Lajjun (arab. اللجّون‎, al-Lajjūn) on entinen kylä nykyisessä Israelissa lähellä muinaista Megiddoa. Sen arvellaan saaneen nimensä roomalaisen legioonan leirin mukaan. Kylä tuhoutui Israelin itsenäisyyssodan yhteydessä vuonna 1948 ja nykyisin siitä on jäljellä vain muutamia raunioita.

Lajjun
Valokuva vuodelta 1924.
Valokuva vuodelta 1924.
Kartta 1940-luvulta.
Kartta 1940-luvulta.

Lajjun

Koordinaatit: 32°34′29″N, 35°10′40″E

Hylätty 1948











Maantiede muokkaa

 
Lajjunin raunioita nykyisin.
 
Karavaaniseraljin rauniot ja vanha silta piirroksessa vuodelta 1870.

Lajjun sijaitsi Palestiinan pohjoisosassa Jisreelin tasangolla lähellä muinaista Tel Megiddoa. Nykyisin lähellä sijaitsee Megiddon kibbutsi. Alue tunnettiin aikanaan hyvistä vesilähteistään ja ympäröivä seutu hedelmällisenä viljelymaana.[1] Paikalle on sittemmin istutettu metsää.[2]

Historia muokkaa

Nykyisen kylän uskotaan saaneen nimensä Rooman valtakunnan kaudella Legio VI Ferratan leirin mukaan.[2] Lajjun on arabiankielinen muoto paikan antiikin aikaisesta nimestä Legio.[1] Leirin olemassaoloa paikalla ei ole kuitenkaan osoitettu arkeologisten löytöjen kautta. Diocletianuksen ja Maximianuksen kausilta lähtien paikkakunta tunnettiin nimellä Legio-Maximianopolis. 300-luvulla siitä tuli piispanistuin.[2]

Lajjunin on joskus ehdotettu olleen vuoden 634 Ajnadaynin taistelun taistelukenttä. Muslimit voittivat taistelussa Bysantin valtakunnan joukot. Myöhemmällä islamilaisella kaudella Lajjun oli oman alueensa keskus.[2] Muslimimaantieteilijät painottivat sen sijaintia Damaskoksen ja Egyptin välisellä tiellä. Paikalla oli Abrahamiin liitetty pyhättö ja karavaaniseralji. Alueen voimatekijjä oli al-Tarabayn beduiiniklaani. Vuonna 1538 kylässä mainittiin asuvan 23 kotitaloutta ja sen asukkaat olivat muslimeja. Verotietojen mukaan paikalla kasvatettiin vehnää, ohraa ja seesamia. 1500-luvun puolivälissä Lajjunsita tuli oman sancakinsa eli Osmanien valtakunnan hallintopiirinsä keskus.[1]

Lajjun alkoi taantua 1600-luvulla. Eurooppaan suuntautuva kauppa teki rannikon keskuksista sitä tärkeämpiä. Al-Tarabayn klaanin merkitys väheni Akkon al-Zaydanien kustannuksella. Rannikolla kasvoi myös Haifa. Vuonna 1940 sen asukasluku oli 1 103.[1] Kylä tuhottiin vuonna 1948[2] Israelin itsenäisyyssodan yhteydessä.[1] Nykyisin kylästä on jäljellä vain muutamia raunioita.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e C. E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis ja Ch. Pellat: Encyclopaedia of Islam, Volume V (Khe-Mahi), s. 593-594. Brill, 1998. ISBN 9789004078192. (englanniksi)
  2. a b c d e f A Gazetteer of Buildings in Muslim Palestine (British Academy Monographs in Archaeology) (s. 201) Oxford University Press. Viitattu 30.10.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa