotapropaganda 1939–45, (Yhdessä Seppo Hovin ja Vesa Saarisen kanssa), Yle / TV1, 2014
- Ankarat vuodet, dokumentti sotavuosista (Seppo Hovin ja Vesa Saarisen kanssa) 2017 YLE/Radio 1
- Viaton viisikymmenluku, dokumentti (Seppo Hovin ja Vesa Saarisen kanssa) 2018 YLE/Radio 1
- Maaseudulta maailmalle, dokumentti (Seppo Hovin kanssa) 2020, YLE 1 tv
- Kuuma kuusikymmenluku, dokumentti (Seppo Hovin ja Vesa Saarisen kanssa) 2021 YLE/Radio 1
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Lasse Lehtinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Lasse Lehtinen Euroopan parlamentti. Viitattu 5.3.2023.
- ↑ Haapsaari, Mona: Missä he ovat nyt: Ensimmäinen Haluatko miljonääriksi -ohjelman juontaja Lasse Lehtinen: "Valmistaudu siihen mitä pelkäät" MTV UUtiset. 19.11.2016. Viitattu 30.12.2019.
- ↑ Lehtinen, Lasse Pohjoissavolaisen kirjallisuuden bibliografia. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 27.3.2016.
- ↑ Ahonen, Iida: Ikkunasta ulos ja munkinostoon Savon Sanomat. 29.5.2015. Viitattu 27.3.2016.
- ↑ Dosentit haukkuvat Lasse Lehtisen väitöskirjaa. Helsingin Sanomat, 24.10.2002. Digitilaajille. Viitattu 31.1.2010.
- ↑ Lehtinen, Lasse Kirjasampo. Viitattu 26.8.2019.
- ↑ Eduskunnan tavoitelluin poikamies menetti sydämensä – ja vapautensa. Seura, 1976, joulukuu, nro 49/1976.
- ↑ Saari, Heikki: Näin Ahtisaari tyrmäsi presidentinvaaleissa 23 vuotta sitten 22.10.2017. Ilta-Sanomat.
- ↑ Kuikka, Aarrevuo: Lasse Lehtinen – Tasavallan tulppalähde tarkemmin?
- ↑ Lehtinen vetäytyy presidenttikisasta Yle. 11.8.2011. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Lasse Lehtinen luopuu Euroklubin johdosta Helsingin Sanomat. 22.11.2009. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 22.11.2009.
- ↑ Hannu Rautiaiselle seuraaja 24.11.2010. Veikkausliiga. Viitattu 24.11.2010.
- ↑ Tuomo Yrttiaho: Seppo Hovi ja Lasse Lehtinen tutkailevat 50- ja 60-lukujen Suomea, mutta löysä nostalgia vesittää analyysin. Helsingin Sanomat 9.1.2020.
- ↑ Lehtinen kirjoittaa oopperaa Kekkosesta. Uutispäivä Demari, 2011, nro 5.7., s. 17.
- ↑ Lasse Lehtinen joutuu käräjille romaanistaan. Helsingin Sanomat, 20.4.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2012. Arkistoitu.
- ↑ Joonas Laitinen: Lasse Lehtinen sopi oikeusriitansa 11.9.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 12.9.2012.
- ↑ Juristit haluavat Lasse Lehtisen tupakkapuheista murhatutkinnan 22.8.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 22.8.2012.
- ↑ Tapio Pellinen: Lehtisen tupakkapuheet eivät käynnistä tutkintaa 29.8.2012. Iltalehti. Viitattu 30.8.2012.
- ↑ ELO-säätiön hallitus ELO-säätiö. Arkistoitu 22.8.2019. Viitattu 22.8.2019.
- ↑ Sinisalo sekä Rautkallio ja Lehtinen saivat Svinhufvudin muistosäätiön kirjapalkinnot Yle Uutiset. 15.12.2011. Viitattu 23.1.2012.
Kirjallisuutta muokkaa
- Riitta Aarrevuo ja Jukka Kuikka, Tasavallan tulppa, Lasse Lehtinen: Isokenkäisten ikäluokka muistelee, 60-vuotisjuhlakirja, 2007
- Jussi Lähde: Aidankaataja, Lasse Lehtisen tähänastinen elämä ja teot, 2011
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lasse Lehtinen Wikimedia Commonsissa
- Viralliset sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lasse Lehtinen haastattelussa, Kirjastokaista-video
- Lasse Lehtisen tupakkaväitteet (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lasse Lehtinen Euroopan parlamentti.