Kuppaus
Kuppaus on vanha kansanparannuskeino. Kuppaus perustuu klassiseen humoraaliopin mukaiseen käsitykseen neljästä ihmisessä olevasta perusnesteestä: verestä, limasta, mustasta ja keltaisesta sapesta. Nämä nesteet saattavat joutua epätasapainoon, jolloin kehossa ilmenee sairauksia ja vaivoja. Kuppauksessa hoidettavasta poistetaan laskimoverta käyttämällä välineenä kuppaussarvia tai imukuppeja, jotka imeytetään ihoon vetämään verta alipaineen avulla. Kuppauksen suorittajaa kutsutaan kuppaajaksi tai kuppariksi.[1]
Sekä kuppausta että kahta muuta vanhaa hoitokeinoa, suoneniskentää ja verijuotikkaita, on perinteisesti käytetty "pahan" ja "sairaan" veren poistamiseen elimistöstä. Kuppaus saattaa myös suoraan helpottaa sairauden aiheuttamaa kipua vähentämällä kudoksen sisäistä painetta.[1] Kuppauksen historiallisena esiasteena voidaan pitää imemistä. Jos iho vaurioituu tai haavoittuu, vauriokohdassa olevaa likaa tai myrkkyä voidaan pyrkiä poistamaan imemällä ja nuolemalla. Ihmisten ohella myös muilla eläimillä on tapana nuolla ja imeä haavojaan.
Kuppausta tai sitä läheisesti muistuttavia hoitokeinoja on ollut käytössä varsin monilla kansoilla. Muun muassa antiikin Kreikassa ja Roomassa kuppausta käytettiin korjaamaan elimistön häiriintynyttä nestetasapainoa.[2] Islamilaisessa kulttuurissa kuppausta puolestaan käytettiin lähinnä muuttamaan veren ja liman virtaamissuuntaa, jolloin sitä ei tehty suoraan kehon sairaalla alueella.[1]
Kiinalainen kuppausperinne muokkaa
Kiinassa kuppaus on ollut noin 3000 vuoden ajan yksi tärkeistä perinteisistä hoitomuodoista. Kuppaajat ovat siellä nykyään tavallisesti sairaaloissa tai klinikoilla työskenteleviä lääkäreitä.[3] Kuppaamiseen voidaan käyttää eläimen sarvia, onttoja bambupaloja, keramiikka-, lasi- tai -muovikuppeja. Kuppiin muodostetaan alipaine liekin avulla. Bambukuppeja käytettäessä alipaine saadaan keittämällä niitä ensin yrttikeitoksessa. Kupit kiinnitetään tietyille kehon pisteille (ns. akupunktiopisteet) siten, että alipaineen tuottama imuvaikutus aktivoi veren ja imunesteen virtausta.
Perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä kuppausta käytetään hoidettaessa hengitysteiden vaivoja kuten vilustuminen, keuhkokuume ja keuhkoputkentulehdus. Sillä hoidetaan myös selkä-, niska-, hartia- ja muita lihaskipuja. Vaivojen katsotaan johtuvan qi- eli energiavirran tukoksista kehossa. Kuppauksella pyritään akupisteiden kautta avaamaan tukokset meridiaaneissa.
Kiinassa on harjoitettu muun muassa seuraavia kuppausmenetelmiä:[3]
- kiinteä kuivakuppaus; kupit pidetään paikoillaan kuppauspisteiden päällä
- nopea kuivakuppaus; kuppeja nostellaan iholla
- liukukuppaus; kuppeja liu'utetaan iholla esimerkiksi öljyn avulla, tunnetaan myös nimellä imukuppihieronta. (tehokasta mm. kosmeettiseen selluliittiin)
- neulakuppaus; kuppeja käytetään akupunktioneulojen kanssa siten, että neulat jäävät kupin sisään
- moksakuppaus; moksapala tai -neula jätetään kupin sisään
- vaihtokuppaus; useita kuppeja nostetaan vuoron perään sarjana
- mikroverenpäästö; ihoon pistetään pieni haava ja kuppiin imetään verta
- yrttikuppaus; iholle asetetaan yrttikeitosta sisältäviä kuppeja
Suomalainen kuppausperinne muokkaa
Suomessa kuppausta on harjoitettu ilmeisesti 1400-luvulta lähtien. Jopa Mikael Agricola kehotti 1500-luvulla rukouskirjansa kalenterissa talonpoikia kuppauttamaan itsensä ennen toukotöitä.[4] Kuppaus on toimitettu Suomessa perinteisesti saunassa. Kuppauskupuina on ennen vanhaan käytetty venttiilimekanismilla varustettuja lehmänsarvia, joihin alipaine on saatu aikaan imemällä niistä ilmaa pois. Kuppaus on yhä Suomessa käytössä ns. vaihtoehtolääkinnällisenä hoitokeinona.
Suomalaisessa kuppauksessa käytetään nykyisin joko lasisia imukuppeja tai muovisia sarvia, joiden päässä on kuminen imupallo. Kuppaus aloitetaan tavallisesti hieronnalla.[5] Itse kuppaus tehdään yhdessä tai useammassa vaiheessa. Ensin laskimoveri aktivoidaan asettamalla imukupit suonten määrittämiin kuppauspisteisiin. Märkäkuppauksessa imuvaiheiden välissä kupattavan kehoon tehdään haavoja joko haavaleikkurilla tai kuppauskirveellä, ja sen jälkeen imukupit imetään jälleen ihoon kiinni. Kuppausta voidaan jatkaa kunnes veren tulo tyrehtyy tai veri muuttuu maitomaiseksi. Lopuksi imukupit poistetaan ja ulos vuotanut veri pestään pois.[6] Kuivakuppauksessa tehdään vain ensimmäinen imuvaihe ilman haavojen iskentää.[7]
Märkäkuppauksessa verta poistuu tavallisesti 300–600 ml, eli suunnilleen saman verran kuin verenluovutuksessa.[6]
Lähteet muokkaa
- Chris Jarmey ja Ilaira Bouratinos: "A Practical Guide to Acu-Points", Lotus Publishing, England, 2008
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Arno Forsius: Kuppaamisesta ja kassaamisesta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen kansanparantajaseura (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen kupparit ry
- ↑ Luonnonlääketieteitten keskusliitto
- ↑ a b Kansanperinne: Kuppaus, iilimadot ja suoneniskentä
- ↑ Kipu jää lasipalloon. Turkulainen 23.09.2008[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen kansanparantajaseuran kuvaus kuppauksesta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kuppaus, iilimadot ja suoneniskentä
- Suomen kupparit ry (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ylen Elävä arkisto: Käynti kupparilla