Kuolemantuomio Raamatussa

Raamattu määrää kuolemantuomion monista asioista. Mooseksen laki määrää kuolemantuomion esimerkiksi jumalanpilkasta, vanhempiensa kiroamisesta, vanhempiaan vastaan rikkomisesta, väärästä valasta, taposta, koron kiskonnasta, väärästä todistuksesta ja useista seksuaalirikoksista. Lisäksi Raamatussa on kertomuksia, joissa ihmisille määrätään kuolemantuomioita Jumalan käskystä tai uskonnollisten johtajien käskystä. Kymmenessä käskyssä viides käsky (2. Moos 20:13) kuuluu: "älä tapa", minkä perustella kuolemantuomioita voidaan pitää Jumalan itsensä antamien lakien vastaisina. Hepreankielinen alkuteksti on לֹ֥֖א תִּֿרְצָֽ֖ח׃ (lo tirtzakh) joka tarkoittaa pikemminkin "älä karkaa päälle" tai "älä murhaa" - juutalainen ja kristillinen raamatuntulkinta eroavat tässä toisistaan.

Raamattu ei kuitenkaan määritä sitä, millaisessa tilanteessa kuolemanrangaistus voidaan panna täytäntöön, miten rikos tulee näyttää toteen ja miten tuomittu tulee teloittaa. Nämä asiat löytyvät puolestaan Talmudin traktaatti Sanhedrinista, joka käsittelee rikos- ja siviilioikeudellisia asioita. Juutalaisuus hyväksyy neljä teloitustapaa: hirttämisen, kivittämisen, mestaamisen ja polttamisen.

Talmud suhtautuu kuolemanrangaistukseen hyvin vastenmielisesti. Jotta kuolemanrangaistus voitaisiin langettaa, teolle tulee olla kaksi todistajaa, ja heidän on täytynyt varoittaa tekijää etukäteen ja sanoa hänelle, että jos hän tekee tekonsa, hänet voidaan tuomita kuolemaan ja hänen on täytynyt hyväksyä em. varoitukset niin, että hän on ilmaissut halunsa tekoonsa, piittaamatta seurauksista. Rikollisen omaa tunnustusta ei hyväksytä todisteeksi, kuten ei myöskään aihetodisteita. Koska kyse oli hyvin vaikeasta asiasta, kuolemanrangaistuksen langettamisesta tehtiin hyvin vaikeaa, ja traktaatti Makkotin mišnan (1:10) mukaan sellaista sanhedrinia, joka langetti kuolemantuomion useammin kuin kerran seitsemässä vuodessa, pidettiin hyvin julmana.

Traktaatti Sanhedrinin, folio 41a:n, mukaan juutalaisessa oikeusistuimessa tuli olla 23 tuomaria ja heidän kaikkien tuli olla yksimielisiä tuomiosta. Sanhedrin 52b:n mukaan kuolemanrangaistuksia oli mahdollista langettaa vain niin kauan kun Temppeli oli olemassa, ja niiden langettaminen muista kuin maallisista syistä lakkasi Jerusalemin temppelin hävityksen myötä 70.

Gemarassa mainitaan lisäksi, että Rabbi Simeon ben Gamalielin mukaan kuolemanrangaistuksen langettamista pyrittiin välttämään kaikin mahdollisin keinoin, sillä julmat ja mielivaltaiset rangaistukset olisivat johtaneet lainkunnioituksen häviämiseen Israelissa. Tästä syystä roomalaisajalla kuolemanrangaistuksen langettamisesta pyrittiin tekemään niin vaikeaa kuin mahdollista, ja rikosoikeudessa nojattiin roomalaiseen, maalliseen, lakiin. Tämän vuoksi Jeesus tuomittiin roomalaisen, ei juutalaisen, lain mukaan, sillä juutalaisen lain mukaan ristiinnaulitseminen ei ole hyväksyttävä teloitustapa.

Halakhan mukaisten kuolemanrangaistusten langettaminen hävisi lopullisesti askenasijuutalaisten keskuudessa kristillisenä aikana, jolloin rikosoikeudessa omaksuttiin maallinen laki, mutta islamilaisessa maailmassa sefardijuutalaisten keskuudessa niitä langetettiin vielä 1000-luvulla.

