Kuhankeittäjä
Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) on kellertävä varpuslintulaji.
| Kuhankeittäjä | |
|---|---|
 Kuhankeittäjäkoiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kuhankeittäjät Oriolidae |
| Suku: | Kuhankeittäjät Oriolus |
| Laji: | oriolus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Oriolus oriolus |
|
 Kuhankeittäjän levinneisyys |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Kuhankeittäjä on 22–25 senttimetriä pitkä kellertävä lintu. Uroksen pääväri on kirkkaankeltainen, kun taas naaras ja nuori lintu ovat yläpuolelta vihertäviä ja alapuolelta kellertäviä. Naaras on vatsapuolelta harmaanvalkoinen ja tummaviiruinen.[3] Kuhankeittäjäkoiraan pyrstö ja siivet ovat mustat. Kuhankeittäjän nokka on punainen ja jalat siniharmaat. Nuoren linnun nokka on ruskea.[4]
Levinneisyys muokkaa
Kuhankeittäjän pesimäalueet ovat Euroopassa ja Aasiassa. Sen talvehtimisalue on trooppisessa Itä-Afrikassa. Suomessa kuhankeittäjiä pesii arviolta 2 000–3 000 paria lähinnä Etelä- ja Järvi-Suomessa.[4][5]
Suomessa kuhankeittäjien kanta on taantunut. 1800-luvulla sillä oli vahva kanta, mutta 1900-luvun alkupuolella kanta väheni.[3] 1980-luvun lopulla kuhankeittäjien määräksi arvioitiin 5 000 paria. Taantuman syistä ei ole tietoa, mutta sen arvellaan johtuvan talvehtimisalueen olosuhteista.[5] Ainakin Välimeren alueella kuhankeittäjiä on pyydystetty.[6]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut kuhankeittäjän elinvoimaiseksi.[1] Suomessa laji on erittäin uhanalainen ja se on rauhoitettu.[4][3] Kuhankeittäjän korvaussummaksi on asetettu 252 euroa[7]. Vuonna 2000 kuhankeittäjä luokiteltiin Suomen uhanalaisuusarvioinnissa elinvoimaiseksi ja vuoden 2010 arvioinnissa silmälläpidettäväksi[5]. Vuoden 2015 arvioinnista lähtien se on ollut erittäin uhanalainen.
Elinympäristö muokkaa
Kuhankeittäjän elinympäristöä ovat vanhat lehtimetsät, Baltiassa ja Keski-Euroopassa myös rehevät puistot. Suomessa lajia tavataan tyypillisesti vesistöjen läheisissä lehtimetsissä. Kuhankeittäjä viihtyy puiden lehvästön suojassa, minkä takia sitä näkee todella harvoin,[3] ellei sitä osaa sen huilumaisen laulun perusteella etsiä.
Lisääntyminen muokkaa
Kuhankeittäjä tekee korimaisen pesän oksanhaaraan. Naaras munii touko–kesäkuussa 3–5 munaa, jotka ovat kooltaan noin 2×3 cm. Munat ovat valkoisia ja pilkullisia. Haudonta-aika on kahdesta kolmeen viikkoa ja pesäpoikasaika noin kaksi viikkoa.[4][3]
Ravinto muokkaa
Kuhankeittäjä syö hyönteisiä, selkärangattomia[4], marjoja ja siemeniä.[4]
Erityistä muokkaa
Kuhankeittäjä on valittu Etelä-Savon maakuntalinnuksi.[4] Se oli myös Liberaalit-puolueen tunnuslintu.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Oriolus oriolus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 568. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ a b c d e Kuhankeittäjä - Etelä-Savon maakuntalintu Yle Elävä arkisto. 28.12.2006. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ a b c d e f g LuontoPortti LuontoPortti / NatureGate. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ a b c Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) Suomen lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ Vanhala, Ville: Katoaako kuhankeittäjä? Erittäin uhanalaista ja rauhoitettua lintua pyydetään laittomasti Välimeren maissa Seura. 25.11.2019. Viitattu 27.12.2020.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista finlex.fi. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 26.12.2020.
- ↑ Liberaalit ry Liberaalit ry. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 4.1.2014.