Kyberpunk
Kyberpunk (engl. cyberpunk) on tieteiskirjallisuuden alalaji, jossa yhdistyvät korkea tekniikka ja yhteiskunnan pohjasakka. Kyberpunkia ovat myös sellainen popmusiikki, anime, manga ja videopelit, joissa punk-ideologia yhdistyy tieteisseikkailujen kauhukuvitelmiin.[1]
Historia muokkaa
Kyberpunk syntyi 1980-luvulla. Nimitystä cyberpunk käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen Bruce Bethke kertomuksessaan Cyberpunk (1980). Nimitys on yhdistelmä sanoista kybernetiikka ja punk. William Gibsonin niin sanottu kyberavaruustrilogia Neurovelho (1984), Kreivi Nolla (1986) ja Mona Lisa (1988) oli suuntauksen keskeinen käynnistäjä. Muita merkittäviä kyberpunk-kirjailijoita ovat esimerkiksi K. W. Jeter, Philip K. Dick, Walter Jon Williams ja Bruce Sterling. Kyberpunkin ennakoijiksi on kutsuttu muun muassa Mary Shelleyn Frankensteinia, Aldous Huxleyn Uljasta uutta maailmaa ja George Orwellin Vuotta 1984.[1]
Teemat ja piirteet muokkaa
Kyberpunkin keskeisiä aiheita ovat tietoverkot, väestöräjähdys, yhteiskunnan pirstotuminen, ekologiset kriisit, ihmisen toiminta kyberavaruudessa, tekoäly ja suuryhtiöt. Kertomusten tapahtumapaikkana on yleensä lähitulevaisuus ja siellä uhkaava dystopia, joka liittyy teknologian kehitykseen, ympäristökysymyksiin tai poliittisiin järjestelmiin. Tarinoissa esiintyy usein urbaania väkivaltaa ja korruptiota.[1]
Kyberpunkissa sankari on outsider-tyyppinen. Tyypillisiä hahmoja ovat jengiläiset ja katujen elätit, palkkasoturit sekä dekkerit, jotka tuntevat virtuaalimaailman ja tietokoneet. Henkilöhahmoihin kuuluu myös kyborgeja eli koneen ja ihmisen yhteenliittymiä.[1]
Alalajit muokkaa
Kyberpunkissa on useita omia alalajeja, kuten myyttipunk, kellopelipunk, atomipunk, steampunk, decopunk, dieselpunk, dreampunk, elfpunk, nowpunk, solarpunk, stonepunk, nanopunk ja biopunk. Myyttipunk käsittelee kuvitteellista myyttistä menneisyyttä. Kellopelipunk kuvaa tulevaisuutta tai vaihtoehtohistoriaa, jossa käytetään kellopeliteknologiaa. Atomipunkissa kuvataan atomienergian hyödyntämistä 1950-luvun atomiuskon hengessä.[1] Solarpunkissa nähdään luonnon ja ihmisen harmonia sekä vapautuminen ilmaston saastumisongelmista.
Elokuvat muokkaa
Elokuvista Blade Runner, Ruohonleikkaaja, Terminator, Ghost in the Shell, Total Recall, Nirvana ja Matrix-elokuvasarja sisältävät kyberpunk-aineksia. Myös televisiosarja Dark Angel on saanut vaikutteita kyberpunkista. Valkokankaalle William Gibsonin tuotannosta ovat päässeet novellit Johnny Mnemonic (Johnny Mnemonic – kuoleman kuriiri, 1995) ja New Rose Hotel (New Rose Hotel - Tuomiopäivän salaliitto, 1998).
Musiikki muokkaa
Billy Idolin albumi Cyberpunk on saanut inspiraatiota William Gibsonin kirjasta Neurovelho.
Pelit muokkaa
Vuonna 1990 julkaistu Cyberpunk 2020 on kyberpunk-maailmaan sijoittuva roolipeli synkästä lähitulevaisuudesta. Kyberpunk-tyylisiä tarinoita ja ympäristöjä on myös videopeleissä Snatcher, Flashback, Syndicate, Deus Ex, Shin Megami Tensei: Devil Summoner: Soul Hackers, Shadowrun, System Shock ja Cyberpunk 2077.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyberpunk Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Kyberpunk on Wikiaineistossa
