Kurikka (lehti)
Kurikka oli vuosina 1904–1954 ilmestynyt sosiaalidemokraatteja tukenut poliittinen pilalehti, jota julkaisi Helsingissä ensin Työväen Sanomalehti Oy ja sitten Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta.[1]
Historia muokkaa
Kurikka alkoi ilmestyä suurlakon alla syksyllä 1905. Se perustettiin, koska merkittävistä puolueryhmistä muilla paitsi sosiaalidemokraateilla oli tuolloin jo omat pilalehdet. Lehteä ryhtyi julkaisemaan Työmies-lehden julkaisija Työväen Sanomalehti Oy. Lehden nimeksi valittiin lyömäasetta tarkoittava Kurikka, koska sen oli tarkoitus ”lyödä” työväenliikkeen vastustajia. Lehti olikin poliittisten vastustajien pilkkaamisessa muuta pilalehdistöä suorasukaisempi. Vuonna 1907 lehti julisti olevansa muun muassa ”suomettarelaisten syöjä” ja ”perustuslaillisten potkija”. Toisella sortokaudella se arvosteli venäläisiä viranomaisia niin jyrkästi, että vastaava päätoimittaja Albin Karjalainen tuomittiin vuonna 1912 puoleksi vuodeksi vankeuteen. Kurikka poikkesi alkuvuosinaan porvarillista pilalehdistä myös sisältämiensä kaksimielisten vitsien ansiosta. Vuonna 1913 päätoimittajaksi tullut Sulo Wuolijoki pyrki kehittämään Kurikkaa tasokkaammaksi ja sai huokuteltua lehteen monia porvarillisista pilalehdistä tuttuja pilapiirtäjiä, kuten Topi Vikstedt, Yrjö Ollila, Hugo Otava, Eric Vasström, Antti Favén, Oki Räisänen, Hjalmar Löfving, Alexander Paischeff, Viljo Kojo, Felix Nylund ja Albert Gebhard.[2]
Wuolijoki erotettiin Kurikan päätoimittajan paikalta poliittisten erimielisyyksien vuoksi keväällä 1916, minkä jälkeen lehti otettiin tiukemmin puolueen valvontaan. Lehden levikki kohosi pian 20 000:een, ja siitä tuli kannattavin suomalainen pilalehti. Sisällissodan jälkeen lehden ilmestyminen katkesi mutta alkoi uudelleen joulukuussa 1919. Julkaisijaksi tuli vuonna 1923 Kustannus Oy Kansanvalta, mikä merkitsi myös Kurikan päätymistä suoraan SDP:n puoluetoimikunnan määräysvallan alle. Lehti propagoikin uskollisesti puolueen keskeisiä tavoitteita. Toisaalta päätoimittajana pitkään toimineella Yrjö Räisäsellä eli Sasu Punasella oli myös puolueen linjasta poikennut oma linjansa, johon kuului muun muassa kieltolain arvostelu ja aitosuomalaisuuden myötäily. Sasun pakinat oli Kurikassa yleensä terästetty Oki Räisäsen, Aapo Kangasmaan, Ola Fogelbergin, Hjalmar Löfvingin, Yrjö Yrjölän, Väinö Alhosen tai M. L. Virkkusen pilapiirroksilla.[2]
Kurikka oli vielä 1920-luvulla Suomen johtava pilalehti, mutta sen korkea levikki laski vähitellen samalla kun epäpoliittisen viihdeaineksen osuus lisääntyi. Kun lehti muuttui pulavuosina tappiolliseksi, sen ilmestymistiheyttä harvennettiin huomattavasti.[2] Kurikka oli ilmestynyt alkujaan kahdesti kuukaudessa ja vuosina 1921–1930 viikoittain, mutta vuosina 1931–1933 se ilmestyi vain kahden kuukauden välein. Vuosina 1934–1938 ja 1940 ilmestyi enää pelkkä joulunumero kerran vuodessa. Lehteä ei julkaistu lainkaan sotavuosina 1939 ja 1941–1945.[1]
Kurikka elvytettiin sodan jälkeen. Se ilmestyi vuonna 1946 kolme ja vuosina 1947–1950 neljä kertaa vuodessa.[1] Näinä vuosina lehti keskittyi kaksinkamppailuun kansandemokraattien Siili-lehden kanssa. Kurikan päätoimittajana toimi sodanjälkeisinä vuosina antikommunistina tunnettu Yrjö Kilpeläinen. Siili lakkasi ilmestymästä vuonna 1951, ja samoihin aikoihin myös Kurikka muuttui useiden muiden pilalehtien tavoin jälleen kannattamattomaksi.[3] Julkaisutahti harveni kahteen numeroon vuodessa lukuun ottamatta vuoden 1952 Olympia-numeroa. Vuonna 1954 ilmestyi enää pelkkä Joulu-Kurikka, joka jäi lehden viimeiseksi numeroksi.[1]
Päätoimittajat muokkaa
- Otto Tiuppa (1905–1907)
- A. B. Mäkelä (1907–1910)
- J. L. Taivalkoski (1911–1913)
- Sulo Wuolijoki (1913–1916)
- Emil Elo (1916–1918)
- Yrjö Räisänen (1919–1934)
- Yrjö Kilpeläinen (1946–1954)
Kirjallisuutta muokkaa
- Uino, Ari: ”Kurikka – palanen työväenlehdistön historiaa”. Historiallinen Aikakauskirja 4/1986.
Lähteet muokkaa
- Ari Uino: Pilalehtien monenkirjava sukupuu, teoksessa Suomen lehdistön historia 8: Yleisaikakauslehdet. Aikakauslehtien liitto/Kustannuskiila 1991.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Fennica : Kurikan tiedot[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Uino 1991, s. 326–330.
- ↑ Uino 1991, s. 346.