Tämä artikkeli käsittelee säilytysesinettä. Myös ajoneuvojen päällysrakenteita, sopimustekniikassa sopimusryhmää, verkkokaupan ostoslistaa sekä koripallon maalia kutsutaan koriksi.

Kori on kiinteiden esineiden säilytykseen ja kuljettamiseen tarkoitettu esine. Valmistaminen tapahtuu lähes aina punomalla. Perinteisinä materiaaleina käytetään paikallisesti saatavissa olevia kasvimateriaaleja, kuten Suomessa päreitä, lastuja, varpuja, juuria, tuohta, niintä, rottinkia tai kaislaa.[1] Nykyisin koreja valmistetaan paljon muovista joko punomalla tai teollisesti yhtenä kappaleena (esim. kaupan ostoskorit) sekä muovipinnoitetusta metallilangasta hitsaamalla (kuten vaatekomeron ulosvedettävät rautalankakorit).

Eri tavoin punottuja pieniä säilytys- ja tarjoilukoreja.
Muovista puristettu pyykkikori.

Tyypillisimmillään kori on tuohesta tai puunoksista käsin punottu säilytysastia. Sen muoto on pyöreähkö ja se on yläosastaan avoin. Yleensä sen täydellisessä nimessä mainitaan joko käyttötarkoitus tai valmistusmateriaali, esimerkiksi hedelmäkori tai pajukori.

Eri murteissa korilla on synonyymejä kuten vakka ja vasu jossa nimitys kertoo lisäksi myös vihjeen käyttötavasta, materiaalista ja koosta. Vastaava kiinteästä aineesta tehty esine on laatikko, joka on kuitenkin aina kulmikas tai kulho joka on pyöreä. Selässä kannettavaa suljettavaa tuohikoria kutsutaan tuohikontiksi.

Korinpunonnan menetelmin valmistetaan myös korihuonekaluja, kuten keveitä nojatuoleja sisä- ja ulkokäyttöön. Niiden perinteinen materiaali on rottinki, jonka pohjalta on kehitetty säätä erinomaisesti kestävä muovirottinki.

Lähteet muokkaa

  1. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 553. WSOY, 1958.

Aiheesta muualla muokkaa