Hakusana ”Xanthippe” ohjaa tänne. Xanthippe on myös asteroidi.

Ksanthippe (joskus myös Ksanthippa; m.kreik. Ξανθίππη, ksanthos, 'vaalea', hippos, 'hevonen'; s. n. 440430 eaa., k. 399 eaa. jälkeen) oli Sokrateen vaimo. Ksanthippesta tunnetaan enemmän tarinoita kuin tosiasioita. Hänen uskotaan olleen paljon, mahdollisesti jopa neljäkymmentä vuotta, Sokratesta nuorempi. Hänet tunnetaan temperamentistaan ja terävästä kielestään ja hänestä onkin tullut länsimaisessa kulttuurissa äkäisen naisen vertauskuva. Esimerkiksi englannin kieleen sana 'xanthippe' on otettu tarkoittamaan äkäpussia. Ksanthippen sanotaan olleen ainoa henkilö, joka koskaan voitti Sokrateen keskustelussa.

Ksanthippe tyhjentää yöastian Sokrateen niskaan. (Otho Vaenius: Emblemata Horatiana, 1607)

Ksanthippen äkäpussin maine perustuu ennen kaikkea Ksenofonin Pitoihin ja Diogenes Laertioksen kertomiin anekdootteihin. Pidoissa Antisthenes kysyy:

»[...] miksi et kasvata Ksanthippaa, vaikka sinulla hänessä on rasittavin vaimo mitä on ja luullakseni koskaan on ollut tai tulee olemaan?[1]»

Sokrates vastaa:

»[...] ne jotka aikovat ratsastajiksi, eivät ota kesyimpiä hevosia, vaan raisuimmat. He tuumivat, että jos he pystyvät hallitsemaan niitä, he tulevat helposti toimeen muidenkin kanssa. Minä joka tahdon seurustella ja tulla toimeen ihmisten kanssa, otin tuon naisen vaimokseni varmana siitä, että jos hänet kestän, minulla ei tule olemaan vaikeuksia enää kenenkään kanssa.[1]»

Erään toisen tarinan mukaan kun Ksanthippe kerran ensin sadatteli Sokratesta ja tämän jälkeen kaatoi hänen päähänsä vettä (tai yöastian sisällön), Sokrates vastasi: ”Enkös ole aina sanonutkin, että kun Ksanthippe jyrisee, sade seuraa?” Ksanthippen nalkutukseen hän sanoi tottuneensa ”niin kuin vinssin kitinään”.[2]

Sokrates vaikuttaa naineen Ksanthippen ennen kaikkea saadakseen lapsia.[2] Ksanthippen kanssa Sokrates sai pojan nimeltä Lamprokles. Kaksi nuorempaa poikaa olivat Sofroniskos ja Meneksenos. Joidenkin lähteiden mukaan Sokrates olisi kuitenkin saanut nämä toisen vaimonsa Myrton kanssa.[3] Faidonissa kerrotaan, kuinka Ksanthippe ja lapset vierailivat Sokrateen luona tämän ollessa vangittuna. Sokrateen kuoleman aikaan kaikki kolme lasta olivat vielä alaikäisiä[4] ja yksi lapsista oli vielä sylilapsen iässä.[5] Sokrateen kuoltua Ksanthippe jäi lasten yksinhuoltajaksi.

Viittauksia kirjallisuudessa muokkaa

William Shakespearen komediassa Kuinka äkäpussi kesytetään Petruchio vertaa Katherinaa Ksanthippeen sanoen tämän olevan "kuin Sokrateen Ksanthippe tai pahempi".[6]

Englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija Amy Levy kirjoitti draamallisen monologin nimeltä Xantippe.[7]

Lähteet muokkaa

  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit. Suomennos Marke Ahonen. Kustannusosakeyhtiö Summa, Helsinki 2003.
  • Ksenofon: Pidot, teoksessa Sokrates. Suomennos Pentti Saarikoski. Otava, Helsinki 1960.
  • Platon: Faidon ja Sokrateen puolustuspuhe, teoksessa Viisi tutkielmaa. Suomennos J. A, Hollo. WSOY, Helsinki 1961.

Viitteet muokkaa

  1. a b Ksenofon: Pidot, s. 167–168; katso myös Diogenes Laertios (DL) II.37.
  2. a b DL II.36.
  3. DL II.26.
  4. Platon: Sokrateen puolustuspuhe, s. 42.
  5. Platon: Faidon, s. 234.
  6. Shakespeare, William: Kuinka äkäpussi kesytetään, näytös 1, kohtaus 2.
  7. Levy, Amy: Xantippe.