Lapasotka
Lapasotka (Aythya marila) on pieni kokonaan sukeltava sorsalintu.
| Lapasotka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Sotkat Aythya |
| Laji: | marila |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aythya marila |
|
 Lapasotkan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Koiraalla on hyvin tumma pää, joka kiiltää valossa vihreänsävyisenä, tumma rinta ja kaula, valkea vatsa ja harmaa selkä, sininen nokka ja keltaiset silmät. Naaras muistuttaa tukkasotkaa, mutta nokan tyvessä on usein enemmän valkeaa, poskella usein selvempää vaaleaa kuviointia ja selässä harmaa ”huurteinen” väritys. Pituus on 40–51 cm, siipien kärkiväli 75 cm ja paino noin 700 – 1 300 g.
Vanhin suomalainen rengastettu lapasotka on ollut 13 vuotta 1 kuukautta 16 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin lapasotka.
Levinneisyys muokkaa
Pohjois-Amerikka, Eurooppa ja Aasia. Suomessa lapasotka pesii harvalukuisena Lapissa ja Pohjanlahdella. Euroopassa pesii vain 8 000 – 11 000 paria, Venäjällä lisäksi 40 000 – 80 000 paria ja Suomessa 700 – 1 100 paria. Laji on muuttolintu, joka talvehtii Itämeren eteläosissa, Pohjanmerellä ja osa kannasta jopa Välimerellä.
Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Lapasotkan ohjeellinen arvo on vuonna 2002 annetun asetuksen mukaan 2018 €.[3]
Elinympäristö muokkaa
Joet ja kesäisin järvet ja suot ja talvisin rannikolliset lahdet, estuaarit, laguunit ja sisämaan järvet.[4] Pesimäaluetta ovat järvet, suot ja Pohjanlahden saaristo. Muuttaa talveksi avomeren tuntumaan.
Lisääntyminen muokkaa
Pesä on maassa lähellä rantaa, joskus harvoissa yhdyskunnissa. Vihertävänruskeita munia on 6–13, naaras hautoo noin 4 viikkoa ja poikaset ovat lentokykyisiä seitsemän viikon ikäisinä.
Ravinto muokkaa
Talvisin nilviäiset, simpukat, osterit ja etanat sekä kesäisin kasveja kuten vitat, sellerit, sarat ja ruohot sekä hyönteisiä ja äyriäisiä.[4]
Nimi muokkaa
Tieteellinen nimi Aythya (kreik. aithuia) viittaa tunnistamattomaan merilintuun, jonka mm. Aristoteles mainitsee. Lajinimi marila tulee kreikan sanasta marile, joka tarkoittaa hiilipölyä tai hiillosta. [5]
Lähteet muokkaa
- Hildén, Olavi 1964: Retkeilijän lintuopas. Otava. Malmö Grafiska AB.
- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Aythya marila IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
- ↑ a b Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista 3.1.2002/9 Viitattu 30.5.2016
- ↑ a b Greater Scaup Audubon. 13.11.2014. Viitattu 31.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Jobling, 2010
Aiheesta muualla muokkaa
- Lapasotka Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Lapasotka (Aythya marila)
- ITIS: Aythya marila (englanniksi)