Läpisävelletty

Läpisävelletty on musiikkikäsite, joka tarkoittaa yleisesti ottaen sävellystapaa, jossa käytetään vain vähän toistoa ja kertautuvia piirteitä. Se tarkoittaa etenkin kahta asiaa, eli läpisävellettyä laulua ja läpilaulettua oopperaa.

Läpisävelletty laulu

Läpisävelletty laulu tarkoittaa, että laulun melodia, säestys tai kumpikaan ei kertaudu säkeistöittäin samanlaisena, vaan vaihtelee laulutekstin eri kohdissa läpi koko laulun. Läpisävelletyssä laulussa tekstikään ei välttämättä jakaudu tasamittaisiin säkeistöihin, vaan sen säkeet voivat vaihdella runomitaltaan ja rytmiltään. Toisena ääripäänä ovat laulut, joissa lauluosuus toistuu melodialtaan samanlaisena säkeistöittäin, mutta säestys on läpisävelletty niin, että se on eri säkeistöissä erilainen. Esimerkkinä tästä on Franz Schubertin ”Erlkönig”. Läpisävellystekniikkaa kaikissa muodoissaan käytetään erityisesti saksalaisissa lied-lauluissa. Populaarimusiikissa tunnettuja läpisävellettyjä kappaleita ovat Billy Strayhornin ”Lush Life”, Joseph Kosman ja Jacques Prévertin ”Barbara” sekä Freddie Mercuryn ”Bohemian Rhapsody”.

Läpisävelletty tai läpilaulettu ooppera

Läpisävelletty tai läpilaulettu ooppera, musikaali tai muu laaja musiikkidraama tarkoittaa teosta, jossa käytetään vähän tai ei lainkaan puherepliikkejä tai resitatiivia, vaan kaikki vuorosanatkin on sävelletty esitettäviksi laulaen. Läpisäveltämisen tekniikka musiikkidraamassa syntyi varhaisbarokin aikana monodian ja oopperan kehityksen myötä, kun katsottiin että näyttämöteoksen musiikin tuli kunakin hetkenä seurata ja korostaa teoksen tekstiä ja draamallisia tapahtumia. Läpisävellettyjä ovat muun muassa Richard Wagnerin oopperat, Andrew Lloyd Webberin monet musikaalit kuten Les Misérables sekä Michel Legrandin säveltämät ja Jacques Demyn ohjaamat musikaalielokuvat Cherbourgin sateenvarjot ja Rochefortin tytöt.