Kullervo Leskinen
Kaarlo Veikko Kullervo Leskinen (15. syyskuuta 1908 Toholampi – 25. heinäkuuta 1989 Jyväskylä) oli suomalainen urheiluampuja, joka saavutti 15 maailmanmestaruutta uransa aikana.[1][2] Hän on eniten ammunnan maailmanmestaruuksia voittanut suomalainen.[3] ”Kurre” Leskinen oli mukana Lontoon olympialaisissa 1948 ja Helsingin olympialaisissa 1952.
| Kullervo Leskinen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kaarlo Veikko Kullervo Leskinen |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1908 Toholampi |
| Kuollut | 25. heinäkuuta 1989 (80 vuotta) Jyväskylä |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Uran tiedot | |
| Lempinimi | Kurre |
| Laji | ammunta |
| Kilpauran kesto | 1930-1952 |
Uran aloitus muokkaa
Kullervo Leskinen ampui ensimmäisenä Suomessa suurmestaruusluokan tuloksen toukokuussa 1930, jolloin hän oli 21-vuotias. Tämän ansiosta hän pääsi Suomen maajoukkueeseen ja pääsi ensimmäisiin maailmanmestaruuskilpailuihinsa Antwerpeniin vuonna 1930, jossa hän saavutti myös ensimmäisen henkilökohtaisen maailmanmestaruutensa.
Ura MM-kisoissa muokkaa
Leskinen edusti Suomea Ammunnan maailmanmestaruuskilpailuissa viisi kertaa 1930-luvulla ja saavutti niissä 11 kultamitalia. Nämä kisat olivat 1930 Antwerpenissä Belgiassa, 1931 Lwowissa (Lviv) Puolassa, 1933 Gradassa Espanjassa, 1935 Roomassa Italiassa ja 1937 Helsingissä Suomessa. Sotien jälkeen ensimmäiset ammunnan MM-kisat järjestettiin Buenos Airesissa Argentiinassa vuonna 1949 ja seuraavat Oslossa Norjassa 1952, joissa Leskinen ampui neljä kultamitalia lisää.
Kaikkiaan näissä MM-kisoissa Kullervo Leskinen saavutti 15 kultamitalia, joista 5 henkilökohtaista (1930 vapaakiväärin makuukilpailussa, 1931 pienoiskiväärin polviasentokilpailussa, 1935 pienoiskiväärin pystykilpailussa, 1949 vapaakiväärin polviasentokilpailussa ja 1952 vapaakiväärin makuukilpailussa) ja 19 hopeamitalia, joista 8 henkilökohtaista sekä 10 pronssimitalia, joista 5 henkilökohtaisia.[4][2] Kolme kertaa Leskinen jäi toiseksi samalla tuloksella voittajan kanssa.
Suomen ampujien maajoukkue on saavuttanut kaksi kertaa arvostetun vapaakiväärin joukkuemestaruuden MM-kisoissa. Ensimmäisen kerran se onnistui Roomassa 1935 ja toisen kerran Buenos Airesissa 1949. Kullervo Leskinen oli mukana molemmissa joukkueissa. Hän on ainoa, joka on ollut mukana tuomassa Suomeen kaikkien maiden tavoittelemaa kiertopalkintoa Argentiina-pokaalia.
Mitalit MM-kisoissa muokkaa
Henkilökohtainen kilpailu muokkaa
|
Joukkuekilpailu muokkaa
|
Ura olympialaisissa, Lontoo ja Helsinki muokkaa
Lontoon olympiakisoissa vuonna 1948 Leskinen sijoittui vapaakiväärissä viidenneksi ja Helsingissä 1952 pienoiskiväärin makuukilpailussa seitsemänneksi ja asentokilpailussa kahdeksanneksi.[1][6] Pohjoismaiden ja Suomen mestaruuskilpailussa Leskinen voitti lukuisia mestaruuksia.
