Lahdenpohjan piiri (ven. Лахденпо́хский райо́н, Lahdenpohski raion) on kunnallinen itsehallintoalue Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee tasavallan lounaisosassa Laatokan rannalla. Pohjoisessa se rajoittuu Sortavalan piiriin, etelässä Leningradin alueeseen kuuluviin Viipurin ja Käkisalmen piireihin sekä lännessä Suomeen. Piirin pinta-ala on 2 210 neliökilometriä. Asukkaita on 15 500 henkeä (vuonna 2008).[1]

Lahdenpohjan piiri
Лахденпохский район
Lahdenpohski raion
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Sijainti
Sijainti
Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Lahdenpohja
Pinta-ala 2 210 km²
Väkiluku (2002) 16 300
 – väestötiheys 7,4 as./km²

Seudun pinnanmuodostus on hyvin rikkonainen. Harjut ja mäet vuorottelevat kapeiden pelto- ja niittyalueiden sekä jokien ja purojen muodostamien laaksojen kanssa. Suurimmat joet ovat Hiitolanjoki, Soskuanjoki, Ihalanjoki eli Iijoki ja Miinalanjoki eli Miklinjoki. Pieniä järviä on noin 300. Pinta-alasta noin 7 % on suota. Metsistä suurin osa on havu- ja sekametsää. Laatokan saaristossa elää laatokannorppa. Hyötykaivannaisia ovat pegmatiitti, savi, graniitti, maasälpä ja grafiitti.[1] Seudulle Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkärannan piireissä sijaitsevan, noin 1 220 neliökilometrin laajuisen Laatokan saariston kansallispuiston perustamisesta uutisoitiin tammikuussa 2018.[2][3][4]

Hallinnollinen keskus on Lahdenpohjan kaupunki. Sen lisäksi piiriin kuuluu neljä maalaiskuntaa: Elisenvaara, Hiitola, Kurkijoki ja Miinala. Kaupunkiväestön osuus on 53 %.[1] Asukkaat ovat etupäässä toisen maailmansodan jälkeen muuttaneita venäläisiä, valkovenäläisiä ja ukrainalaisia.

Piiri on perustettu vuonna 1940 Suomen luovuttamista Viipurin läänin alueista. Aluksi sen nimenä oli Kurkijoen piiri. Nykyisen muotonsa Lahdenpohjan piiri sai vuonna 1970.[1]

Lahdenpohjan piirin kautta kulkee Pietarin ja Petroskoin välinen rautatie, josta Elisenvaarassa haarautui nykyään purettu sivurata Parikkalaan ja Hiitolassa Antreaan. Sortavalan ja Lahdenpojan välinen asvalttitie jatkuu Käkisalmeen huonokuntoisena soratienä.

Tärkeimmät elinkeinot ovat rakennuskiven louhinta, rakennustarviketuotanto ja metsäteollisuus. Lahdenpohjassa on vaneritehdas. Maatalous on keskittynyt maidon ja lihan tuotantoon.[1]

Nähtävyyksiä ovat karjalaisten muinaiset asuinpaikat ja linnavuoret, Lumivaaran, Ilmeen ja Jaakkiman luterilaiset kirkot, Kurkijoen ortodoksinen kirkko sekä Lahdenpohjan kaupungin historialliset rakennukset.[5] Kurkijoella on kotiseutumuseo.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 140. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  2. Veikko Huotari: Arkistoitu kopioVenäjä perusti kaksi uutta suojelualuetta Suomen rajan läheisyyteen 15.1.2018. Karjalainen, karjalainen.fi. Arkistoitu 25.2.2018. Viitattu 25.2.2018.
  3. Ladožskije šhery – Karta (Ладожские шхеры – Карта) (Suojelualueen zoomattava kartta. Huom. OOPT:n sivulla kuvataan noin 1000 km2 laajempaa ehdotettua tai suojavyöhykkeellistä tms suojelualuetta kuin mistä 15.1.2018 Suomessa uutisoitiin) OOPT Rossii (Venäjän suojelualueiden sivusto), oopt.aari.ru. Viitattu 25.2.2018. (venäjäksi)
  4. Ladožskije šhery – Ustanovotšnyje svedenija (Ладожские шхеры – Установочные сведения) (Suojelualueesta. Huom. OOPT:n sivulla kuvataan noin 1000 km2 laajempaa ehdotettua tai suojavyöhykkeellistä tms suojelualuetta kuin mistä 15.1.2018 Suomessa uutisoitiin) OOPT Rossii (Venäjän suojelualueiden sivusto), oopt.aari.ru. Viitattu 25.2.2018. (venäjäksi)
  5. Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 140–142. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.

Aiheesta muualla muokkaa