Wikipedia

Kuittinen

Tämä artikkeli käsittelee paikkakuntaa. Täsmennyssivulla luetellaan muut merkitykset.

Kuittinen[1] (ven. Ку́йтежа, Kuiteža; karjalaksi Kuittine[2]) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Mäkriänjoen varrella 19 kilometriä Aunuksesta itään.[3] Kylässä on 800 ja kunnassa 1 100 asukasta (vuonna 2012)[4].

Kuittinen
Куйтежа, Kuiteža
Kuittine
vaakuna
vaakuna

Kuittinen

Koordinaatit: 60°59′30″N, 33°13′0″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Aunuksen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 350 km²
Väkiluku (2012) 1 100
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)









Kuittisen kunta Aunuksen kansallisen piirin kartalla.

Maantiede ja asutus muokkaa

Kuittisen kunnan pinta-ala on 350 neliökilometriä[5]. Se rajoittuu etelässä Aunuksen piirin Mäkriän, lännessä Aunuksen ja Koveran ja pohjoisessa Kotkatjärven kuntiin sekä idässä Kuujärven kuntaan ja Leningradin alueeseen. Pinta-alasta 87,3 % on metsää, 6,4 % luonnonsuojelualuetta, 2,9 % maatalousmaata ja 1,9 % vesistöjä[6].

Kunnan länsiosa kuuluu Aunuksen tasankoon. Idässä kohoaa Äänisen ja Laatokan vedenjakaja.[7] Seudulla virtaavat Alavoisenjoki, sen sivujoet Mäkriänjoki (Megrega) ja Ulvanka, Mäkriänjokeen laskevat Tšilmozerka ja Pätsioja (Petšnaja), Ulvankan sivujoki Kadoi sekä Mäkriänjärveen (Megrozero) laskeva Bolotnaja[8]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat turve ja suomalmi[9]. Luonnonsuojelualueita ovat Kohtasuon, Levotsuon ja Tšilimsuon luonnonmuistomerkit[10]. Ympäristön kokonaistila on hyvä[11].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu Vasoinkylän eli Jokiselän taajama (ven. Retšnaja Selga) sekä Mägrätjärven (Megrozero) ja Suurenselän kylät[12]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 63 % on kansallisuudeltaan karjalaisia, 31 % venäläisiä, 4 % valkovenäläisiä ja 1 % ukrainalaisia[13]. Kunnan alueella on kaksi puutarhapalsta-aluetta[11].

Historia muokkaa

Serebrjakovin kauppiasveljekset rakensivat 1870-luvulla kylään vesivoimalla toimineen rautatehtaan[3]. 1900-luvun alussa Kuittinen lähikylineen muodosti Nekkulan volostiin kuuluneen kyläkunnan[14]. 1920-luvulla perustettiin Aunuksen piirin Kuittisen kyläneuvosto, jossa vuonna 1933 oli 1 900 asukasta[15][16] .

Kuittisen kylänosat Isaila (Isajevka), Järtsylä (Jartšelitsa), Kangas (Nabor), Uusihiekka (Novyje Peski), Tsärhälä (Tšarhalitsa) sekä kone- ja traktoriaseman asutus yhdistettiin virallisesti vuonna 1957[17]. Vuodesta 1959 aina 1990-luvulle asti siellä toimi Kuittisen turkissovhoosi. Vuodesta 2003 lähtien kylässä vietetään siellä asuneelle runoilija Vladimir Brendojeville omistettua kirjallisuusjuhlaa.[3]

Liikenne, talous ja palvelut muokkaa

Kuittisen kautta kulkee Mäkriän ja Kuujärven välinen asfaltoitu maantie, josta haarautuu asfaltoitu tie Yllöseen[18]. Länsipuolella sen ohittaa Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie[3]. Kylästä on linja-autoyhteys Aunukseen ja Kuujärvelle[19].

Paikallisista työllistäjistä tärkeimpiä ovat erilaiset palvelut. Nykyään alueella ei ole toimivia maatalousyrityksiä.[20] Suurin osa työvoimasta käy töissä kunnan ulkopuolella[21].

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, peruskoulu, kirjasto, elokuvasali ja kolme kauppaa. Myös Jokiselässä on kauppa.[22]

Nähtävyydet muokkaa

Suurenselän kylällä on historiallisen asutuksen status. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat autioituneen Pätsin (ven. Petšnaja Selga) kylän tsasouna sekä Suuren- ja Pienenselän, Pätsin ja Hatun (Kamennyi Rutšei) vanhat asuin- ja talousrakennukset. Historiallisia kohteita ovat Pätsin karsikkometsä ja Kuittisen toisen maailmansodan muistomerkki.[23]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 117. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. ↑ Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 10. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  3. ↑ a b c d Karelija: entsiklopedija, tom 2, s. 121. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  4. ↑ Generalnyi plan, s. 28.
  5. ↑ Generalnyi plan, s. 97.
  6. ↑ Generalnyi plan, s. 96–97.
  7. ↑ Generalnyi plan, s. 19.
  8. ↑ Generalnyi plan, s. 36–37.
  9. ↑ Generalnyi plan, s. 25–26.
  10. ↑ Generalnyi plan, s. 46.
  11. ↑ a b Generalnyi plan, s. 34.
  12. ↑ Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 31.8.2009. (venäjäksi)
  13. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 17.2.2014. (venäjäksi)
  14. ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 66. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  15. ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 81. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  16. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 52. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  17. ↑ Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 76. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  18. ↑ Generalnyi plan, s. 71.
  19. ↑ Generalnyi plan, s. 42.
  20. ↑ Generalnyi plan, s. 30.
  21. ↑ Generalnyi plan, s. 67.
  22. ↑ Generalnyi plan, s. 31–32.
  23. ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 13.10.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuittinen&oldid=21824602”