Knud Möller

suomalainen toimittaja

Knud Albert Möller (17. tammikuuta 1919 Helsinki23. huhtikuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, Yleisradion kommentaattori ja kirjeenvaihtaja vuoteen 1983.[1] Möller toimi kirjeenvaihtajana muun muassa jatkosodan aikana rintamalla. Möller toimi pitkään Yleisradion Kööpenhaminan-kirjeenvaihtajana.

Knud Möller
Knud Möller 1970-luvun alussa.
Knud Möller 1970-luvun alussa.
Henkilötiedot
Syntynyt17. tammikuuta 1919
Helsinki
Kuollut23. huhtikuuta 1993 (74 vuotta)
Helsinki
Ammatti toimittaja
Lapset Marianne Möller, Kjeld Möller, Birthe Möller (d. 1959), Bertil Ekenstén-Möller, Jesper Möller

Elämä ja ura muokkaa

Möller syntyi Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat tanskalaisia: äiti Agnes Hansine Caroline Møller (o.s. Birn) oli syntynyt Helsingørissä vuonna 1890 ja isä Kaj Adam Gottlieb Møller Kööpenhaminassa vuonna 1882. Äidin puoleinen suku oli kotoisin Mecklenburgista, josta perhe muutti Tanskaan vuonna 1854. Kaj Møller opiskeli kokkikoulussa Pietarissa 1800-luvun lopulla. Kaj Møller palasi Tanskaan vuonna 1907, kun hän meni naimisiin Agnes Birnin kanssa. He muuttivat Pietariin, jossa Kaj Møller työskenteli hotellissa kokkina. Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917 perhe muutti Helsinkiin.

Knud Möller oli syntyjään Tanskan kansalainen, ja hänestä tuli Suomen kansalainen vasta vuonna 1974.[2]

Möller kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1938 Helsingissä ja sai ensimmäisen työpaikkansa lehtimiehenä vuonna 1939. Sotavuosina hän oli uutistoimittajana Helsingin lisäksi Ruotsissa ja Tanskassa. Television kehittyessä uutisvälineeksi Suomessa 1960-luvulla Yleisradio havaitsi Möllerissä monessa tiedotusvälineessä kokemusta hankkineen, esiintymiskykyisen ja kielitaitoisen toimittajan, joka oli mieltynyt erityisesti kansainvälisiin asioihin. Hän oli Yleisradion kirjeenvaihtajana Pariisissa vuosina 1966–1969 ja Itä-Berliinissä vuosina 1974–1978. Möller siirtyi eläkkeelle Yleisradiosta vuonna 1983. Tämän jälkeen hän toimi muun muassa freelancer-kommentaattorina poliittisissa asioissa helsinkiläisessä Radio Ykkösessä.[3]

Vuonna 1955 Möller seurasi presidentti J. K. Paasikiven Moskovaan tekemää valtiovierailua, jonka aikana ilmoitettiin Neuvostoliiton palauttavan Porkkalan vuokra-alueen Suomelle. Kyseessä oli Möllerin ensimmäinen ulkomaankomennus Yleisradion toimittajana.[4] Vierailusta hän kirjoitti runsaasti artikkeleja kaikkien Pohjoismaiden lehtiin. Hänen suomalaisiin ja muihin pohjoismaisiin lehtiin kirjoittamansa artikkelit poikkesivat jonkin verran toisistaan niin sisällöltään kuin sävyltään. Esimerkiksi tanskalaisessa Sorø Amtstidendessä julkaistussa artikkelissa Möller paljasti, että Porkkalan palautuksesta Suomelle oli päätetty Moskovassa jo huomattavasti ennen kuin asia tuli suomalaisten tietoon, ja että Maalaisliitto pyrki saamaan Porkkalan palautuksesta mahdollisimman suuren poliittisen hyödyn seuraavan vuoden presidentinvaalia varten.[5]

Möller herätti aikanaan huomautuksillaan suurta julkista keskustelua: Maalaisliiton sanomakeskuksessa hän kehotti 1940-luvulla Ahti Karjalaista ryhtymään poliitikoksi, koska hänestä ei kuitenkaan tulisi kunnon toimittajaa. Hän keskeytti Ety-kokouksessa (1975) Neuvostoliiton tiedotustilaisuuden huomauttamalla, että ennen Viipurissa puhuttiin useita kieliä mutta nyt vain yhtä.[3] Möller itse hallitsi kaikkiaan yhdeksän kieltä: äidinkielensä tanskan lisäksi suomen, ruotsin, norjan, saksan, englannin, ranskan, espanjan ja venäjän.[6]

Möller oli useaan kertaan yhteydessä Urho Kekkosen kanssa jo 1940-luvun lopulta lähtien, mutta miehet eivät koskaan ystävystyneet. Möller luonnehti Kekkosta erittäin terävä-älyiseksi mieheksi, joka oletti myös keskustelukumppaniensa olevan yhtä teräviä.[7]

Möller kävi Kuubassa toimittajana neljä kertaa 1950- ja 1960-luvuilla. Kahdella viimeisellä kerralla vuosina 1966 ja 1968 hän oli maassa Kuubam hallituksen kutsumana. Vuoden 1966 vierailulla Möller tapasi henkilökohtaisesti Kuuban johtajan Fidel Castron. Vuonna 1968 hän seurasi Havannassa järjestettyä konferenssia, johon osallistui edustajia Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian kehitysmaista.[8]

Möller oli Yleisradion historian ainoa kirjeenvaihtaja, jonka asemapaikkana oli Itä-Berliini.[9]

Palkinnot ja tunnustukset muokkaa

Ansioistaan Knud Möller on palkittu valtion tiedonjulkistamispalkinnolla, Suomen Sanomalehtimiesten Liiton myöntämällä Sananvapauden miekalla ja Finlands svenska publicistförbundin kunniapalkinnolla.[10]

Yksityiselämä muokkaa

Knud Möllerin tytär on dramaturgi Marianne Möller.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Möller, Knud hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. Leitzinger, Antero: Kännön Kausi 1970–1984 (Muistelmia ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä.) Mansikkamaan vartijat. Maahanmuuttovirasto. Viitattu 1.12.2014. [vanhentunut linkki]
  3. a b Huhta, Kari: Toimittaja Knud Möller: Ulkomaanuutisten rauhallinen ääni. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 24.4.1993.
  4. Möller, Knud – Ikävalko, Reijo: Möllerin matkassa, s. 59. Jyväskylä: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-3654-1.
  5. Möller–Ikävalko, s. 63–64.
  6. Möller–Ikävalko, s. 13.
  7. Möller–Ikävalko, s. 60.
  8. Möller–Ikävalko, s. 254–255.
  9. Möller–Ikävalko, s. 216.
  10. Möller–Ikävalko: Möllerin matkassa, kansilehden esittelyteksti.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Salonen, Seppo Heikki: ”Möller, Knud (1919–1993)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 834–835. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa