Lahamu
Lahamu on mesopotamialaisessa mytologiassa jumalatar, joka syntyi kun makean veden henkilöitymän Apsûn ja suolaisen veden henkilöitymän Tiamatin vedet sekoittuivat ennen maailman syntyä kaaoksen alkuhämärässä. Tarina kerrotaan babylonialaisessa luomiskertomuksessa Enuma elish.[1]
Lahamu sekä hänen veljensä ja puolisonsa Lahmu olivat ensimmäinen jumalpari. He edustavat yleensä mutaa tai liejua, mutta joissakin teksteissä heidät on kuvattu käärmeiksi, mahdollisesti siksi, että kiemurtelevan käärmeen liike muistuttaa aaltojen väreilyä. Jotkut tutkijat olettavatkin, että Lahmu ja Lahamu ovat vain Tiamatin lisänimiä. Lahmulla ja Lahamulla ei ole babylonialaisessa mytologiassa muuta merkittävää roolia, kuin että he ovat Ansharin ja Kisharin vanhemmat.[1][2] Sumerien mytologiassa sana Lahama viittasi vesidemoneihin, jotka kuuluivat Enkille.[2]
Lähteet muokkaa
- Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Lahmu and Lahamu Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Lurker 1987, s. 108