Kobolttioksalaatti
Kobolttioksalaatti (C2O4Co) on koboltti- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää hienojakoisen koboltin ja katalyytteinä käytettävien kobolttiyhdisteiden valmistuksessa.
| Kobolttioksalaatti | |
|---|---|
_oxalate.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2O4Co |
| Moolimassa | 146,95 g/mol |
| Ulkomuoto | Vaaleanpunaisia kiteitä |
| Sulamispiste | 250 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 3,02 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet muokkaa
Kobolttioksalaatti on huoneenlämpötilassa vaaleanpunaista kiteistä ainetta. Se ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen, mutta liukenee hieman happoihin ja hyvin ammoniakkiliuoksiin. Kuumennettaessa noin 250 °C:n lämpötilaan kobolttioksalaatti hajoaa kobolttioksidiksi ja hiilidioksidiksi. Yhdisteestä tunnetaan kaksi kidevedellistä muotoa, jotka ovat dihydraatti (C2O4Co·2H2O) ja tetrahydraatti (C2O4Co·4H2O). Kuumennettaessa kobolttioksalaatin tetrahydraattia 100 °C:n lämpötilaan puolet kidevedestä poistuu ja muodostuu dihydraattia.[2][3][4]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Kobolttioksalaattia voidaan valmistaa saostamalla vesiliukoisesta kobolttisuolan liuoksesta oksaalihapon tai alkalimetallioksalaattien avulla.[2][3]
Kobolttioksalaatin tärkein käyttökohde on hienojakoisen kobolttijauheen valmistus jauhemetallurgisia prosesseja varten. Sitä käytetään myös katalyyttinä ja katalyyttien valmistamiseen sekä vetysyanidin stabilisaattorina.[2][3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–60. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.4.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c H. Wayne Richardson: Cobalt compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 6.4.2016
- ↑ a b c John Dallas Donaldson & Detmar Beyersmann: Cobalt and Cobalt Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 6.4.2016
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 414. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)