Krtsanisin taistelu
Krtsanisin taistelu (georg. კრწანისის ბრძოლა, Krtsanisis brdzola) käytiin Persian valtakunnan ja Georgian välillä Krtsanisissa Tbilisin kaupungin lähellä 8.–11. syyskuuta 1795. Taistelu oli osa sotaa, jonka Persian šaahi Agha Muhammad Khan aloitti kostaakseen Georgian Erekle II:n liittoutumisen Venäjän keisarikunnan kanssa.[1] Georgialaiset hävisivät taistelun ja maan pääkaupunki Tbilisi tuhottiin täydellisesti.[2]
| Krtsanisin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Persian hyökkäystä Georgiaan | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
5 000 |
35 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
3 000 |
13 000 | ||||||
Tausta muokkaa
Itä-Georgia eli Kartlin ja Kakhetin kuningaskunnat olivat olleet Persian vallassa vuodesta 1555. Kun Nadir Šah kuoli vuonna 1747, molemmat valtiot irtautuivat kuitenkin Persian hallinnasta ja yhdistyivät personaaliunionin kautta tarmokkaan kuninkaan Erekle II:n alaisuuteen vuonna 1762. Vuonna 1783 Erekle toi kuningaskuntansa Venäjän suojelukseen Georgijevskin sopimuksen myötä. Rajoitettu venäläinen sotajoukko, joka koostui kahdesta jalkaväkipataljoonasta ja jolla oli neljä tykkiä, saapui Tbilisiin vuonna 1784, mutta vedettiin takaisin georgialaisten kiihkeistä vastalauseista huolimatta vuonna 1787. Vaikka Erekle jäi oman onnensa nojaan, hän unelmoi edelleen vahvan ja yhtenäisen monarkian perustamisesta Venäjän suojeluksen avulla. Kuningaskuntaan liitettäisiin lopulta länsigeorgialainen Imeretin kuningaskunta ja osmaneille menetetyt maakunnat.[2]
Sopimuksen seuraukset tulivat esiin muutaman vuoden kuluttua, kun uusi qadžarien hallitsijasuku nousi Persiassa valtaan pitkän sisäisen valtakamppailun jälkeen. Dynastian päämies, eunukki Agha Muhammad Khan, päätti tuoda Kaukasian jälleen kerran Persian valtaan. Persialaisten sisäiset taistelut olivat hiljentyneet hetkeksi, ja he vaativat nyt Erekleä hylkäämään Venäjän kanssa solmitun sopimuksen rauhaa vastaan. Erekle lähetti turhaan avunpyyntöjä keisarinna Katariina II:lle Pietariin.[2] Lupausta suojeluksesta ei täytetty, mutta Erekle hylkäsi Persian uhkavaatimuksen.[3]
Persian hyökkäys muokkaa
Myöhemmin elokuussa Agha Muhammad Khan johti 35 000 miehen armeijansa Kaukasukselle ja pakotti Gəncən ja Jerevanin kaanikunnat liittoon kanssaan.[4] Kaani lähti kesken Şuşan piirityksen Karabahin kaanikunnasta, marssi suoraan Tbilisiin ja hyökkäsi georgialaisten vahvasti linnoitettuja asemia vastaan kaupungin lounaispuolella. Vaikka useat aateliset hylkäsivät Ereklen, hän onnistui keräämään noin 5 000 miestä, mukaan lukien noin 2 000 sotilasta kuningas Solomon II:n hallitsemasta Imeretistä. Georgialaiset taistelivat vastaan epätoivoisesti ja onnistuivat torjumaan useita persialaisten hyökkäyksiä 9. ja 10. syyskuuta.
Varhain aamulla 11. syyskuuta Agha Mohammad Khan johti henkilökohtaisesti täyttä hyökkäystä georgialaisia vastaan. Tykkitaistelun ja ratsuväen raivokkaan hyökkäyksen yhteydessä persialaiset onnistuivat ylittämään Mtkvarin ja saartoivat georgialaiset. Erekle yritti aloittaa vastahyökkäyksen, mutta hänen täytyi lopulta vetäytyä ainoaan jäljellä olevaan suuntaan Tbilisin lähistöllä. Yöhön mennessä georgialaiset joukot olivat uupuneet ja tuhoutuneet lähes täysin. Viimeiset selviytyneet georgialaiset tykkimiehet viivyttivät lyhyen aikaa eteneviä persialaisia, jotta Erekle ja hänen 150 miehen seurueensa pääsivät pakenemaan kaupungin läpi vuorille. Taistelut jatkuivat Tbilisin kaduilla ja Nariqalan linnoituksessa. Muutamassa tunnissa Agha Muhammad Khan oli saanut Georgian pääkaupungin hallintaansa: se ryöstettiin täydellisesti ja sen asukkaat murhattiin. Persian armeija marssi takaisin ryöstösaaliin ja noin 15 000 vangin kanssa.[2][5]
Jälkipyykki muokkaa
Agha Muhammad kruunattiin šaahiksi vuonna 1796 palattuaan Persiaan. Erekle II palasi Tbilisiin jälleenrakentamaan kaupunkia, mutta pääkaupungin tuhoutuminen oli kuolinisku hänen toiveilleen ja hankkeilleen. Katariina II julisti sodan Persialle saadakseen Venäjän arvovallan takaisin ja lähetti armeijan Valerian Zubovin komennuksessa qadžarien alueille, mutta hänen seuraajansa Paavali I veti sen pian takaisin. Agha Muhammad Šah salamurhattiin, kun hän suunnitteli uutta hyökkäystä Georgiaa vastaan vuonna 1797, ja Erekle II kuoli vuoden 1798 alussa. Seuraavat kolme vuotta olivat sekasorron aikaa. Vuonna 1801 Venäjä liitti helposti itseensä heikentyneen Georgian kuningaskunnan, jonka pääkaupunki oli raunioina.[2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Yust, Walter ed.: Tiflis, s. 209. Volume 14. Encyclopaedia Britannica – A new survey of universal knowledge, 1952.
- ↑ a b c d e Lang, David Marshall: A Modern History of Georgia, s. 38. London: Weidenfeld and Nicolson, 1962.
- ↑ a b Suny, Ronald Grigor: The Making of the Georgian Nation, s. 59. Indiana University Press, 1994. ISBN 0253209153.
- ↑ Tapper, Richard: Frontier Nomads of Iran: A Political and Social History of the Shahsevan, s. 122. Cambridge University Press, 1997. ISBN 0521583365..
- ↑ Malcolm, Sir John: The History of Persia from the Most Early Period to the Present Time, s. 189–191. London: John Murray, 1829. Teoksen verkkoversio.