Längelmäen kirkko
Längelmäen kirkko on vuosina 1770–1772 rakennusmestari Antti Piimäsen johdolla rakennettu barokkityylinen puukirkko.[1] Kirkko sijaitsee entisen Längelmäen Hakosalmen kylässä, joka kuntaliitoksen myötä siirtyi Oriveteen.
| Längelmäen kirkko | |
|---|---|
 Längelmäen kirkko |
|
| Sijainti | Hakosalmi, Orivesi |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Oriveden seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1772 |
| Suunnittelija | Antti Piimänen |
| Materiaali | puu |
| Tyylisuunta | Barokki |
 |
|
Längelmäen kirkko on jäänyt sijainniltaan syrjäiseksi asutuksen ja palvelujen painopisteen siirryttyä Längelmäen entiseen kuntakeskukseen, valtatie 9:n ja Orivesi-Jyväskylä-radan varrella sijaitsevaan Länkipohjaan, jonne on kirkolta matkaa yli 10 kilometriä. Itse kirkon naapureina on vain muutamia maalaistaloja.[2]
Historia muokkaa
Eripuraa kirkon sijainnista muokkaa
Piispa F. C. Mennanderin pitäessä tarkastusta Längelmäellä vuonna 1767 valittivat pitäjäläiset vanhan kirkon käyneen ahtaaksi ja niin rappeutuneeksi, että jumalanpalveluksessa käynti kävisi pian vaaralliseksi, minkä vuoksi he ehdottivat uuden puukirkon rakentamista. Samana vuonna tehtiin yksimielinen päätös uuden kirkon rakentamisesta rakennusmestari Antti Piimäsen esittämän piirustuksen mukaisesti. Päätettiin myös, että vanhalle paikalle kirkkoa ei voinut rakentaa paikan vetisyyden takia. Isossa ja vesien jakamassa pitäjässä uuden kirkon sijainti aiheutti riitelyä ja yhteisymmärrykseen ei päästy. Tuomiokapituli esitti joulukuussa 1767 paikaksi Hakosalmea ja maaherra puolsi sitä. Käräjäoikeudessa asia hyväksyttiin, mutta osa pitäjäläisistä valitti päätöksestä kuninkaalliselle majesteetille. Valitus auttoi ja kuningas Aadolf Fredrik antoi 3.3.1769 päätöksen, että ehdotetuista kirkon paikoista tuli pitää uusi katsastus tuomarin, pitäjänmiesten, kruunun ja konsistorin asiamiesten läsnä ollessa. Enemmistö, 39 taloa, kannatti Hakosalmea 34 vastustaessa. Katsastusoikeus puolsi kirkon rakentamista Hakosalmelle, maaherra ja tuomiokapituli kannattivat sitä ja lopulta kuningas Kustaa 20.11.1771 vahvisti päätöksen. Päätöksen vahvistamisen aikoihin kirkko oli jo puoliksi rakennettu, mistä kuningas nuhteli seurakuntaa. Antti Piimäsen rakentama Längelmäen kirkko valmistui syksyllä 1772.[3]
.jpg)
Puukirkko muokkaa
Puinen rakennus kaipasi korjausta usein. Vuonna 1779 kirkko maalattiin punamullalla. Paanukaton tervaaminen puhutti pitäjänkokouksissa, kun terva piti hakea aina Virroilta ja Ruovedeltä asti. Jo vuonna 1794 oli kirkon tornia korjattava, työn suoritti mestari Matti Åkerblom-Pärnä. Vuonna 1799 puuseppä Simo Åkerman korjasi penkkejä ja parvekkeita. Kirkon kattoa paikattiin vuonna 1806, jolloin se myös tervattiin.[3]
