Laina Laine
Impi Laina Laine (2. helmikuuta 1890 Helsinki – 26. helmikuuta 1962) oli suomalainen näyttelijä. Hän tulkitsi muun muassa useiden operettien naispääosia. Teatteriuran ohella hän näytteli sivurooleja suomalaisissa elokuvissa.
Perhetausta muokkaa
Laina Laineen äiti oli syntyään iiläinen liikkeenharjoittaja Maria Sofia Paaso. Hänen isänsä Filip Laine oli muurari ja kotoisin Hartolasta. Hänellä oli kaksi sisarusta, vanhempi veli Yrjö Laine ja nuorempi sisko, näyttelijä Eine Laine. Maria Laine vastusti Venäjän imperialismia Suomessa, ja sen tähden hänen piti poistua maasta vuonna 1913. Filip Laine työskenteli kausiluonteisesti muurarina rakennuksilla, ja hänen alkoholisminsa varjosti perheen elämää. Maksamattomien vuokrien takia Laineen perhe joutui vaihtamaan usein asuntoa.
Käytyään Helsingin Suomalaisen tyttökoulun Laina Laine opiskeli Musiikkiopistossa muun muassa oopperalaulaja Annikki Uimosen johdolla. Hän esiintyi nuoruudessaan laulunäytelmissä, joita hänen parisen vuotta nuorempi sisarensa Eine Laine säesti. Eine Laineesta tuli kuuluisa operettiprimadonna, veli Yrjö Laine oli puolestaan kansakoulunopettaja.
Laine avioitui näyttelijä Kaarlo Saarnion kanssa vuonna 1914. Pariskunnalle syntyi poika Osmo Kalervo toukokuussa 1914. Liitto päättyi eroon 1919.[1] Laineen toinen aviopuoliso oli liikemies Juho Arvi Mela.
Ura muokkaa
Laina Laineen ammattilaisura alkoi kiinnityksellä helsinkiläiselle Kansan Näyttämölle 1913–1919. Vuosina 1919–1923 hän työskenteli Viipurin Näyttämöllä, josta Laine palasi Kansan Näyttämölle vuosiksi 1923–1928. Sen jälkeen hän näytteli Turun Teatterissa (1933–1935) ja Kotkan Näyttämöllä (1935–1939).[2]
Laina Laineella oli naispääosa opereteissa Nukke, Geisha, Hollantilaistyttö ja Sininen masurkka. Hänen muita näyttämötaiteellisia tulkintojaan olivat muun muassa Maria (kappaleessa Paholaisen voittaja), Hilkka (Nuori mylläri), pikku tytär (Isä), Jenny-rouva (Vaarallinen ikä) ja Agda Timelius (Neljä naista).[2]
Laine näytteli useissa suomalaisissa elokuvissa 1940- ja 1950-luvulla. Hänen roolinsa olivat pieniä, usein yhden kohtauksen sivuosia. Satuelokuvassa Prinsessa Ruusunen hän näytteli Sannaa 105-vuotiaana. Edvin Laineen palkitussa Hella Wuolijoki -filmatisoinnissa Niskavuoren Heta Laineella oli Akustin äidin Marin osa. Elokuvassa Hilja – maitotyttö hän näytteli Hiljan äitiä. Laine oli mukana myös muun muassa elokuvissa Radio tekee murron, Opri ja Ryysyrannan Jooseppi sekä värielokuvassa Nummisuutarit. Elokuvassa Pikku-Matti maailmalla hän käytti nimeä Laina Hirvipohja. Teatteri- ja elokuvatehtävien lisäksi Laina Laine esiintyi radiossa.
Laine on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[3]
Filmografia muokkaa
- Ballaadi (1944)
- Nainen on valttia (1944)
- Suurin voitto (1944)
- Kultainen kynttilänjalka (1946)
- Levoton veri (1946)
- Pikku-Matti maailmalla (1947)
- Prinsessa Ruusunen (1949)
- Katarina kaunis leski (1950)
- Radio tekee murron (1951)
- Lännen lokarin veli (1952)
- Niskavuoren Heta (1952)
- Hilja – maitotyttö (1953)
- Kolmiapila (1953)
- Sillankorvan emäntä (1953)
- Mä oksalla ylimmällä (1954)
- Opri (1954)
- Ryysyrannan Jooseppi (1955)
- 1918 – mies ja hänen omatuntonsa (1957)
- Nummisuutarit (1957)
- Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957)
- Lumisten metsien tyttö (1958)
- Pekka ja Pätkä mestarimaalareina (1959)
Lähteet muokkaa
- Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat, Kustannusosakeyhtiö Tammi 1950
- Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä, Tammi 1967
- Laina Laine Elonetissä.
Viitteet muokkaa
- ↑ Teatterin maailma, s. 223 ja 224.
- ↑ a b Teatterin maailma, s. 188.
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 15.12.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
- Laina Laine Elonetissä.