Krenatööri
Krenatööri (ransk. grenadier, kranaattimies) oli jalkaväen eliittisotilas. Erityisiä krenatöörejä käytettiin Euroopassa aluksi piiritysten rynnäköissä 1600-luvulla heittämään kranaatteja. Tähän tehtävään valittujen sotilaiden piti olla voimakkaita ja rohkeita, jotta he pystyivät suoriutumaan henkisesti ja fyysisesti vaativasta tehtävästään etulinjassa. Erillisiä krenatööriosastoja perustettiin 1600-luvun puolenvälin jälkeen Ranskassa, ja pian muuallakin Euroopassa.
Krenatööreille tyypillinen, korkea hiippamainen päähine, karpuusi, oli kapea verrattuna muihin ajalle tyypillisiin päähineisiin. Leveä hattu olisi vaikeuttanut kranaatin heittoa.
Vaikka kranaattien käyttö sodankäynnissä vähenikin 1800-luvulle tultaessa, krenatööri on säilynyt nykyaikaan asti eliittijoukko-osastojen nimissä. Uuteen kukoistukseen kranaatit nousivat ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa, mutta silloin ne kuuluivat jo tavallisenkin jalkaväkimiehen aseistukseen.
Saksan asevoimissa toisessa maailmansodassa käyttöön otettu termi panssarikrenatööri (saks. Panzergrenadier) on edelleen käytössä Saksan maavoimissa, missä tämä viittaa mekanisoituun jalkaväkeen.