Kuolemantuomion langettavia Raamatunkohtia

Väkivalta-, omaisuus- ja järjestysrikokset

»Heidän on oltava valmiina ylihuomiseen mennessä, sillä ylihuomenna Herra astuu kaiken kansan nähden alas Siinainvuorelle. Määrää vuoren ympärille raja ja varoita kansaa nousemasta vuorelle tai edes koskemasta sen juureen. Jokaista, joka koskettaa vuorta, rangaistakoon kuolemalla, mutta häneen ei saa koskea käsin, vaan hänet on joko kivitettävä, keihästettävä tai ammuttava jousella. »
(2. Moos. 19:11-13)

»Jos joku vahingoittaa toista, niin että tämä kuolee, häntä rangaistakoon kuolemalla. »
(2. Moos. 21:12)

»Jos joku lyö isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. »
(2. Moos. 21:15)

» Jos joku syyllistyy ihmisryöstöön, häntä rangaistakoon kuolemalla katsomatta siihen, myykö hän ryöstetyn vai löydetäänkö tämä hänen hallustaan. »
(2. Moos. 21:16)

»Jos joku kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla. »
(2. Moos. 21:17)

»Pitäkää sen vuoksi kunniassa sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta.»
(2. Moos. 31:14 )

»Noitanaisen älä anna elää. »
(2. Moos. 22:18)

»Jos jossakussa miehessä tai naisessa puhuu vainaja- tai tietäjähenki, hänet on surmattava. Hänet kivitettäköön hengiltä, sillä hän on itse ansainnut kuolemansa.»
(3. Moos. 20:27)

»Se, joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen. Hänet surmattakoon, koska hän on pilkannut Herran nimeä.»
(3. Moos. 24:16)

»Jos joku surmaa ihmisen, hänet on surmattava.»
(3. Moos. 24:17)

»Jos vanhemmilla on tottelematon ja uppiniskainen poika, joka kurituksesta huolimatta ei kuuntele heitä, heidän on otettava poika kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa portille ja sanottava kaupungin vanhimmille: 'Tämä meidän poikamme on tottelematon ja uppiniskainen. Hän ei kuuntele meitä, vaan viettää kevytmielistä ja juopottelevaa elämää.' Silloin kaupungin miesten on joukolla kivitettävä poika hengiltä. Hävittäkää paha keskuudestanne. Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tuomiosta, että he ottaisivat opikseen.»
(5. Mooseksen kirja 21:18-21)

Vieraiden jumalien palveleminen

»Sano israelilaisille: Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen uhraa lapsensa Molokille, hänet on surmattava; sen seudun väki kivittäköön hänet hengiltä.»
(3. Mooseksen kirja 20:2)

»Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan. Mutta teitä yllyttänyt profeetta tai unennäkijä on surmattava, koska hän houkutteli teitä luopumaan Herrasta, Jumalastanne, joka on tuonut teidät pois Egyptistä ja lunastanut teidät vapaiksi tuosta orjuuden maasta; se mies viekoitteli teitä kääntymään pois siltä tieltä, jota Herra on käskenyt teidän kulkea. Hävittäkää paha keskuudestanne.»
(5. Mooseksen kirja 13:5-6)

»"Vaikka veljesi, oman äitisi poika, sinun oma poikasi tai tyttäresi, vaimosi, jota rakastat, tai paras ystäväsi salaa houkuttelisi sinua palvelemaan vieraita jumalia, joita sinä ja sinun esi-isäsi ette ole entuudestaan tunteneet, niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne maan äärestä toiseen, lähellä tai kaukana, älä suostu hänen ehdotukseensa äläkä kuuntele häntä. Älä sääli häntä, älä osoita hänelle armoa äläkä salaa hänen rikostaan, vaan surmaa hänet. Heitä itse ensimmäinen kivi, ja sinun perässäsi tulkoot kaikki muut. Kivittäkää hänet kuoliaaksi, sillä hän yritti viekoitella teitä luopumaan Herrasta, Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta.»
(5. Mooseksen kirja 13:7-11)