Työurasta ja muusta toiminasta muokkaa
Nuorena Kullevo Leskinen harrasti hiihtoa ja jalkapalloa ennen kuin keskittyi ammuntaan 14-vuotiaana. Ammatiltaan Kullervo Leskinen oli metallityömies, alkujaan aseseppä. Hän muutti 1920-luvun alussa Vaasaan, jonne muutti vähän myöhemmin hänen nuorempi veljensä, kivääriampujana myös tunnettu Viljokin.[7]
Vaasassa asumisaikaan Kullervo liittyi Lapuanliikkeeseen ollen mukana hävittämässä vasemmistolaisen Työn Ääni-lehden painokonetta maaliskuussa 1930. Teostaan Leskinen sai kahden kuukauden ehdollisen tuomion, mutta tuomiot olivat Lapualla juhlittuja kansallissankareita.[7]
Vuonna 1928 hän veljensä Viljo kanssa siirtyi koeampujaksi ja asemestariksi Lapuan patruunatehtaalle ja edelleen 1930-luvun puolivälissä Tikkakoskelle, jossa he yhdessä insinööri Helsingiuksen kanssa kehittivät Tikka-tarkkuuspienoiskiväärin. Sotien aikana Leskinen palveli maataan siviilissä sotatarviketeollisuudessa. Sotien jälkeen Tikkakoski luopui asetuotannosta. Näin Leskinen siirtyi 1940-luvun puolivälissä toiseen aseita tuottavaan tehtaaseen eli Valmetin Tourulan tehtaaseen.[8] Myöhemmin hän valmisti ja suunnitteli myös työkaluja sarjatuotantoon ja toimi työnjohtajana. Leskinen osallistui kahden ampumaradan rakentamiseen talkootyönä, vuonna 1937 Helsingin Malmilla ja 1950-luvun alussa Jyväskylässä. Veteraaniaikoinaan hän opetti nuoria ampujia. Luonnontieteistä kiinnostuneena Leskinen oli perustamassa Sirius-nimistä tähtitieteellistä seuraa Jyväskylässä ja osallistui seuran tähtitornin rakentamiseen Jyväskylässä.[7]
Tunnustukset muokkaa
Vaasa-lehti myönsi Kullervo Leskiselle lehden vuosittaisen kultamitalin vuoden 1931 eteläpohjalaisen urheilusuorituksista.[9]
Tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud myönsi Kullervo Leskiselle Valkoisen ruusun ritarikunnan 2. luokan kunniamerkin vuonna 1935 tunnustuksena ansioista ampumaurheilijana.
Suomen puolustusvoiman ylipäällikkö marsalkka Mannerheim myönsi Kullervo Leskiselle Vapaudenristin II-luokan ansiomitalin vuonna 1942.
Opetusministeriö myönsi Kullervo Leskiselle Suomen urheilun kultaisen ansioristin tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta Suomen urheiluelämän hyväksi vuonna 1970.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Sports-Reference.com Kullervo Leskinen Biography and Olympic Results (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b ISSF - International Shooting Sport Federation - issf-sports.org issf-sports.org. Viitattu 2.9.2016.
- ↑ Viitanen, Matti: ”Osuttiin sitä ennenkin – Puhtaita osumia hyvässä seurassa jo 90 vuotta”-näyttely Metsästysmuseossa Riihimäellä 1.6.2009. Suomen Ampumaurheiluliitto. Viitattu 2.9.2016.
- ↑ Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 478. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9.
- ↑ Athlete: Kullervo Leskinen issf-sports.org. Viitattu 13.8.2023 (englanniksi).
- ↑ Suomalaisampujat olympialaisissa
- ↑ a b c Suomen Urheilulehti nro 30/2022, "Kaksoissurma Töölössä", s. 28-31
- ↑ Martti Jukola - Reino Hirviseppä: ”Luku 6: Ampuminen”, Urheilun Pikkujättiläinen, s. 1150-1151. Helsinki: WSOY, 1957.
- ↑ Kullervo Leskinen sai kolmannen kultamitalimme. Vaasa, 22.2.1932, s. 4. Digitoidut sanomalehdet (Kansalliskirjasto). Viitattu 25.9.2023.