Kääpiösuni
Kääpiösuni eli kuningasantilooppi (Neotragus pygmaeus)[2] on Länsi-Afrikassa elävä gasellilaji. Se on Afrikan sorkkaeläimistä pienikokoisin.
| Kääpiösuni | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Gasellit Antilopinae |
| Suku: | Sunit Neotragus |
| Laji: | pygmaeus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neotragus pygmaeus |
|
| Katso myös | |
Kääpiösunilla ei ole alalajeja.[3] Aiempi lajinimi "kuningasantilooppi" (Royal antelope) juontaa juurensa siitä, että laji tunnetaan Liberian kansantaruissa nopeana ja viisaana eläimenä. Kokonsa ja tapainsa takia sitä kutsutaan alueella "jänisten kuninkaaksi".[4]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kääpiösunilla on maailman pienin nautaeläinlaji ja Tragulus-suvun kääpiökauriiden ohella pienin sorkkaeläin.[3] Se on myös maailman pienin sarvellinen eläin.[5] Aikuisen paino on 1,5–3 kiloa. Pään- ja ruumiinpituus on 38–51 senttiä ja säkäkorkeus noin 25 senttiä. Ohuen hännän pituus on 5–8 senttiä. Turkki on pehmeä ja sileä. Yläruumis on kullanruskea, kanelin värinen tai punaruskea. Väri on alempana hieman vaaleampi kuin kyljissä. Vatsapuoli on valkoinen.[3] Kaulus on punertava ja kurkku on valkoinen. Hännän yläosan puolikas on punertava ja alaosan puolikas valkoinen.[6] Naarailla on neljä nisää. Jalat ovat melko pitkät ja ohuet, mutta takajalat ovat pidemmät kuin etujalat. Kääpiösunit pitävät jalkojaan yleensä vartalon alla. Tämä virtaviivaistaa ruumista ja antaa takajalkoihin työntövoimaa, jolloin eläin pystyy pakenemaan nopeammin. Jokaisen jalan etuosan pinnalla on heti sorkan yläpuolella valkoinen täplä. Kääpiösunin jaloista puuttuvat kannukset, mutta hajurauhaset sillä on. Kuono on pieni ja siinä on suuri harmaanpinkki kirsu. Korvat ovat suuret, pyöreät ja läpikuultavat. Niiden ulkopinta on tummanruskea ja sisäpinta lihanvärinen. Toisinaan kääpiösunille kehittyy alkeelliset yläkulmahampaat.[4] Koirailla mustat 1,2–3,5 sentin pituiset sarvet. Sarvet ovat sileät, kartiomaiset ja osoittavat taaksepäin seuraten otsan kulmaa.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Kääpiösuni elää Länsi-Afrikan etelärannikon metsissä.[3] Sitä tavataan Lounais- ja Kaakkois-Guineassa, Sierra Leonessa, Liberiassa, Norsunluurannikolla ja Ghanassa Voltajoelle saakka. Joen itäpuoliset havainnot ovat jääneet kyseenalaisiksi. Kääpiösuni ei ole uhanalainen, vaan paikoin jopa yleinen. Kannan kooksi arvioidaan vähintään 62 000 yksilöä, mutta määrä saattaa olla huomattavasti suurempikin. Kanta on ilmeisesti vakaa ainakin joillain suojelualueilla, mutta on muualla taantumassa ihmistoiminnan, kuten bushmeat-metsästyksen ja metsien hakkuiden takia. Joillain alueilla lajia ei metsästetä siihen liittyvien uskomusten takia, mutta kääpiösuni voi jäädä myös muille eläimille asetettuihin ansoihin.[1]
Kääpiösunin elinympäristöä ovat kosteat alankometsät, metsäsavannit, sademetsät, trooppiset kuivametsät, galleriametsät, sekundääriskasvillisuutta kasvavat alueet, metsänreunat ja muut alueet, joissa on runsaasti tiheää aluskasvillisuutta. Sitä tavataan usein hakkaamalla harvennetuissa metsissä, joissa on jonkin verran enemmän aluskasvillisuutta kuin luonnonmetsissä. Kääpiösuneja tavataan usein myös maatilojen pensaikoista ja teiden reunoilta, vaikka lajia metsästetäänkin.[1][3]