Seksuaalirikokset

»Jos mies häpäisee oman isänsä makaamalla hänen vaimonsa kanssa, molemmat syylliset on surmattava; he ovat itse ansainneet kuolemansa.»
(3. Mooseksen kirja 20:11)

»Jos mies makaa miniänsä kanssa, heidät on molemmat surmattava. He ovat tehneet luonnottoman teon ja ovat itse ansainneet kuolemansa.»
(3. Mooseksen kirja 20:12)

»Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.»
(3. Mooseksen kirja 20:13)

»Jos joku ottaa vaimokseen naisen ja hänen äitinsä tai naisen ja hänen tyttärensä, se on törkeä teko, jonka vuoksi sekä mies että molemmat naiset on poltettava. Sen kaltaista törkeyttä ei saa sallia teidän keskuudessanne.»
(3. Mooseksen kirja 20:14)

»Jos mies sekaantuu eläimeen, hänet on surmattava, ja myös eläin on surmattava. Jos nainen parittelee eläimen kanssa, surmattakoon sekä nainen että eläin. Molemmat on surmattava, sillä kumpikin on ansainnut kuolemansa.»
(3. Moos. 20:15-16)

»Jos joku makaa setänsä vaimon kanssa, hän häpäisee setänsä. Syylliset joutuvat kantamaan vastuun synnistään. Heidät on surmattava, eikä heille saa jäädä lapsia.»
(3. Moos. 20:20)

»Jos joku viettelee veljensä vaimon, hän tekee inhottavan teon. Koska hän on häpäissyt veljensä, syylliset on surmattava eikä heille saa jäädä lapsia.»
(3. Moos. 20:21)

»Jos papin tytär häpäisee itsensä harjoittamalla haureutta, hän samalla häpäisee isänsä; siksi hänet on poltettava.»
(3. Moos. 21:9)

»Jos mies otettuaan itselleen vaimon ja maattuaan hänen kanssaan alkaa tuntea vaimoaan kohtaan vastenmielisyyttä, esittää häntä vastaan perättömiä syytöksiä ja parjaa häntä sanoen: 'Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun makasin hänen kanssaan, huomasin, ettei hän ollut neitsyt', tytön isän ja äidin on vietävä todiste tytön neitsyydestä portin luo kaupungin vanhimmille. Tytön isän tulee sanoa vanhimmille: 'Minä annoin tyttäreni tuolle miehelle vaimoksi, mutta mies alkoi vihata häntä. Hän on puhunut perättömiä ja väittää, ettei tyttö ollut neitsyt. Tässä on todistus tyttäreni neitsyydestä.' Sitten vanhempien tulee levittää veren tahrima vaate kaupungin vanhimpien eteen, ja näiden on ruoskittava mies ja määrättävä hänelle sakkoa sata hopeasekeliä, jotka annetaan tytön isälle, koska mies on mustannut koskemattoman israelilaisen tytön mainetta. Tyttö jääköön miehen vaimoksi, eikä mies saa koko elinaikanaan hylätä häntä. "Jos taas miehen esittämä väite pitää paikkansa eikä voida näyttää toteen, että tyttö oli koskematon, vanhimpien tulee viedä tyttö isänsä talon ovelle ja kaupungin miesten on kivitettävä hänet hengiltä; hän on harjoittanut haureutta ja tuottanut häpeää isänsä talolle ja koko Israelille. Hävittäkää paha keskuudestanne.»
(5. Mooseksen kirja 22:13-21)

»Jos taas mies kohtaa toiselle kihlatun tytön kaupungin ulkopuolella, käy häneen käsiksi ja makaa hänet, mies on surmattava.»
(5. Moos. 22:25)

Aiheesta muualla

http://judaism.about.com/library/3_askrabbi_o/bl_simmons_deathpenalty.htm (Arkistoitu – Internet Archive)

http://www.myjewishlearning.com/life/Life_Events/Death_and_Mourning/About_Death_and_Mourning/Death_Penalty.shtml