Knorring
Knorring on Saksasta lähtöisin oleva ja Baltiasta Ruotsiin ja Suomeen laajennut aatelissuku. Osa suvun pohjoismaisista haaroista käyttää nimeä von Knorring. Ruotsissa ja Suomessa eräs jo sammunut sukuhaara korotettiin vapaaherralliseen arvoon.
Historia muokkaa
Knorringit polveutuvat Knorr-nimisestä suvusta, joka asettui 1400-luvulla asumaan Kuurinmaalle. Suvun on arveltu olleen alkujaan lähtöisin Thüringenissä sijainneesta Eichsfeldin ruhtinaskunnasta, jossa tiedetään asuneen 1100-luvulta alkaen eräs Knorr- tai Knorre-niminen virkamiessuku. Samannimisiä saksalaisia sukuja on tosin ollut muitakin.[1] Varhaisin nimeltä tunnettu suvun edustaja on vuonna 1441 mainittu Heinrich Knorr.[2] Nimeä Knorring alkoi käyttää ensimmäisenä hänen pojanpoikansa pojanpoika, Tanskan armeijassa rykmentin varusmestarina palvellut Johann Knorr (n. 1525 – n. 1586), joka sai laajat läänitykset Virossa.[1][3] Hän sai muun muassa vuonna 1566 Pädastekylän Muhun saarelta[3] Tanskan kuningas Fredrik II:lta, missä yhteydessä suvun nimi esiintyi ensimmäistä kertaa muodossa Knorring.lähde? Hänen veljenpoikansa, eversti Georg Knorring sai omistukseensa Tervalammin tilan Vihdissä, joka säilyi pitkään suvun omistuksessa.[1] Suomessa suvulle on myöhemmin kuulunut lisäksi Kokemäellä sijaitseva Kokemäenkartano ja 1900-luvulla myös Joensuun kartano Halikossa.
Suvun vaakunassa oleva kuva esiintyi ensi kerran jo vuodelta 1297 olevassa sinetissä. Ei ole varmuutta, mitä esinettä kuva esittää: se on eri aikoina tulkittu niin kannuksi, oluttuopiksi, juntaksi, mortteliksi kuin alasimeksikin.[4]
Ruotsin aateliin naturalisoitiin suvusta ensimmäisinä Ruotsin armeijassa palvelleet velipuolet, everstiluutnantti Stefan Fredrik Knorring ja eversti Göran Johan (Jürgen) Knorring vuonna 1672. Viikkoa myöhemmin suku introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneelle aatelisena sukuna numero 809.[5][2] Göran Johan Knorring korotettiin vuonna 1720 edelleen vapaaherraksi nimellä von Knorring ja esiteltiin vapaaherrallisena sukuna numero 177.[6] Suvusta syntyi Ruotsin aateliin myös toinen sukuhaara vuonna 1756, kun veljekset Frans Henrik ja Carl Reinhold von Knorring esiteltiin ritarihuoneelle aatelisena sukuna numero 1976.[7] Heidän isänsä, eversti Hindrich Johan von Knorring (1683–1752) oli muuttanut vuonna 1701 Virosta Suomeen ja hänelle oli luvattu aatelisarvo, mutta hän ehti kuolla ennen asian järjestymistä.[3][1]
Knorring-suvun kolme ruotsalaista haaraa merkittiin myös Suomen ritarihuoneelle sen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818: aatelissuvut 809 ja 1976 numeroilla 66 ja 138 sekä vapaaherrallinen suku 177 numerolla 9.[5][6][7] Ensimmäisenä aateloitu aatelissuku numero 809 sammui Ruotsissa jo vuonna 1882. Suomessa se sammui vuonna 1873 lukuun ottamatta Venäjälle asettunutta haaraa, jonka vaiheista vuoden 1917 jälkeen ei ole tietoa.[2][5] Suku numero 1976 sammui Ruotsissa mieslinjalta vuonna 1891 lukuun ottamatta erästä Venäjälle siirtynyttä haaraa, jonka jälkeläisiä elää nykyään Kreikassa.[3] Suvun vapaaherrallinen haara sammui Ruotsissa vuonna 1930, Suomessa mieslinjalta vuonna 1965 ja lopullisesti 1975.[2][6][8] Suomessa elää edelleen aatelissuku numero 138, jota on siirtynyt myös Englantiin ja Yhdysvaltoihin sekä takaisin Ruotsiin.[7][3]
Suku kirjattiin myös Viron, Liivinmaan ja Saarenmaan ritarihuoneisiin.[2]
Suvun jäseniä muokkaa
- Aikajärjestyksessä
- Bogdan von Knorring (1744–1825), venäläinen kenraali[1]
- Henrik Johan von Knorring (1748–1814), majuri, valtiopäivämies
- Henrik Gustaf von Knorring (1753–1833), eversti, valtiopäivämies
- Frans Peter von Knorring (1792–1875), Suomen kansansivistysoloihin aikanaan keskeisesti vaikuttanut kirkkoherra, Henrik Gustaf von Knorringin poika
- Karl Henrik von Knorring (1793–1863), kamariherra ja Kokemäenkartanon omistaja, Henrik Gustaf von Knorringin poika
- Eugen von Knorring (1812–1874), senaattori, prokuraattori, Suomen vankeusyhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja, Henrik Gustaf von Knorringin poika
- Sebastian von Knorring (1815–1903), suomalainen vapaaherra, tuomari, Rauman pormestari 1859–1863, valtiopäivämies ja varatuomari
- Oscar von Knorring (1822–1891), sotilas, kääntäjä, matkakirjailija ja säveltäjä.