Elintavat muokkaa
Kääpiösunin elintavat tunnetaan huonosti. Sen ekologiaa ei ole tutkittu, osaksi sen arkuuden ja salaperäisyyden takia. Sitä nähdään kaikkein useimmin öisin maatiloilla ja tienreunoilla. Tiedot siitä perustuvat paljolti vain päätelmiin, tarinoihin ja olettamuksiin. Sillä uskotaan olevan sama ekologinen lokero kuin Keski-Afrikan metsissä elävällä lähisukulaisella pikkusunilla (Neotragus batesi). Kääpiösunin on usein kerrottu olevan yö- ja hämäräaktiivinen ja viettävän päivänsä märehtimällä ja lepäämällä. Niiden on raportoitu elävän joko yksin tai pareittain.[3] Ne pariutuvat mahdollisesti eliniäkseen.[4] Kääpiösuniparin reviiri on arviolta 100 neliömetriä, ja sen rajat merkitään lannalla. Liikkumismuoto on pitkäaskelinen käynti, jonka aikana eläin heiluttaa jatkuvasti häntäänsä. Kääpiösunilla on monia vihollisia, kuten käärmeitä ja petolintuja. Uhattuna se kyykistyy ja piiloutuu aluskasvillisuuteen. Se pakenee vasta silloin, jos uhkaaja tulee melkein sen yläpuolelle. Se juoksee nopeasti mutkitellen tiheässä aluskasvillisuudessa ja katoaa nopeasti näköpiiristä. Sillä on kaksi erilaista pakotapaa. Se juoksee joko nopeasti ruumis alhaalla ja pää ojennettuna, tai etenemällä voimakkailla ja korkeilla hypyillä. Vahvojen takajalkojen ansiosta sen on kerrottu etenevän 2,8 metriä yhdellä hypyllä ja nousevan 55 sentin korkeuteen maasta.[3]
Ravinto muokkaa
Kääpiösunin ravintoa ovat tuoreet lehdet, silmut ja versot. Se syö jonkin verran myös sieniä ja kukkia, ja niitäkin harvemmin heinäkasveja.[3] Ravinnoksi kelpaavat myös hedelmät, ja Kääpiösunit vierailevat usein myös maapähkinäplantaaseilla.[6] Kääpiösunin on raportoitu riipivän lehtiä käyttämällä suun lisäksi pitkää kieltään, mutta on myös kerrottu, että se syö lehtiä puremalla niitä siististi emokasvista, ilman että kielellä olisi suurta merkitystä ravinnonkeruussa.[3]
Lisääntyminen muokkaa
Luonnonvaraiset kääpiösunit synnyttävät oletettavasti marras-joulukuussa. Vastasyntyneen on kerrottu painavan alle 300 grammaa. Nuori vasa on hento ja saman värinen kuin aikuiset. Imetysajan on raportoitu kestävän kaksi kuukautta. Hajurauhaset aukeavat noin kolmen kuukauden iässä. Vasat aloittavat märehtimisen noin nelikuisina ja siirtyvät aikuisen märehtimismalliin puolivuotiaina. Sukukypsiä niistä tulee vuoden ikäisinä. Kääpiösunien ikäennätys on vankeudessa 6 vuotta ja 8 kuukautta.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c IUCN SSC Antelope Specialist Group: Neotragus pygmaeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Kääpiösuni (kuningasantilooppi) – Neotragus pygmaeus laji.fi Suomen Lajitietokeskus
- ↑ a b c d e f g h i j k Brent Huffman: Neotragus pygmaeus - Royal antelope 2008. Brent Huffman, www.ultimateungulate.com. Viitattu 22.10.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Safari Club International: Royal Antelope 2009. Big Game Hunting Records - Safari Club International Online Record Book. Viitattu 22.11.2009. (englanniksi)
- ↑ Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 284. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
- ↑ a b Royal antelope 2008. America Zoo. Arkistoitu 1.2.2009. Viitattu 22.10.2009. (englanniksi)