Ukkonen ja pyörremyrsky rikkoivat katon ja pullistivat päätyseinän, joita korjattiin vuosina 1821-1822. Vuonna 1836 korjattiin vuotava katto jälleen ja samalla pitäjänmiehet yksimielisesti päättivät suurentaa pieninä pitämiään ikkunoita, jotta pimeänä pidetty kirkko saataisiin valoisaksi. Vuonna 1837 kirkko päätettiin maalata sisältä, alaosa öljyvärillä, yläosa liituvärillä ja parveke koristettiin pyhien miesten kuvilla. Samalla vuonna 1784 lahjoitettu alttaritaulu korvattiin uudella, vanha sijoitettiin kuorin vasempaan nurkkaan. Vanha taulu, "helvetintauluna" tunnettu "Viimeinen tuomio" kuvasi yläosassaan taivasta enkeleineen ja alaosassaan palavaa helvettiä paholaisineen. Uusi taulu kuvasi Kristusta ristillä. Kirkon paanukatto ei pysynyt kunnossa, vuonna 1839 syytettiin rettelöinnin vuoksi virasta erotettua entistä kirkonisäntää kelvottomasti suoritetusta katon korjauksesta ja häneltä vaadittiin korvausta vuotavan katon sisämaalauksille aiheuttaneista vahingoista. Hän ei kuitenkaan vapaaehtoisesti suostunut korvauksiin ja rettelöiden välttämiseksi annettiin asian jäädä. Vuonna 1841 katto jälleen korjattiin ja irtaantuneet lehterinkuvat kiinnitettiin uudestaan. Ukkosen rikkomaa kirkon itäseinää korjattiin ja samalla kirkon tehtiin ulkovuoraus laudoilla vuosina 1846-1848. Kirkon ulkoasu muuttui vuonna 1874, kun se maalattiin keltaiseksi aiemman vihreän sijasta. Ensimmäiset B.A. Thulén rakentamat 12 ääniset urut hankittiin vuonna 1877, ne asennettiin pääoven yllä olevalle lehterille, jonka rakennetta samalla jouduttiin vahvistamaan.[3]
Remontti 1896 muokkaa
Toimikunta pyysi vuonna 1890 Helsinkiläisen arkkitehti Josef Stenbäckin tarkastamaan kirkon ja antamaan lausunnon sen korjaamisesta. Samoihin aikoihin tapahtunut siirtyminen vanhoista mitoista metrijärjestelmään ja kustannuarviosta johtuneet erimielisyydet aiheuttivat viivytyksiä ja lopulta työhön päästiin vuonna 1896. Uusi sakasti rakennettiin kirkon itäpäähän ja sen yläkertaan tehtiin museohuone, lisäksi kirkkoon hankittiin kolme ripauunia ja sakastiin rautainen kamina. Alttaritaulu vaihdettiin uuteen taiteilija Feliks Franginin maalaamaan. Kirkko vihittiin uudelleen jo 28. joulukuuta 1896, vaikka työt valmistuivat lopullisesti seuraavan kesän aikana.[4]
Längelmäen kirkkomuseo muokkaa
Kirkon vanhaa esineistöä esittelevä museo sijaitsee kirkkoon myöhemmin lisätyn sakastin yläkerrassa sekä Kirkkotien toisella puolella olevassa pitäjän lainamakasiinissa.
Lähteet muokkaa
- ↑ http://www.museokompassi.fi/orivesi/langelmaen-kirkkomuseo/ museokompassi.fi. Arkistoitu 11.12.2013. Viitattu 09.12.2013.
- ↑ Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto ja hakuteos, s. 125. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973.
- ↑ a b c Längelmäveden seudun historia II Längelmäen historia II. Hämeenlinna: , 1954.
- ↑ Terhi Nallinmaa-Luoto: Längelmäen historia III – 1860-luvulta vuoteen 2006. Oriveden Sanomalehti Osakeyhtiö, 2010. ISBN 978-951-96413-7-9.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kirkko museoviraston sivuilla
- Kuvia Längelmäen kirkkomuseosta (Arkistoitu – Internet Archive)