- Fredrik von Knorring (1824–1896), suomalainen kenraalimajuri
- Nadesjda Dumas, o.s. Knorring (1826–1895), Alexandre Dumas nuoremman vaimo[1]
- Frans Egenolf Eugen von Knorring (1827–1887), tilanomistaja ja valtiopäivämies, Karl Henrik von Knorringin poika
- Nikolai von Knorring (1827–1895), suomalainen kenraalimajuri, Fredrik von Knorringin veli
- Gustaf Christian Knorring (1831–1895), suomalainen kenraalimajuri
- Nikolai Johan Ferdinand Knorring (1836–1905), suomalainen kenraalimajuri, Gustaf Christian Knorringin veli
- Minna von Knorring (1846–1918), säveltäjä, Eugen von Knorringin tytär
- Johannes Alarik von Knorring (1847–1909), suomalainen vapaaherra, hovioikeudenneuvos ja valtiopäivämies, Sebastian von Knorringin poika
- Alexander von Knorring (1853–1924), eversti ja valtiopäivämies
- Anton Leonard von Knorring (1853–1926), valtiopäivämies, kuvernööri, Eugen von Knorringin poika[1]
- Frans Axel Herman von Knorring (1860–1904), insinööri ja valtiopäivämies, Eugen von Knorringin poika
- Carl von Knorring (1861–1931), suomalainen kuoronjohtaja
- Helge von Knorring (1897–1985), suomalainen suurlähettiläs[1]
- Mariaana von Knorring, o.s. Tammio (s. 1933), tekstiilitaiteilija ja vaatesuunnittelija
- Philip von Knorring (1948–2016), suomalainen taiteilija
- Magnus von Knorring (s. 1957), suomalainen rahoitusalan vaikuttaja
Avioliiton kautta sukuun on kuulunut muun muassa ruotsalainen kirjailija Sofia Margareta von Knorring, o.s. Zelow (1797–1848).[1]
- Aakkosjärjestyksessä
- Alexander von Knorring (1853–1924), eversti ja valtiopäivämies
- Anton Leonard von Knorring (1853–1926), valtiopäivämies, kuvernööri, Eugen von Knorringin poika
- Bogdan von Knorring (1744–1825), venäläinen kenraali
- Carl von Knorring (1861–1931), suomalainen kuoronjohtaja
- Eugen von Knorring (1812–1874), senaattori, prokuraattori, Suomen vankeusyhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja, Henrik Gustaf von Knorringin poika
- Frans Axel Herman von Knorring (1860–1904), insinööri ja valtiopäivämies, Eugen von Knorringin poika
- Frans Egenolf Eugen von Knorring (1827–1887), tilanomistaja ja valtiopäivämies, Karl Henrik von Knorringin poika
- Frans Peter von Knorring (1792–1875) Suomen kansansivistysoloihin aikanaan keskeisesti vaikuttanut kirkkoherra, Henrik Gustaf von Knorringin poika
- Fredrik von Knorring (1824–1896), suomalainen kenraalimajuri
- Gustaf Christian Knorring (1831–1895), suomalainen kenraalimajuri
- Helge von Knorring (1897–1985), suomalainen suurlähettiläs
- Henrik Gustaf von Knorring (1753–1833), eversti, valtiopäivämies
- Henrik Johan von Knorring (1748–1814), majuri, valtiopäivämies
- Johannes Alarik von Knorring (1847–1909), suomalainen vapaaherra, hovioikeudenneuvos ja valtiopäivämies, Sebastian von Knorringin poika
- Karl Henrik von Knorring (1793–1863), kamariherra ja Kokemäenkartanon omistaja, Henrik Gustaf von Knorringin poika
- Magnus von Knorring (s. 1957), suomalainen rahoitusalan vaikuttaja
- Nadesjda Dumas, o.s. Knorring (1826–1895), Alexandre Dumas nuoremman vaimo
- Mariaana von Knorring, o.s. Tammio (s. 1933), tekstiilitaiteilija ja vaatesuunnittelija
- Minna von Knorring (1846–1918), säveltäjä, Eugen von Knorringin tytär
- Nikolai von Knorring (1827–1895), suomalainen kenraalimajuri, Fredrik von Knorringin veli
- Nikolai Johan Ferdinand Knorring (1836–1905), suomalainen kenraalimajuri, Gustaf Christian Knorringin veli
- Oscar von Knorring (1822–1891), sotilas, kääntäjä, matkakirjailija ja säveltäjä
- Philip von Knorring (1948–2016), suomalainen taiteilija
- Sebastian von Knorring (1815–1903), suomalainen vapaaherra, tuomari, Rauman pormestari 1859–1863, valtiopäivämies ja varatuomari
- Sofia Margareta von Knorring, o.s. Zelow (1797–1848) ruotsalainen kirjailija
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Veli-Matti Autio: Knorring, von (1500–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 21.3.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d e Adliga ätten Nr 809: Knorring Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 22.10.2012.
- ↑ a b c d e Adliga ätten Nr. 1976: von Knorring Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 22.10.2012.
- ↑ Antti Matikkala: Vapatietomuksesta ikonografiseen heraldiikkaan – vaakunoista, heraldiikasta ja niiden tutkimuksesta, s. 24 teoksessa: Henkilö- ja sukuvaakunat Suomessa (toim. Antti Matikkala & Wilhelm Brummer). SKS, Helsinki 2011.
- ↑ a b c Knorring A 66. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- ↑ a b c von Knorring, vapaaherrallinen. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- ↑ a b c von Knorring, aatelinen A 138. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- ↑ Bildgalleri: von Knorring Ruotsin ritarihuone (ruotsiksi). Viitattu 14.3.2021.
Aiheesta muualla muokkaa
- Vonknorring.fi Suomalaisen sukuseuran kotisivu
- Vonknorring.com Ruotsalaisen sukuseuran kotisivu
- Knorring nr 809