Kotitietokone

vanhahtava käsite, jolla tarkoitetaan etenkin 1980-luvulla suosittuja edullisia ja pienikokoisia mikrotietokoneita ja henkilökohtaisia tietokoneita

Kotitietokone tai kotimikro on vanhahtava käsite, jolla tarkoitetaan etenkin 1980-luvulla suosittuja edullisia ja pienikokoisia mikrotietokoneita ja henkilökohtaisia tietokoneita, joita myytiin pääasiassa tavallisiin koteihin. Koneita markkinoitiin paitsi peli- ja harrastuskäyttöön, myös hyötykäyttöön.[1][2] Yksi merkittävimmistä eroista ammattikäyttöön ja kotikäyttöön markkinoitavissa tietokoneissa on ollut niiden hinta, mutta ero on hämärtynyt tekniikan kehittyessä ja hintojen laskiessa.

Commodore 64C.

1970-luvulla kotitietokoneet olivat usein rakennussarjoista koottavia. Tunnettu tällainen kone oli Altair 8800 (1975). Suomessa merkittävä oli kotimainen Telmac (1977). Vuonna 1977 julkaistiin kolme merkittävää kotitietokonetta, "vuoden 1977 kolmikko": Commodore PET, TRS-80 sekä Apple II.[3] Kotikäyttöön markkinoidut tietokoneet yleistyivät myös yrityskäytössä hyötyohjelmien kuten VisiCalc julkaisun myötä.[4]

Merkittävä muutos kotitietokoneiden myötä oli ihmisten ajattelutavassa ja suhtautumisessa tietokoneisiin: tietokoneet eivät enää rajoittuneet vain tietojenkäsittelyyn suurissa organisaatioissa.[5] Kotitietokoneiden hintasota laski merkittävästi tietokoneiden hintoja.[6]

Tyypillisessä kotitietokoneessa oli näppäimistö ja keskusyksikkö rakennettu samaan koteloon, ja näyttölaitteena käytettiin lähes aina televisiota, harvoin videomonitoria. Tallennusvälineenä oli yleensä C-kasetti tai levyke, jota käsittelevä asema oli joko ulkoinen lisälaite tai kuului kiinteästi keskusyksikköön. Tavallisimpia suorittimia olivat 8-bittiset MOS 6502 ja Zilog Z80 sekä 16/32-bittinen Motorola 68000. 8-bittisissä kotimikroissa käyttöjärjestelmän komentoliittymän virkaa toimitti yleensä BASIC-tulkki. Useissa malleissa oli tyypillistä perustoimintojen toteuttaminen ulkoisten laajennusyksiköiden kautta, esimerkkinä levykeasema.

1980-luvulla tyypillinen ohjelmointikieli oli BASIC, joskin konekieli oli tehokkaampaa. Aikakauden tietokonealan lehdissä oli koodilistauksia, jonka kautta pystyi opettelemaan ohjelmointia.[7]

TRS-80 Color Computer ja laajennukset.

Koska markkinoilla oli useita keskenään yhteensopimattomia kotitietokonemalleja, kiistelivät niiden käyttäjät usein omien laitteidensa paremmuudesta. Esimerkiksi Amigan käyttäjät naljailivat Atari ST -käyttäjille ja päinvastoin. Tämäntyyppisiä kiistoja on kutsuttu konesodiksi.

1980-luvun puolivälissä kotitietokoneiden kysyntä Britanniassa romahti.[5]

Ammattikäyttöön tarkoitetut IBM PC -yhteensopivat kloonikoneet yleistyivät kotikäytössä 1980-luvun lopulla hintojen laskiessa.[8] IBM PC:n etu Applen tietokoneisiin nähden oli kolmansien osapuolien mahdollisuudet kehittää ja myydä ohjelmistoja alustalle.[9] Samaan aikaan neljännen sukupolven pelikonsolit yleistyivät. Kotimikroaikakauden voidaan katsoa päättyneen merkittävän kotitietokonevalmistajan Commodoren konkurssiin vuonna 1994.

Kotitietokoneiden pelejä ja muita ohjelmia voidaan ajaa myös nykyisin käytetyissä tietokoneissa emulaattoriohjelmien avulla.

Kotitietokoneita muokkaa

Suomalaisia kotimikroja:

Lähteet muokkaa

  1. Old Computer Ads thingy.com. Viitattu 11.8.2017.
  2. TV Commercials theoldcomputer.com. Viitattu 11.8.2017.
  3. Most Important Companies byte.com. Arkistoitu . Viitattu 26.8.2021. (englanniksi)
  4. VisiCalc of Dan Bricklin and Bob Frankston history-computer.com. Viitattu 25.7.2017.
  5. a b A brave new world: the 1980s home computer boom History Extra. Viitattu 19.8.2017.
  6. The 1983 Home Computer Price War lowendmac.com. Viitattu 23.7.2017.
  7. Kuorikoski, Juho: Commodore 64 Tasavallan tietokone, s. 154. Minerva, 2017. ISBN 978-952-312-509-4.
  8. The History Of The IBM Personal Computer Compute. Arkistoitu 21.9.2011. Viitattu 19.8.2017.
  9. Walton, Marsha: IBM PC turns 25 CNN. Viitattu 11.8.2017.

Aiheesta muualla muokkaa